keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

VANHAT HUONEKASVIT



Nyt on vanhojen huonekasvien keräämisen vuoro. 

Enkelinsiipi, hovipojan kaktus, hovineidon kaktus, yönkuningatar, kodinonni/onnenapila -  kasvien nimetkin ovat satumaisen kauniita saati sitten kasvit itse kukintoineen. 

Posti toi tänään kolme lähetystä: Pudasjärveltä, Rovaniemeltä ja  Pielavedeltä. 
Aivan kuin joulu olisi tullut.  Ja vielä on tulossa Ylikiimingistä, Riihimäeltä ja Kemiöstä. Ainakin näistä. Kasveja, joita ei kukkakaupoista tai marketeista saa. Vain vanhojen huonekasvien harrastajilta. 


Pudasjärveltä  sain Facebook-ystävältäni onnenapilan juurakoita. Meillä tätä lapsuudessani kutsuttiin kodinonniksi. Sen lajikirjo on aika suuri. Halusin nimenomaan saman lehtimallin ja kukkavärityksen, joka meillä oli lapsuudessani.  Facebookin huonekasviryhmässä sain paljon tarjouksia kuvineen. Pudasjärveltä löytyi se oikea. 







Lapsuudessani minun tehtävänä oli joka kesälauantai irroitella kodinonnista kuivuneet kukkavarret. Muistan vieläkin, miltä kädet tuoksuivat sen jälkeen. 


Pitkälehtiset kaktukset ovat pitkään olleet toivelistallani. Talven aikana olen niitä kysellyt kasviharrastajien  Facebook-ryhmissä ja saanut sovittua  kaupoista. Nyt ilmojen lämmettyä postia on alkanut tulla.



Hovipojan kaktusta hyvin juurtuneena on jo purkitettuna.


Voihan siinä vähän aikaa mennä, että se tällaisena kukkii, mutta vähempikin riittää. 


Hovipojan kaveriksi on tulossa hovineidon kaktusta  tällä viikolla. Tätä minulla on ollut aikaisemminkin, mutta sain sen kukkakaupasta niin villakilpikirvaisena, että jouduin hävittämään sen. 


Kukittamaan onnistuin  kuitenkin sitä useampaan kertaan. 


Tämän päivän Rovaniemen paketissa oli iloinen yllätys. Roteva 30 cm pitkä pappilan kaktuksen lehti. Lähettäjä kuvailee kaktusta, että se on  erittäin harvinainen ja vanhaa lajiketta oleva. Kukat ovat isot, karmiininpunaiset.


Huomisen askeleet vievät taas kauppaan ostamaan saviruukkuja. Taimimulta ja hengittävät saviruukut ovat harrastajien suositus kaktuksille. 



Yönkunigatarta tuli Rovaniemeltä yksi lehti ja ensi viikolla lisää Ylikiimingistä. Sittenpä yöt meneekin valvomiseksi, kun kuningatar pukkaa nuppua. Kukka kestää aina yhden yön ja kukkii nimensä mukaisesti yöllä. Tuoksukin on kuulemma huumaava. Kyllä kai tällaisen vuoksi kannattaa muutama yö valvoakin. 



Minua kiehtovat vanhat esineet, joilla on tarina. Saamillani  kasveillakin on tarinansa. Rovaniemen yönkuningattarella on tällainen historia: 

Yönkuningatarlajike, joka on vanhaa, alkuperää ei tarkalleen voitu määrittää mutta sekin menee sinne sotaevakkoaikaan, Ruotsissa Äidin äitini ollessa kartanossa hän oli saanut senkin kasvin alun sieltä

Tähän tuli kommenteissa vielä tarkennus näin: Aito Yönkuningatar kaktus (Selenicereus grandiflorus) on pyöreäversoinen - ei lehti. Isoäitini ja tätini kasvattivat myös tätä kaktusta mutta se mitä "vanha kansa" kutsui Yönkuningattareksi oli todellisuudessa jokin muu esim. Yönprinsessa (Epiphyllum oxypetalum). Perinnemielessä oikea kasvi - kasvitieteellisesti ei :) 


Myöhemmin keväällä  on vielä tulossa pari, kolme uutta kaktusta. Lähettäjä kuvailee niitä näin: 

erittäin harvinainen lehtikaktus,litteälehtinen, se kukkii siten että siihen tulee ensin punaiset pienet pallot kuin puolukka ja sitten ne avautuvat ja ovat lumivalkoiset , ja siitä tulee sen nimi, eli lumipallolehtikaktus


Bolivian Vuoristokaktus "Lepismium Bolivianum Ampel. Oranssinpunakukkainen kaktus, amppelikaktus, joka on sitten kukinta aikaan aivan täynnä näitä oransseja palloja jotka aukeavat päivällä ja menevät yöksi kiinni, samat kukat sattavat pysyä jopa 2-3 viikkoa, ja lopulta koko amppelikaktus on kuin oranssipallo, Kukat eivät ole suuria mutta kun niitä alkaa olla satoja yhdessä kasvissa on näky hurmaava.


Kaktusten lisäksi tänään sain enkelinsiipeä, iso- ja pienilehtistä. Nekin ovat vanhanajan kasveja, joita ei kukkakaupoista löydä. 

Enkelinsiivilläkin on  tarinansa:

Enkelinsiivet ovat siis todella vanhaa kantaa. Emokasvit lähes 100 vuotta vanhoja. Sodasta Rovaniemen palostakin selvinneet kun saksalaiset polttivat melkein kaiken Rovaniemeltä. Toki jotain säillyi.



Rovaniemen paketista löytyi vaikka mitä yllätyksiä. Kartanoananas, tällaisesta en ole koskaan kuullutkaan. 

Alkuperää en osaa sanoa, mutta luulen, että ne on tulleet Naantalin kartanohotelliin jostain Neuvostoliitosta, silloin aikoinaan, Terijoen kautta.

Sieltä tämän uuden kasvini emokasvi on peräisin. Kohta kukkkii! Eipä löytynyt googlettamalla kukan kuvaa.




Jaavan kaunotarkin saapui  Paavolaan seuranaan Australian posliinkukka. Kansainvälisessä seurassa saamme siis viettää aikaa. 







4 kommenttia:

  1. Pieni tarkennus... Aito Yönkuningatar kaktus (Selenicereus grandiflorus) on pyöreäversoinen - ei lehti. Isoäitini ja tätini kasvattivat myös tätä kaktusta mutta se mitä "vanha kansa" kutsui Yönkuningattareksi oli todellisuudessa jokin muu esim. Yönprinsessa (Epiphyllum oxypetalum). Perinnemielessä oikea kasvi - kasvitieteellisesti ei :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisia ja ihania kasveja! Tykkään myös vanhoista huonekasveista. Itselläni on vaaleanpunakukkaista onnenapilaa ja enkelinsiipi. Nyt keväällä onnistuin hankkimaan maatiaisamarylliksen.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin oli aikoinaan maatiaisamaryllistä. Pitääpä metsästää sitäkin jossain vaiheessa. Nyt olen niin noiden kaktusten lumoissa.

    VastaaPoista
  4. Löytyisikö mistään sinisen sineraarian siemeniä tai taimia?
    Liisa Kannisto
    kannisto@kaapeli.fi

    VastaaPoista

MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.

TERVETULOA UUDELLEEN!

KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI