torstai 30. huhtikuuta 2020

Joko sinulla on oma kesäLungo?



 # blogiyhteistyö Puutarhurin majan puodin  kanssa

Jep, minulla on. Kiitos Puutarhurin majan puodin Minna. 

Lungoja on kahta kokoa: 12- ja 8- litraisia ja kolmea väriä: valkoisia, mustia sekä vanhan vihreitä. Ihan niinkuin autoista puhuisi. Eikö vaan?




No, katsotko, että aionko kastella piimällä kiveä. En tällä kertaa niin, vaikka olen kyllä kiviäkin piimällä kastellut. Piimä näet kiihdyttää sammaleen kasvua. Tätä kiveä  en kuitenkaan aio hapattaa. 



Syy, miksi värkkäydyin tähän kiven juureen, on tässä. Halusin saada kuvan, jossa piimä valuu kastelukannuun. Nyt, kun rakaat lapsenlapset eivät tämän hiton koronaeristyksen kanssa ole kanssani kuvailemassa, täytyy yksin kehitellä omia virityksiä.
Onhan eläinkokeilla osoitettu, että apinatkin osaavat käyttää apuvälineitä, niin miksipäs ei myös mummot. Joku tuttavani totesi, että hänen lapsenlapsensa oli todennut, että vanhat ihmiset muuttuvat gorillan näköisiksi. Voi kääk, on siinä mummolle tullut palautetta. Noin raakaa juttua ei ole minulle tullut, mutta silloin kun lapsenlapset olivat vielä älyttömässä leikki-iässä, kysyi yksi: "Oliko pappa jo silloin olemassa, kun oli dinosauruksia?" Onneksi ei kysynyt minulta.


No niin, tähän piimäasiaan. Litra piimää ja kymmenisen litraa vettä. 



Tuollaisella litkulla kastelen alppiruusuja keväisin ja uudestaan vielä kesemmällä. Alppiruusut nimittäin pitävät happamasta maasta.
Vielä ovat lehdet lurpollaan, kun maa on jäässä. Näistä puolin niitä saa kastella lämpimähköllä vedellä, jotta routa sulaa.
Alppiruusut ovat siinä mielessä helppoja kasveja, ettei niitä syö jänikset eikä kauriit. Syy on niiden myrkyllisyydessä. Kevätvarjostuksesta kun huolehtii, niin ovat hienoja, hyviä pensaita.

Luin jostain tuosta myrkyllisyydestä jutun. Kun roomalaiset sotilaat palasivat taisteluista hevosten ollessa nääntymäisillään nälkään, hevoset eivät hamunneet lainkaan tien varressa rehottavia alppiruusuja. Hieno ominaisuus eläimillä, miten erottavat myrkylliset kasvit.




Tämä Lungo on niin kaunis katsella, että sitä pitää vaikka ihan koriste-elementtinä nyt, kun kasteltavaa vielä ei ole niin kummoisesti.



Puutarhurin majan puodin verkkokaupassa on kaikkea hirmukivaa sisälle ja ulos, itselle tai lahjaksi. Käyppä kurkkimassa. 

VINK, VINK äitienpäivä on tulossa! 



Entäs vappu? Sisällä vai ulkona? Miten ajattelit viettää? Omissa porukoissa kuitenkin. Niin sanoo hallinto ja järki. 

Piknikillä pihalla?



Riippuen säästä. Tiistaina ainakaan ei ollut oikein piknik-kelit. 




Toivottavasti vappuna ainakin jotenkin näin. 



Lopuksi piti muistuttamani blogissani olevasta arvonnasta. Edellisessä postauksessani on  Kaarnalaivan verkkokauppaan arvonnassa lahjakortti. Käyppä kurkkamassa ja kommentoimassa. Niin olet mukana arvonnassa. Vappuna ehtii vielä kommentoida.

Onnea arvontaan ja kivaa vappua!





keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kaarnalaivalla kohti vappua - arvontaa


# Blogiyhteistyö Kaarnalaivan kanssa

Kuinka monessa postauksessa olen  painottanut sitä, että  viljelen luonnonmukaisesti, niin mansikat kuten kaikki muutkin kasvihuoneessa ja avomaalla, periaatteella, että tuli mitä tuli mutta ovatpahan ainakin luomua. 

