sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Nallet ikkunaan - ja ruotsia taas


Nallet ikkunaan. Se tuntuu nyt olevan  villityksenä. Pitäisiköhän minunkin nostaa maalla nämä vanhukset katselemaan ikkunasta Saarikoskentielle.

Isompi on omani 50- luvulta. Saadessani tuon olin itse sitä pienempi. Pitkään aikaan en tainnut edes jaksaa nostaa sitä. Pienempi on omien lasteni nallukka 70-luvulta. Ensin tyttärellä sitten pojalla rakas unilelu. Onpa se ollut kaikkien lastenlastenkin unileluna maalla ollessa.



Mistä sinä haaveilet eristyksissä neljän seinän sisällä?

Kesästä


 ja jopa kärpäsistä. Silloin ainakin tietäisi olevansa hengissä, kun kuulee kärpästen iloisen surinan. Niin ne arvot muuttuvat, kun kärpästenkin surinaa odotan.


Heinä-elokuussa unikkojen aikaan ollaan jo aika pitkällä.


Elokuun lopussa ollaan sitten neitoperhosten ja kultapallon ajassa.


Jopa nuo odotukset nousevat nyt arvoon arvaamattomaan.

Mielensopukoiden virkistykseksi opiskellaan taas pätkä ruotsia.

Edellisissä postauksissa on opiskeltu substantiiveja ja adjektiiveja. Nyt on vuorossa verbijuttuja.













Sunnuntainjatkoja kaikille. Pysytään virkeinä. Annetaan  kevätauringon paistaa.








torstai 26. maaliskuuta 2020

Karanteeni jatkuu - ruotsia osa 3






Tasan puoli vuotta sitten ei ollut edes pahinta painajaista tästä viheliäisestä viiruksesta, joka löi maailman polvilleen.
Kurjanoloisen kesän jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ruusuystäväni kanssa ja lähdimme katsomaan,  miltä kesä näyttää. Viikon verran tuli kierreltyä kesäisessä Wienissä. Wien tarjosi parastaan, kaikki kukoisti ja sää ei olisi voinut helliä turistia paremmin. Just sopiva kesäkauden lopetus.






Kauneudestaan kuuluisan keisarinna Elisabetin - Sissin - puutarhasta löytyi ihana ruusupuisto. Yksityiset ihmiset ovat lahjoittaneet sinne nimikkoruusuja edesmenneille sukulaisilleen ja ystävilleen. Ruusuissa on nimilappu, jossa on lahjoittajan nimi ja kenen muistoksi ruusu on lahjoitettu sekä ruusuharrastajille tärkeä tieto: ruusun lajinimi.  Kuvassa on Wienin nimikkoruusu.
Just sopiva paikka meille ruusuihin höyrähtäneille, onhan minulla lähes sata erilaista pensasruusua ja ruusuystävälläni toista sataa.




Jos maailman kirjat olisivat toiset, olisimme varmaan näistä puolin lähdössä katsomaan johonkin  etelänmaihin kesäntuloa.

Nyt vanhempien muorien karanteenissa Oulussa. Onneksi saa vielä kulkea ulkona. Ainut kriittinen kohta minulla on meno viidennestä kerroksesta autohalliin. Kunnon varusteissa sukkelaan alas ja sitten auton nokka kohti kesäpaikkaa.



Eilen piti jo omassa puutarhassa tutkailla ruusujen talvehtimista, kun tämä talvi on ollut niin poikkeuksellinen. Päällisin puolin vaikutti kuitenkin ihan hyvältä. Voi kun minä rakastan näitä keltaisia pensasruusuja. Miksiköhän? Ehkä siksi, koska näitä on niin paljon vähemmän kuin erisävyisiä punaisia ja valkoisiakin ja haasteena on saada näitä menestymään näinkin pohjoisessa.


Puutarha- ja piha-aluetta kierrellessä vähän väliä löytyi tällaisen tai pikemminkin tällaisten kulkijoiden jälkiä. Välillä yksin, välillä taas rinnakkain olivat kulkeneet. Ilveksetköhän ovat ottaneet puutarha-alueeni jaloittelupaikaksi.



Mikäpäs oli puutarhassa hortoilla, kun lämpöasteita oli samat kuin joskus kesäkuussa.



Ei nyt koko päivä ihan hortoilussa mennyt. Kaivoin rakkaan työkaluni esiin ja annoin Stihlin laulaa. Nythän on hyvä tehdä siistimishommia, kun ei ole paljon lunta ja maa on vielä jäässä. Peltojen pyörtäneet kun pukkaavat iloisesti pajua ja pihlajaa. Ihan tunsi tehneensä oikeanlaisia töitä. Koronatartuntaa ei tarvinnut pelätä, kun  työmaalla ei ollut tungosta. Ei tarvinnut edes viiden metrin kepillä työnnellä ketään kauemmas. 




