maanantai 13. heinäkuuta 2020

Arvatkaapa, kuka on innokkain parvekeviljeysten tarkkailija


# blogiyhteistyössä Biolan 

Siljan parvekeviljelykset ovat edenneet jo hyvään satovaiheeseen. 







" Nyt on ollut sadepäiviä. Olen seuraillut etenkin, miten kurkut kasvavat. Muutama kurkku on ollut jo valmiina syötäviksi."



"Arvatkaapa, kuka oli etuoikeutettu saamaan ekat makupalat. Tietysti innokkain apulaiseni koirani Patu. Tänään otettiin ekat kurkut ja  maisteltiin kesän herkkuja. Tottamaar ne Patulle maistuvat."


"Kasvatan kurkut ja tomaatit parvekkeella Biolanin kasvusäkissä. Siistiä, kun multaa ei tule yhtään lattialle.  Kaikki lannatkin on siinä koko kesäksi valmiina. Sen kun vain muistan kastella."





"Kuten kuvasta näkyy, Patu söi kyllä kieli pitkällä näitä meidän yhdessä kasvattamia kurkkuja. "



"Salaattia  ja pinaattia on jo kylvetty ja syöty monta kertaa ja aina kylvetään uudet simenet. Samaa kasvualustaa voi käyttää kesän aikana moneen kertaan. Tillit saamme kätevästi ostamalla marketista tilliruukun ja kun sitä ei yleensä kerralla tarvitse kokonaan,  upotamme sen kasvaman tähän kasvusäkkiin. Basilika on meidän kaikkien lemppariyrtti. Katkaisemme aina latvasta lehtiruusukkeen ja siitä sitten versoo uutta kasvua.

Nämä salaatti- ja yrttijutut kasvavat mainiosti Biolanin yrttimaasäkissä, joka on laitettu  Biolanilta saamaani kasvatusaltaaseen. Siinä on säkin alla vesiallas, joten kastelun suhteen voin olla välillä ihan huoletta kaverikylässä yökunnissa.  Tämä systeemi on ihan paras kasvualusta yrteille. Näin sanoo äitini, jolla  on enemmän kokemusta näistä kasvatusjutuista."



"Tomaatitkin ovat alkaneet jo kukkia ja nyt ensimmäisissä on jo pienet tomaatit. Kukahan niistäkin syö ne ekat kypsät."







lauantai 11. heinäkuuta 2020

Mansikoita itsepoimien

 Mansikoita on tulossa puolentoista parin      viikon sisällä ovat parhaimmillaan.

Nyt meillä on itsepoimintaa.
Siikajoen Paavolassa 54 km Oulusta.

 Mansikat on lannoitettu luomulannoitteella. Mitään torjunta-aineita emme käytä.

 35 e 5kg laatikko itsepoimien.

Ota yhteyttä 050 30 52 864

torstai 2. heinäkuuta 2020

Vihdoinkin sadetta


# blogiyhteistyössä Puutarhasi elämään

Niin vettä tuli peräti 20 mm. Enemmänkin olisi saanut tulla, mutta onnellinen siitäkin. Edellinen sade - 10 mm- oli noin kuukausi sitten.

Sateen alle lemppariruusuille vielä pikaisesti lannoitetta.

Tunnistatko ruusun? Kanadalainen tarhakurtturuusu "Wasagaming".  Kaunis kuin mikä ja kiitollinen kukkija, kukkii pitkään. Hurmaava tuoksu.



Tämä kuva on parin vuoden takainen. Ilta-auringossa kukan väri näyttää punaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Pienestä alusta on kasvanut valtava pensas, noin pari metriä korkea ja saman verran leveyttä. Kurtturuusujeni numero yksi.


Äitini oli aivan lyömätön kukkien kasvattaja, sekä ulko-että sisäkukkien. Keltainen, tuo monien inhokki, oli hänen lempivärinsä. Muistan, miten kauniita keltaisia sisäruusuja meillä oli lapsuudessani 50- luvulla. Hän, ihan tavallinen maalaistalon emäntä, osasi taitavasti lisätä latvapistokkaista eri kasveja. Ruusupistokkaitakin oli alassuin olevan juomalasin alla juurtumassa. Tuolloinhan ei ollut vielä muovipusseja.

Ehkä tuolta on oma viehätykseni keltaisiin ruusuihin. Kolme eri lajia näitä keltaisia on puutarhassani. Aurora, Wiljamin keltaruusu ja Persian keltaruusu.


Nämä keltaiset saavat aina parhaaat eväät. Viimeöisen sateen alle kävin heittelemässä keltaruusuille Solabiolin ruusulannoitetta. Vaikka tämä tuote on nimeltään ruusulannoite, voi tätä toki käyttää vaikka vihanneksille. Ja mikä tärkeintä: tämä on 100 % orgaanisista raaka-aineista valmistettu tuote.




Aurora on niin kaunis, että sen paikka pitää olla sellainen, että joka puutarhakierroksella sitä ei voi olla ohittamatta.






Wiljamin keltaruusu, tässä jo vähän ränsistyvine kukintoineen, saa kyllä päät kääntymään, Se nimittäin kukkii niin rivakasti, että se meinaa nuupahtaa loppukesäksi, jos sen kastelusta ja lannoituksesta kukinnan aikana ei huolehdi.  Lehdet menevät helposti ihan ruskeiksi ja näyttää siltä, että se oli nyt sen ruusun loppu. Mutta seuraavana keväänä se taas uudella innolla pukkaa puskan täyteen nuppuja.
Tuosta temppuilusta viisastuneena laitan kuivana kautena, niinkuin nyt on ollut, vesiletkun valumaan ruusun juurelle, niin että se on ihan litimärkä ja annan kunnon tujauksen lannoitetta. Solabiolin ruusulannoitetta. 



Entäs tämä kaunokainen. Tälle annetaan kasvuvyöhykkeeksi vain I-II  ja puutarhani on  V-vyöhykkeellä. Selviytynyt jo 6-7 vuotta ainakin ja ilman talvivaurioita. Luin jostain, että tämä menestyy parhaiten suojaisella paikalla, ei siedä kosteutta. Niinpä, valitsin tälle tuon mukaisesti suojaisen paikan ison männynoksan katveeseen, maantieojan penkalle. Siinä se upealla keltaisella värillä tervehtii ohikulkijoita. Persian keltaruusu. Parhaat lannat ekaksi aina tälle. 






Viime talvi koetteli ankarasti alppiruusujani, mutta onneksi ne ovat hengissä, vaikkakin vähän rumanlaisia. Nyt niitä täytyy huoltaa uuteen nousuun. Kunnon kouralliset Solabiolin rodoille tarkoitettua lantaa. Sama lanta sopii myös havuille ja  hortensioille eli noille happaman maan kasveille.


Haluatko tutustua nyt kukassa oleviin pensasruusuihini? Kuvasin eilen sateen alla melkeinpä kaikista kukassa olevista yhden kukan. Kaikki eivät vielä kuki, joten niistä ei sitten ole kuvaa.