Nyt sitten tuota ajatusta keittiöpuolellekin Kaarnalaivan tuotteiden kanssa. 
Kuinka paljon kivempi on tällainen tiskiharja muoviseen verrattuna. 

Olen kopioinut  Kaarnalaivan Iirikseltä saamani tuoteselosteet. Laitoin  ne tekstit sinisellä


Tässä mallissa harjakset ovat kookos-kasvikuitua. Malli on saatavilla myös hevosenjouhella tai agave-kasvikuidulla. Kaikki materiaalit ovat luonnollisesti antibakteerisia. Harjan käyttöikä normaalisti n.2-5v, mutta osa asiakkaistamme on kertonut käyttäneensä harjaa jopa 10+ vuotta. Harja on tärkeää kuivattaa hyvin käytön jälkeen, mieluiten roikkumalla tai harjakset ylöspäin. Harjaa ei koskaan pidä jättää veteen likoamaan pitkiksi ajoiksi. Jos harjapuu alkaa näyttää kovin kuivalta (yleensä muutaman käyttövuoden jälkeen), sen pintaan voi lisätä hieman mitä tahansa luonnonöljyä. Kaikki harjat on käsitelty pellavaöljyllä ja luonnonväreillä. 


Tuo harjahan on kuin luotu meidän talonpoikaiseen astiakaappiin. Eikö vain? Kehtaa pitää esillä. Ajatteleppa tuohon muoviharjaa. Nou, tänkjuu. 



Minulla vakihomma kesäaikaan on pestä kynnenalusia monesti päivässä. Hanskojen kärjet kuluvat puutarhahommissa nopsaan rikki ja kynsien aluset on sitten sen näköiset, ettei niitä jynssäämättä  kauppaan viitsi lähteä. No nythän ei tosin sinnekään saa mennä., joten... no kyllä kai ne pitää muutenkin pestä kuin vain kaupassakäyntiä varten. 

Agave-kuitu on kestävä ja jämäkkä materiaali ja soveltuu siksi mainiosti kynsiharjan materiaaliksi. Käytön jälkeen harja tulee säilyttää kuivalla alustalla




Tiedätkö, mikä on hiirake? No nytpä sekin selviää.

Hiirakkeet ovat käteviä yleisharjoja, esim. pöydän tai takanedustan puhdistukseen. Tämä malli on valmistettu palmunlehdestä kun taas pienempi mallimme on kookoskuitua.

Eikös olisi vaikka soma lahjapari jollekin. Hiirake ja tiskiharja. Varmasti on käyttöä joka huushollissa. Mieluummin ottaisin  tällaiset kuin kukkapuskan.



Ajatteleppa. kun kahvipöydässä tai varsinkin kun juhlakattauksessa pöydälle tippuu kakun, pikkuleipien tai mitä murusia tahansa. Eikö harmitakin, jos noutopöytä on epäsiistin näköinen. Eihän koko systeemiä voi purkaa ja käydä välillä puistelemassa liina puhtaaksi.


Tällaisella pikku harjalla, hiirakkeella saa näppärärsti pyyhkäistyä murut, no ei lattialle, vaan vaikkapa lautaselle tai pikkukihvelille. Niitäkin näkyy olevan Kaarnalaivan verkkokaupassa tarjolla.




Minulla on yli 250 vuotta vanha talo vanhoine savupirtteineen ja pitkälti sen mukaisine kalustuksineen, kuten tämä monet ruokailijat nähnyt pirtinpöytä. Tämän koloista on aika vaikea saada roskia pois muuten kuin imuroimalla. Tällä hiirakkeella roskat lähtevät nyt rapsakasti pois, testattu on ja hyväksi havaittu. 

Kauhistelet varmaan, että millainen pöytärähjä. Ei toki, oletettavasti 1600- luvun kapistus ja mahduttaa isommankin joukon kerralla syömään. Ihania elämisen jälkiä näkyvissä.