Tänään ei ehdi sahaushommiin, kun pitää opiskella italiaa. Jännä nähdä opiskelijan roolissa kielten etäopetus. Itse kun toimin 15 vuotta tuossa hommassa opettajana.

Ja sitten taas ruotsin kertausta. Aiemmissa postauksissani on ollut
substantiivien taivutus
ja adjektiivien ja substantiivin yhteiskäyttö.

Nyt kerrataan taipumattomia adjektiiveja eli nämä ovat aina samassa muodossa. Ei tarvitse välittää, onko substantiivi en, ett tai monikossa. Siis erittäin helppoja käyttää. Opettelet vain nämä ulkoa.







Pysytelkäähän terveenä ja hemma!  Muistatkos, miten tuota koti ett hem sanaa käytetään?

Kerrataanpas:

hemma  =  kotona
hem =  kotiin
hemifrån =  kotoa
Siis älä tuki mitään prepositioita eteen.



tiistai 24. maaliskuuta 2020

Varmuusvarastojani ja ruotsia osa 2



Onko ruokahuoltonne kunnossa ja jos itsellä onkin, niin miten ne mummut ja papat pärjäävät? Oletteko nuoremmat huolehtineet sen asian kuntoon? Kaikilta ikäihmisiltä kun verkkokauppa-asiointi ei taida onnistua. Lapsenlapseni soitti eilen ja kertoi, että marketeissa mummot kulkevat rollaattoreilla aivan entiseen malliin. Eli se siitä eristyksissä olemisesta.

Maalta kotoisin olevana olen tottunut siihen, että omia varmuusvarastoja pitää säilöä talveksi.



Minulla verkkokauppa-asiointi kyllä onnistuu ja on kiva saada ostokset oven taakse. Eipähän tarvitse kantaa riekuttaa niitä. Mutta eristyksen alkuvaiheessa oli vähän paniikinomaista ostamista, kun ei tiennyt, miten verkkokaupat selviävät. Nyt toimitusaikaan pitää varautua täällä Oulussa niin, että noin viikon kuluttua on toimitus.

Tyttären arvio minun jääkaapista oli, että tuollahan selviää jouluun asti.





Maalla minulla on erinäisiä varmuusvarastoja, vähän vanhempiakin. Minusta hauskin tässä on tuo Pauligin kahvilisäke. Sen kerrotaan parantavan kahvin väriä ja antavan makua. Eipä ole kokemusta, miten se vaikuttaa eikä raski avata. 


Laitoin pari päivää sitten tuon kuvan Kalevan lukijakuviin ja niinpä se tänään oli päätynyt lehtikuvaksi. 




No niin, edellisessä postauksessa oli ruotsin kielioppia
osio 1. Substantiivin taivutus

Nyt sitten on vuorossa
osio 2. Adjektiivin ja substantiivin yhteistaivutus

Muistathan, että adjektiivilla on kolme muotoa ny, nytt, nya
ny= en suvun muoto
nytt=ett suvun muoto
nya= on monikko muoto mutta sitä tarvitaan myös yksikön määräisessä muodossa eli älä  sano sitä monikkomuodoksi vaan  a-muodoksi.




Taipumattomiakin adjektiiveja on, esimerkiksi bra. Opetellan niitä sitten erikseen.
Tuota eka taulukkoa eli adjektiivin ja substantiivin yhteistaivutusta pitää harjoitella niin, että se varmasti sujuu.

Harjoitteleppas vaikka näillä sanapareilla
hieno auto:              fin, fint, fina             en bil, bilen, bilar, bilarna
punainen omena:     röd rött röda            ett äpple äpplet äpplen äpplena

Pieni adjektiivi pitää muistaa ihan erikseen

pieni tyttö:  en flicka flickan flickor fickorna
pieni talo:   ett hus huset hus husen


No niin hyvinhän se sujuu. Keksippä itse lisää ja harjoittele niin, ettet  katso koko ajan mallia.

Piristystä päivääsi tällä joskus pinterestistä nappaamallani kuvalla. Askarteleppa lopuksi tällainen. Kokeilin kerran, hyvin onnistui.




maanantai 23. maaliskuuta 2020

Miten saat aikasi kulumaan, jos olet eristyksissä? Aloitetaanpas ruotsin kieliopin opiskelu



Älä vaivu apatiaan ja toimettomuuten, jos joudut olemaan eristyksissä. Kaappien siivousta ei riitä kovin moneksi päiväksi. Keksi vaikka netin kautta jotain kehittävää. Nyt on kai ihan luvallista roikkua netissä.

Olen havainnut, että me puutarhahörhöt kyllä roikutaankin aika paljon facebookin kukkaryhmissä ja muissa vastaavissa. Ihan kiva niin, sieltä saa monta hyvää virtuaaliystävää ja ihan livejäkin. Ainakin minulle on käynyt niin. Onneksi!

