lauantai 30. huhtikuuta 2022

PRAHASSA


Kävin aistimassa alkukesän tunnelmaa Prahassa, kun täällä koto-Suomessa kesäntulo ei tunnu lainkaan pääsevän vauhtiin.  Ja voi kyllä todeta, että ajoitus meni nappiin. Sopivat lämpötilat, about 17 astetta, eikä yhtenäkään päivänä satanut. Olin siellä vapun alusviikon. Ja meikäläiselle puutarhahullulle kaikki kukki just sopivasti. 

Vanhaan kuninkaanlinnaan johtavan sillan pielessä ryöppysi tällainen kirsikkapuu. 









Joka puolella Prahaa oli puistoistutuksina magnoliaa. Voi harmitus, kun näitä ei saa menestymään täällä Oulun korkeudella. 







Omenapuita  oli valko-, vaaleanpuna-ja  tummanpunakukkaisia. Varmaan seassa oli päärynä- ja kirsikkapuitakin.  




Tällaisia kvitteenejä oli istutettu ryhmiin yhdessä puistossa.  Luulen, että nämä olisivat kiinanruusukvitteenejä. Olivat näet osin parimetrisiä. Japaninruusukvitteeni taitaa olla matalampi. 



Tulipas vastaan joitakin, joita en tunnistanut. Niinkuin tämä keltakukkainen yli kaksimetrinen pensas. 


Ja tämä vähän yli puolimetrinen. 




Alppiruusujen kukinta oli vasta tuloillaan. Niitä olikin paljon kuninkaallisessa puutarhassa. 
Ruusupensaat olivat vasta nuppuvaiheessa. 




Prahassa katunäkymät ovat siistit. Roskienkerääjiä imureineen kulkee keskustassa. Yleisilme on sellainen, ettei roskia edes paljon nakella kaduille eivätkä roskikset pursua täynnä. Huolto pelaa. 

Kadunvarsilla on kauniita kukkaistutuksia. Tässä vaiheessa kukassa oli pitkiä tulppaanipenkkejä, ei niinkään narsisseja. 










Kansallismuseon mäellä kadunvarsi on kasvitettu kukkaniittymäisesti. 

Laajoin jouluruusuistutuksin







arovuokot saavat levitä villisti



Ukrainan värejä kauniisti sommiteltuna, mutta kaipa nämä alueet ovat olleet istutettuina jo ennen tätä ns. erityisoperaatiota.




siellä täällä narsisseja, mutta ei kovin runsaasti eikä niitä perinteisiä keltatorveja juuri lainkaan

 


vahvanvärisiä esikoita



Ylhäisön asuma-alueella ihania puupioneja pienellä piha-alueella rauta-aidan takaa kuvattuina. 






ja löytyipä sieltä ihan kotoinen tuomikin ja tuoksui ihan samalle kuin meidän pihassa. 





lauantai 23. huhtikuuta 2022

Esikasvatuksen ilot ja surut

 

Maaliskuussa se alkoi, ensimmäisten siementen kanssa värkkääminen. En ole moneen vuoteen kasvattanut itse tomaatin taimia, mutta nyt ajattelin saada pensastomaateistakin runsaat sadot pakastettavaksi talven tomaattikeittoja varten. Minulla on kasvihuone, joka rönsyää loppukesästä tomaatteja, kurkkuja, paprikoita, kukkia.







Ensi kesälle vähennän kurkkuviljelyksiä siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme ehdi syödä kaikkia valmistuvia kurkkuja, enkä ole innokas niitä säilömään.



 

Sitä vastoin tomaattia aion lisätä kasvihuoneviljelyyn sekä ulos lavakauluksiin. Jospa tulisi hellekesä. Silloin tomaatitkin menestyisivät ulkoviljelyssä täällä Oulun korkeudella.

Menneinä kesinä tomaattia on kyllä tullut runsaanpuoleisesti kasvihuoneesta, mutta ei riittävästi talven tarvetta varten. Pakastan näet hieman ylikypsät mehukkaat tomaatit lehtikaalisilpun, persiljan ja basilikan kanssa pieninä annoksina keittopohjiksi. Keitän tuollaisen satsin joko porkkanoiden tai bataatin kanssa kasvissosekeitoksi. Niistä tulee lapsenlapsen sanoin maailman parasta ruokaa. Nyt kun nuo nyssykät alkavat loppua, minulla on kielto, etten saa keittää niitä muulloin, kun hän on mukana syömässä.