Perinteinen pullasuti jossa harjakset hevosenjouhta. Saatavilla myös Agave-tai kookoskuidulla. Hevosenjouhi sopii pehmeytensä vuoksi parhaiten voiteluun kun taas kasvikuituiset versiot kestävät paremmin kuumia pintoja kuten grilliä tai pannua. Pullasuti, kuten kaikki harjamme tulee pestä käsin, ei koneessa. Jos harjakset ovat kovin rasvaiset käytön jälkeen, laita niihin tippa pesuainetta ja hankaa harjaksia sormenpäillä. Kuivaa harja hyvin joko roikkuen tai harjakset ylöspäin.

Onhan tuo eri tyylikäs kuin minun valkoiset muoviset, joita halpiskaupoista olen ostanut kolme kahdella eurolla. Ihan eri tunnelman tekee leipomiseen. Näillä kymmenillä alkaa jo nauttia pienistäkin yksinkertaisista jutuista. Vaikka olen kai aina ollut sellainen esteetikko.



Kaikki harjamme on käsitelty luonnonväreillä sekä pellavaöljyllä. Puu pyökkiä tai koivua, riippuen mallista. 

Noin Kaarnalaivan Iiris kuvaili hyvin tuotteita, siis nuo siniset tekstit  Iiriksen. Paljon muutakin löytyy  Kaarnalaivan verkkokaupasta. Käyppä tsekkaamassa suomalaista käsityötä olevia laadukkaanoloisia käyttöesineitä. Ei mitään koristeita vaan ihan arkipäiväiseen käyttöön tarkoitettuja.

Kaarnalaiva on vuonna 1997 peustettu käsityöalan yritys. Kaarnalaivan perustaja Kai Heiskari on harjansitoja jo toisessa sukupolvessa ja oppinut taidon omalta isältään.



Kannattaa tsekata Kaarnalaivan facebook-sivu ja sieltä 24.4 tehty päivitys. Siellä Kai Heiskari esittelee liikkeensä valikoimaa tosi mukavalla, rennolla tavalla. Ihan tekisi mieli hypistellä kaikkia noita tavaroita. Niin  mukavanoloisia ne ovat. Suomalaista yrittäjyyttä ja käsityötä parhaimmillaan. Eikä pahanhintaisia. Sopivia vaikka lahjaksi. HOX HOX äitienpäivä lähestyy vauhdilla. 

Kaarnalaiva antoi arvottavaksi 20 euron lahjakortin verkkokauppaansa.  Joten nyt kurkkaappa tuotevalikoimaa ja kerro, mitä valitsisit ekana, jos onni suosii. Näin osallistut ARVONTAAN eli kirjoitappa tähän alle kommenttisi viimeistään  vappuna klo 24.00.

Hoksautan vielä, että palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen. Tiedän, että minulla on paljon lukijoita myös Suomen rajojen  ulkopuolella (kiitos viesteistä!). Jos nyt haluat osallistua arvontaan sieltä jostain, onnistuu sekin. Jos voitat, voit sitten ilmoittaa, kenelle Suomessa  palkinto osoitetaan.  Vaikka äidille, mummolle, kenelle vaan.

Onnea arvontaan ja mukavaa kotivapun valmistelua.





sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kun on ihan pakko saada hypistellä multaa ja kasvattaa jotain vihreää


# yhteistyössä Puutarhasi elämään kanssa (Schetelig Oy)

Siihen tuskaan on yksi helppo ratkaisu. Buzzy sinkitty tuplaämpäri yrteille. 




Pakkauksessa on kaikki valmiina elikkä ämpäreiden sisällä on kasvatusalusta ja  siemenpussit, basilikaa ja persiljaa. Tarvitset vain lorauksen vettä. 




Liotin kasvualustanapit erillisessä kipossa. Lisäsin vähitellen pieniä määriä vettä, ettei seos mene liian vetiseksi. 


Jaoin  mössön  tasan molempiin ämpäreihin ja ripottelin siemenet pintaan. Vasemmalle puolelle basilikaa ja oikealle persiljaa. Basilikahan itää yleensä muutamassa päivässä, mutta persiljan kanssa ei kannata hermostua. Se itää hitaammin. En peittänyt siemeniä, painelin niitä vain haarukalla tiiviimmin mullan pintaan.