Nuorisoa on moitittu liiallisesta netin käytöstä, mutta kun viime viikolla rytinällä siirryttiin etäopetukseen, olisi varmaan monessa perheessä oltu sormi suussa ilman jälkikasvun nettiosaamista. Hyvä nuoret, vaikuttaa, että etäopiskelu on otettu hyvin haltuun.


Itse en ole koskaan ollut netissä roikkumista vastaan. Itsellekin se on suorastaan elämäntapa varsinkin talviaikaan. Oma nettiriippuvuteni on perua omilta työvuosiltani. Olin noin 15 viimeistä työvuotta aktiivisesti mukana eLukion opetuksessa ja kehittämisessä.

Vuonna 2000 aloitimme etäopetuksen aluksi videoneuvotteluyhteyksillä ja verkkomateriaalilla. Hullunrohkeana  lupauduin ensimmäisenä pitämään oppitunnin videoneuvottelussa Pohjois-Pohjanmaan  noin 20 lukioon. Tärkein ennakkovalmistelu oli oikean istuma-asennon löytäminen. Oli elokuun loppu ja kamalat helteet ja kaikilla mahdollisimman kevyt vaatetus. Pieni opetustila, jossa minulla oli mukana noin 20 opiskelijaa lähiryhmänä ja piuhojen päässä toiset 20 ympäri Pohjanmaata.

Videoneuvottelulaitteille ei ollut oikein ihanteellista asettelutilaa. Kamera kuvasi kahden metrin päästä suoraan opettajaan. Opetusasento oli pakosta siinä istuva. Etukäteen testattiin vaksin kanssa kuvakulma niin, että kun siinä istun, ettei pikkarit näy. Tuohon aikaan käytettiin aika lyhyitä hameita nääs varsinkin niillä helteillä. Siinä oli lähtökohta opetuksen lähettämiselle. Hyvin meni ja olen kiitollinen, että sain kokea etäopetuksen alun kehittämisen aikakauden ennen eläkkeelle jäämistä.

Niin tuosta aloituskuvasta puheen ollen. Viikko-ohjelmiini kuuluvat kiinteästi italian opiskelu ja lisäksi valokuvauskurssi. Just sopivia harrastuksia minulle. Nyt niitäkin koronakaranteenin aikana opiskellaan etänä. Opiskeletko sinä jotain? Mikä kiinnostaisi? Luulenpa, ettei ainakaan kovin useaa ruotsin kelioppi, mutta nyt kun monella on luppoaikaa, aloitetaanko ajankulu siitä?

Minulla on työvuosiltani tallessa ruotsin kielioppiin tekemiäni powerpoint esityksiä. Muutin diat kuviksi niin, ettei tule ongelmia tuon powerpointin kanssa.
Kaikkihan  jotain muistavat kouluvuosilta kieliopista, mutta  se pikkutarkkuus voi olla unholassa.

Jokaisen postauksen loppuun laitan jonkin kielioppiasian. Edetään perusasioista vaativampiin.

Aloitetaan substantiivien taivutuksesta.












Se milloin käytetään epämääräisiä ja määräisiä muotoja opetellan myöhemmin. Ekaksi siis nämä taivutukset. Muistathan kouluajoilta, että aina kun tuli uusi substantiivi, piti opetella onko artikkeli en vai ett ja sanan perässä oleva taivutusluokan numero. Kun mallitaivutuksen osaa hyvin jokaisesta taivutusluokasta eli deklinaatiosta, tietää heti miten sana taipuu.

Eihän tuo niin kamalaa ole, kun asiaan vähän paneutuu. Jatketaan tätä seuraavassa postauksessa.
Voit, pliis, kirjoittaa kommenttiin ajatuksiasi tästä puutarha-aiheisen postauksen ruotsinopiskelusta.

Muista: ei oppi ojaan kaada! Tai oppia ikä kaikki! Pysytään terveinä ja kotona mahdollisimman paljon!



Hiirenkorvat ilahduttavat! Risut viikon sisällä ja vastavärkkiä tulossa.




sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Viiden kuukauden tauon jälkeen taas blogissa.

.



Hups, onpas aikaa vierähtänyt edellisestä marraskuun 4. päivän postauksesta. Paljon on tässä välillä  tapahtunut. Myin kaupungissa olevan taloni ja ostin keskustasta kerrostaloasunnon. Siis Oulun keskustasta. Muutto hoidettu ja pääosin sisustus kunnossa. Kesään valmistautuminen ja maalle muutto oli tähtäimessä, kunnes tämä pirun korona iski maailmaan. 
Voihan sinne maallemuutto olla edelleenkin tähtäimessä, jos koronalta välttyy. Mutta se on  iso JOS. Ainakin jos ikää katsoo. En nyt ole vielä ihan seitenkymppinen, mutta ei kai siinä vuosi pari enää mitään merkkaa. Tytär asetti minut karanteeniin. Saan käydä vain maalla, siis Paavolassa. Siellä voi olla puutarhahommissa ihan rauhassa. Tungosta ei näytä olevan, joten viiden metrin kepillä ei tarvitse ketään töniä kauemmas. 