Sitten vaan ikkunalle aurinkoiseen, lämpimään paikkaan itämään. Peitin ämpärin muovikelmulla. Käyn näet välillä muutaman päivän reissuja maalla, pysyypähän näin kosteus. 

Siisti, pinei kasvatusjuttu vaikkapa sinne ihan yksiön ikkunalle, kun sormia polttelee saada itse kasvattaa jotain. Voihan näissä viljellä toki muitakin yrttejä kuin noita persiljaa ja basilikaa. Buzzy- sarjassa on toinen vastaava  viljelypakkaus, jossa on kolmelle kasvatusalustat. Ruohosipuli on siinä kolmantena.  
Ajattelehan, kuinka kiva tämä on näin korona-eristyksen aikana vaikka ystävän piristämiseksi tai mikä parempi äidille tai mummolle sinne eristyksiin äitienpäivälahjaksi. Googleta verkkokaupoista Buzzy sinkitty tuplaämpäri yrteille. Kokeilin. Löytyyhän niitä, eikä maksa kuin vähän toistakymppiä.

Eikä vain toisille. Itsellekin. Kätevä ottaa mukaan mökille, asuntoautoon, veneeseen. Tuoreet yrtit kulkevat helposti mukana. Kasvatusjuttuna niin kiva, ettei tuo ole mikään yhden kasvatuksen juttu, vaan tuohon voi laittaa uudet mullat ja kasvattaa siinä keittiön ikkunalla ympäri vuoden jotain tuoretta. 



Jos ja kun kuljet puutarhakaupoissa tai surffailet verkkokaupoissa, niin suosittelen jo monen, monen vuoden kokemuksella näitä Solabiolin tuotteita. Luujauho ja verijauhe ovat minun lemppareitani.  Ihan sataprosenttisesti orgaanisista raaka-aineista tehtyjä lannoitteita eli luomuun soveltuvia. Verijauhoa  käytän vihannesmaahan kun taas luujauhoa kaikille kukkiville. 

Solabiolin tuoteryhmään kuuluu paljon muitakin tuotteita, marjoille rhodoille, ruusuille... Niistä sitten erikseen, kunhan pääsen taas kottikärryn aisoihin kiinni. Meillä nimittäin on vielä aika kylmät kelit ja maanpinta ei ole kuin ihan pikkaisen iltapäivällä sulana. Mutta tutkaileppa täältä, mitä on saatavilla




Puutarhasi elämään face-sivuilla on aina kivoja vinkkejä. Käyhän tykkäämässä ja tsekkaile aina, mitä uutta siellä on vihjattu. 



Aurinkoisen vapun odottelua jok´ikiselle mutta pysytään sitten kotosalla omissa porukoissa.





lauantai 18. huhtikuuta 2020

Mitä sinä teet näinä "stanna hemma - pysy kotona"- päivinä?




Anna Mårbacka on heräämässä kesäkukoistukseen. 




Hanna odottelee vielä. On kyllä talvehtinut hyvin kaikilla oksanhaaroillaan. Vuosi vuodelta vahvistuu. Kukkiakin tulee nyt joutessaan seurattua entistä tarkemmin. Kaipa ne tykkäävät, kun niihin hönkäilee lähietäisyydeltä hiilidioksidia. 



Ei kuki vielä kevään airueet ainakaan meillä päin. Maa on jäässä ja luntakin on vielä.

 




Mutta yksi, joka on idioottivarma kesäntuoja, on hovipojankaktus. Nuppua pukkaa ja tekee niitä yleensä alkukesään saakka.




Mitä sinä teet näinä "stanna hemma - pysy kotona"- päivinä? Siinäpä se, ei ystävien eikä lapsenlasten kanssa ajanviettoa, ei voi käydä  ravintolassa syömässä. No voihan sitä syödä kotonakin, mutta yksinasuvalle mummolle sopiva ajanviete on käydä jonkun ystävän kanssa kaupungilla syömässä tai kahvilla. 

Tai kulttuuririennoissa. Nytkin olisin tamperelaisen ystäväni kanssa Oulun kaupunginteatterissa katsomassa Seela Sellan ja Esko Roineen esitystä. 



Peruttu on kuten kaikki muukin mukava. Monen tapahtuman lippurahoja odottelen palautettavaksi.

Ystäväpiirin viidakkorummun kautta tulee vinkkejä ajanviettoon. Tätä sinunkin kannattaisi hyödyntää: HOX!  postimuseon sivuilla on Seela Sellan ja Esko Roineen lukemana unohtumattomia kirjeitä. Kaikenkaikkiaan 24 kappaletta.  Kirjeissä ilmaistaan erilaisia tunteita: iloa, surua, ikävää, jännitystä, huolta jne.

Joutuukohan tästä tiilenpäitä lukemaan, kun lainasin postimuseon sivulta tämän kuvan.

TÄSTÄ  linkistä pääset kuuntelemaan noita kirjeitä.

Ihan kyyneleet tulee silmiin, kun kuuntelee kirjettä, jossa sotilaspastori kertoo eräälle äidille ainoan poikansa haavoittumisesta ja jäämisestä vihollisen alueelle nopeassa perääntymisvaiheessa.

Toinen kirje isältä yksivuotiaalle tyttärelle on liikuttava. Ehkä hän pelkäsi, ettei palaa koskaan rintamalta eikä näe tytärtään. Ehkä hän halusi jättää jonkin kirjallisen dokumentin tyttärelleen. Kirjeen lopussa ollut viesti hätkähdytti. Hän lähetti rintamalta metson kotiin. Epäili, että siellä kotona on ruuasta pulaa.

Nuorten rakastavaisten kirjeet ovat ah niin herkkiä.

Olen nyt kirjeiden kuuntelussa noin puolivälissä. Eilen illalla olin nukahtanut kesken viimeisen kirjeen. Puhelin oli aamulla hukassa. Sieltä se jostain peitonmutkasta löytyi.

Eilen ilmestyi Oulun poliisin someen laittama video.  Oululaisten oma laulava poliisi Petrus Schroderus kiertelee Oulun kaupungintalon ympäristöä ja esittää komealla oopperalaulajan  äänellä Rakasta elämää.   KUUNTELE

Noita Petruksen komeita esityksiä löytyy YouTubesta muitakin

TÄSTÄ    ja  TÄSTÄ


Sopivasti ennen koronaa ehdin uusia passini. Siinä ne nyt ovat. Vanha ja uusi. Nähtäväksi jää, onko uudelle käyttöä. Ties milloin. Jos  asiat olisivat entisellään, olisimme varmaan äskettäin ruusuystäväni kanssa tulleet matkoilta. Ehkä Italiasta: Firenzestä tai  Milanosta. Huh huh.




Oli miten oli, mutta uusi passi on suunniteltu kauniisti. Alkulehdillä tehdään Eino Leinolle kunniaa.



Pysytään kotona ja pestään käsiä. Stanna hemma och tvätta händerna!




keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Sydämet särkyivät lähipiirissäni - sukulaistytöt hukkuivat Titanicin upotessa



SÄRKYNYT SYDÄN


Niin herkän kaunis kukka. Aivan kuin sydämet olisivat pyykkinarulla kuivumassa.  Yksi puutarhani helmistä.  Oletko ajatellut, että nimi kuvailee kaikkea muuta kuin kauneutta?

Mutta miltä tuntuu, kun sydän särkyy?


Satakahdeksan vuotta sitten oli sydämiä särkevä yö lähipiirimme historiassa.

"RMS Titanic oli White Star Line -yhtiön matkustajalaiva, joka törmäsi neitsytmatkallaan 14. ja 15. huhtikuuta välisenä yönä 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi vieden mukanaan noin 1 500 ihmistä. "

Noin historia kertoo.  

Ihmiset ympäri maailman ovat rientäneet katsomaan Titanic-elokuvaa. Moni kertoo itkeneensä silmät punaisiksi elokuvan aikana. Itselläni ei ole ollut rohkeutta tuon elokuvan katsomiseen. 