Mutta tämän eristyksen myötä minulle tuli henkilökohtainen ongelma, ei nyt ihan maata kaatava mutta harmittaa vietävästi. Nimittäin en ollut vielä varautunut taimikasvatukseen ja minulla ei ole siemeniä eikä multaa. Yleensä olen varannut syksyisin kasvihuoneeseen pari multasäkkiä, mutta sepä näköjään on jäänyt syksyllä tekemättä. Minulla on ehdoton kielto mennä Bauhausiin  tai johonkin muuhun multakauppaan. 




Biolanin uutta kasvusammalta ostin aikaisemmin keväällä yhden pussin, kun löysin Bauhausista terhakoita Itoh- hybridejä. Sanooko Itoh sinulle mitään? Ne ovat kiinanpionin ja pensaspionin risteytyksiä. Aikaisemmin  olen saanut maksaa yhdestä juurakonpalasesta noin 35 euroa. Nyt sain 21 eurolla neljä alkua. Noita tuli sitten rohmuttua useampi satsi. Hyvin ovat juurtuneet ja lähteneet kasvunalkuun tässä kasvusammaleessa. 



Onneksi pussinpohjalla oli kasvusammalta vielä sen verran jäljellä, että sain Mårbackojen pistokkaat multiin. Olen arponut noiden Mårbacka-ruukkujen kanssa, että mitä niille teen, jos vaikka sairastun enkä pääse niitä kastelemaan. Ei oikein raskisi niitä luovuttaa koronan uhreiksikaan, kun ovat tosi vanhoja. Ruukut ovat niin isoja ja painavia, ettei voi kuvitellakaan, että niitä lähtis kaupunkiin kuljettamaan. Niinpä napsin niistä reippaasti pistokkaita ja tökin ne kasvusammaleeseen ja toin kaupunkiin. Jospa niille jaksaisi kuitenkin vähän vettä lorautaa, vaikka kuumeen kourissa olisikin. Huolensa kullakin! 



Pieni pistokaspöytäkin piti raahata maalta. Kaikkia kun ei voi ruokapöydällekään tunkea. 








Puutarhaihmisenä minua ihan polttelee, kun ei pääse ostelemaan narsissiruukkujakaan. Niistä tulisi niin keväinen fiilis ja lasitetulla parvekkeella ne jo menestysivät, kun ensi viikolle lupaillaan jo lämpenemistä. Ostin viime syksyn alennusmyynneistä noita lintuhäkin tapaisia, joihin olin ajatellut laittaa narsissit ihan ekana. Siinä ne nyt ovat tyhjän panttina. Joko sinä olet ekat narsissisi hankkinut? Oletpa tietysti. 


Onhan niitä isompiakin huolia- ajattelet kai,  mutta puutarhamummoilla on näitä ihan ikiomiakin. Ja näiden myötä mummot pysyvät virkeinä ja notkeina, kun  pyllistelevät puutarhassa. Ei siinä ainakaan kesäaikaan kuntosaleja tarvitse. 


Alkuperäisten suunitelmien mukaan minun pitäisi olla tällä hetkellä Oulun teatterissa Seela Sellan esityksessä. Niin peruuntui se kuten kaikki muukin koko maailmassa. 








Toissapäivänä oli kevätpäiväntasaus. Siitä lähdetään kohti valoa, toivoa, kesää. Nyt kohti pitkää eristystä ja epävarmuutta. Itselleni tuo kevätpäiväntasauksen päivä on henkilökohtaisen surun alkamispäivä. Se oli rakkaimpani, kaikkeni, mieheni kuolinpäivä kaksi vuotta sitten. Siitä alkoivat elämäni piinaviikot. Yhteistä tietä oli takana 48 vuotta. Nuorena tyttönä ensi silmäyksellä tiesin, että tuon pojan mukaan lähden vaikka heti. Melkeinpä niiltä jaloilta lähdinkin, eikä tarvinnut takaisin tulla. Jotenkin vain elämä loksahti heti kohdilleen. 


Rakas naapurini muisti taas mieheni kuolinpäivän ja lähetti niin sopivan tervehdyksen kuunneltavaksi. Kuuntele sinäkin TÄMÄ ja  hiljenny muistelemaan jotain edesmennyttä rakastasi.




Sinun, minä olen sinun mee sun luojalles kertomaan
Minun, sinä olet minun
Vaikka pois nyt sua kannetaan