Tämä historian kertomus tulee nimittäin aivan iholle sukumme ja Paavolassa kylämme historiassa.
 


(Siikajokilaakso 12.4.2012)





Ilmakankaan,  paavolalaisten tuntemana Ilmolan, valot näkyvät pirttimme ikkunasta. Sata vuotta sitten tilan omisti Ilmakankaan suku. Perheen tyttäret Ida ja Pieta lähtivit Paavolan Luohuan kylällä asuvien serkkujensa Jussilan Katharinan ja Ainan kanssa tavoittelemaan uuden mantereen suuria mahdollisuuksia.


Jussilan tyttöjen vanhempi sisar oli jo aiemmin mennyt New Yorkiin ja  oli siellä menestyvä liikenainen. Hän välitti siirtolaisia uudelle mantereelle. 



Onnettomuus jäi kalvamaan siskon mieltä ja hän lahjoitti varoja vähävaraisten suomalaisten lasten koulutusmahdollisuuksien edistämiseen. 



Jussilan  tyttäret olivat sukulaisiani. Äitini puolelta isoäitini serkkuja. 






Hiljennytään kuuntelemaan..
                         viisi  minuuttia kaksikymmentäkaksi sekuntia
                                                                             Celine Dion       TÄSTÄ


Onko sinun puutarhassasi kasveja, jotka muistuttavat sinua jostakin tapahtumasta? Ilosta, surusta...
kasveja, joita vaalit aivan erityisesti, jonkin tapahtuman muistoksi?




sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Lankalauantain kierroksella Oulun keskustassa



Ei kulttuuritarjontaa eikä ruokaa, ei edes kahvikuppia tarjolla.

Enpä niitä lähtenyt nyt hakemaankaan mutta lähdin kaupunkikävelylle ajatuksena kuvata ikkunoista suljettu-tekstejä. 

Aikoinaan työvuosinani olin paljon Ruotsissa osittain työn merkeissä ja mielellään myös lomamatkoilla. Tukholmaa ja Upsalaa kierrellessäni pidin aina kameraa mukana siltä varalta, että jos eteen sattuu jotain opetukseen sopivaa kuvattavaa. Yksi vakiokohde olivat ohjekyltit. Niitä oli oppilaiden kanssa kiva tutkiskella aina välillä tunnin täytteeksi tai kevennykseksi. Oppilaille se oli motivoivaa. Siinä sivussa heillä sanavarasto karttui kummasti. Eipä monikaan olisi tiennyt, mitä kahvilan kassan vieressä  teksti- påtår gratis- tarkoittaa. Tiedätkö sinä? No, santsikuppi ilmaiseksi. 


Lämminhenkinen huolehtimisteksti Oulun keskustassa Kahvila Sofian ikkunassa pysäytti ensimmäisenä kuvaamaan. Näinhän se on ja pitääkin olla, etenkin vanhuksista. Oulun kaupunki on tehnyt arvokasta työtä viime viikkojen aikana organisoimalla soittorenkaan, jossa otetaan yhteyttä kaikkiin yli 70- vuotta täyttäneisiin.



Kahvilat ja ravintolat yksi toisensa jälkeen olivat laputtaneet ikkunansa suljettu-teksteillä.








Kivisydämessä olisi nyt ollut varmaan yllin kyllin tilaa, ei kylläkään normaalioloissa pääsiäislauantaina.


Kauppakeskus Valkean edessä poliisiauto päivystää melkeinpä aina. Jotenkin tuli nyt  syyllinen olo, kun siitä käveli ohi. Tuntui ihan siltä, että saakohan sakot, kun on kaupungilla kävelyllä. Katsoivatkin niin pitkään. Yritin pitää kameran näyttävästi esillä ikäänkuin olisin ollut joku valokuvaaja.


Rotuaarin esiintymislavan suunnasta kuului jopa laulua. Ihan pakko oli koukata katsomaan, kuka sinne on uskaltautunut konsertin järjestämään. Puolenkymmentä jonkun uskontokunnan jäsentä siellä lauleli harvoille ohikulkijoille. Yksi mies yritti jaella uskonlehtisiä, mutta ei sitä kukaan näyttänyt huolivan tai eikö uskaltanut mennä tarpeksi lähelle sitä hakemaan. Kahdeksan metrin kepillä sitä olisi  pitänyt tarjota.



Katuvarsilla on jo nyt paljon tyhjiä liikehuoneistoja. Nähtäväksi jää, paljonko niitä on lisää tämän koronakriisin jälkeen. 



Monipuolinen kulttuurikeskus Valve on myös joutunut laittamaan lapun luukulle


samoin kuin nämä vieretysten seisovat kulttuuripesät, teatteri ja kirjasto.








Ei ollut torilla yhtään asiakasta. No miksipä olisi, kun ei ole kauppiaitakaan. 



Nakkifakiirikin oli pakannut makkaransa ja jättänyt tyhjän vaunun, kaipa odottamaan aikaa parempaa.



Toripolliisi  on näköjään yrittänyt rakentaa suoja-aitaa ympärilleen, ettei kukaan tulisi liian lähelle tartuttamaan koronaa. Sielläpä se saa nyt yössä yksin seisoa, kuin myös päivällä. Tavallisesti sen ympärillä ihmiset pyörivät ottamassa selfietä.


Vieressä oleva ravintola Toripolliisikin on saanut lyödä laput luukulle. Aikaisemmin kiinteistössä oli Oulun legendaarinen kuppila Allin matala.









Antellin ikkunassa luvataan, että latte kaunistaa. Harmi, kun nyt tulee siihen hoitoon monen kuukauden tauko.



Terveys edellä menee pelaamokin. Mietin siinä, että helpottaisikohan tämä katkos peliongelmaisia.



Thaimaalaista take away ruokaa olisi ollut tarjolla, mutta kotona oli valmis kalakeitto odottamassa.



Ei ollut Herran huoneeseenkaan asiaa. Virtualisuus on päivän sana kirkossakin. 

Voi kun tuli vähän vino kuva kirkosta, enkä jaksa sitä nyt kuvankäsittelyllä oikoa. Vähän niin kuin Pisan kalteva torni. Tuskinpa  sielläkään päällimmäinen huoli näinä aikoina on ollut tornin kaltevuus. 


Jollakin on välähtänyt sopivasti tämän kyltin kohdalla, kun on raapinut tekstiä niin, että portti pitää sulkea kolistelemalla. 



Kovin oli tyhjä kotikatu. Ei tarvinnut väistellä ketään. Tosin kaupungilla kiersin kaukaa yhtä kulkijaa, joka aika äänekkäästi sievoisessa humalassa kävi puhelinkeskusteluaan huutamalla. Kyllähän sinne tyhjään kaupunkiin ääntä mahtui, mutta miehen sanomisen sisältö kyllä pysäytti. "Minä en jaksa, pe...e vie enää tätä yksinoloa ja sisälläolemista."  Kuinka monen huonon olon hän puki sanoiksi, jos ei vielä, mutta muutaman viikon, kuukauden jälkeen. 




Varis reppana piti tiukasti kiinni saalistaan, vaikka kuljin aika läheltä. Oli löytänyt pääsiäisjuomakseen proteiinipitoista suklaajuomaa.





Yksikään tutun näköinen ei ollut lähtenyt hiippailemaan kaupungille. Siltä varalta, että sinä satut tapaamaan jonkun huutoetäisyydeltä,  tässä sinulle muutamia tervehtimisfraaseja ruotsiksi.









No kaikkihan noista eivät ole missään nimessä näissä oloissa käyttökelpoisia. Esim Stig in ei missään nimessä sovi tähän hetkeen, lieneekö Trevlig sommarkaan käyttökelpoinen. Puhumattakaan Trevlig resa. Taitaa olla matkat matkusteltu vähäksi aikaa.

Mutta kaikesta huolimatta: Glad påsk!




Viime pääsiäisenä olin Oulun Ortodoksisen kirkon pääsiäisyön messussa. Harmi, ettei siihen nyt ollut mahdollisuutta. En ole ortodoksi mutta jostain syystä viehtynyt siihen. Ikonikokoelmassani on uusia ja vanhoja. Ostettuja ja lahjaksi saatuja.