 

Mutta siitä esikasvatuksesta. Ostin Facebookin puutarharyhmästä talvella siperialaisen pensastomaatin siemeniä. Ne tulivat talouspaperiin liimautuneina. En alkanut irrottelemaan siitä siemeniä, vaan laitoin tuon paperin kostealle alustalle niin sanottuun lauttaviljelyyn.



 

Muutamassa päivässä siemeniin tuli eloa. Ne alkoivat ensin muodostaa valkoista juurenaihiota.  Siinä vaiheessa siirsin aihioita sammalnappeihin.




Samalla tavalla laitoin kasvamaan latva-artisokkaa.  Heti kun artisokan lehdet vähän jämäköityivät, siirsin ne sammalnapeista purkkeihin.



 

Artisokan kasvatus pitää aloittaa varhain kevättalvella, mikäli mielii saada loppukesästä satoa.

Yleensä elokuun puolivälissä artisokkani näyttävät tällaisilta. Ne ovat niin kauniita, ettei niitä oikein raski syödä. Niitä voi ihan hyvin kasvattaakin kukkamaan komistukseksi.

 



Tomaattien koulimisessa olen toiminut kahdella tavalla:

Heti kun pari sirkkalehteä on tullut, nostan sammalnapit maitopurkin puolikkaan pohjille ja lisään vähän multaa. Sitä mukaa kun vartta tulee, lisäilen multaa.  Tällä tavalla taimia pitää ns. koulia vain kertaalleen.



Tai sitten nostan sammalnapin ensin pienen ruukun pohjalle vähän isompana ja kasvattelen siinä jonkin aikaa, ennen kuin siirrän ne syvempään kasvutilaan maitopurkkeihin.




Tässä vaiheessa, kun koulin maitopurkkiin, laitan pohjamultiin ns. varastolannoituksen. Matokakkaa, puutarhalannoitetta tai luonnonlannoitetta ihan pienet määrät. Sieltä juurien kasvaessa syvemmälle taimet saavat ensimmäiset lannoitteet.





 

Ja sitten kun näitä honteloita ruipeloita alkaa pöydän päät olla täynnä, täytyy kaikki mahdolliset ikkunavierustat ottaa käyttöön. Taimikasvatuksen osalta on vähän hankalaa, kun nykyaikaisissa asunnoissa ei yleensä ole ikkunalautoja lainkaan.  Taimet tarvitsevat ehdottomasti valoa.  Minä ratkaisin valo-ongelman hankkimalla lisävalon. 



 

Klipsillä pöydän reunaan kiinnitettävässä valossa on kolme valopistettä, joihin saa kolmet erilaiset valoyhdistelmät. Sininen valo idätysvaiheeseen, punainen sirkkalehtivaiheeseen ja sinisen ja punaisen sekoitus kasvatusvaiheeseen. Tosi näppärä systeemi.

Kevättalvi on kivaa lähikasvatusta ja kasvun seurantaa ruokapöydän päässä. Vielä siinä mahtuu jollain tavalla syömään, kun ei kata pöytään muuta kuin ruokalautasen.

Mutta sitten se viheliäisyys. Ne hiivatin pikkukärpäset, jotka änkeävät ruokalautaselle, teekuppiin, sieraimiin ja suuhun.



Miten torjua tuo kärpäsinvaasio? Niin multa olisi pitänyt kuulemma kuumentaa ensin uunissa sadassa asteessa. Se jäi tekemättä, enkä taida jatkossakaan laittaa multaa uuniin. Mitä siitä lapsenlapsetkin sanoisivat, jos sattuisivat silloin tulemaan, kun multaa paistan. Varmaan ohjaisivat pikapikaa hoitoon.

Toinen järkeen käypä keino voisi olla kastelu altapäin. Eli maitopurkithan ovat erilaisissa muovikipoissa. Purkin pohjaan reikä ja kastelu muoviastian kautta. Siten kuivasta pintamullasta ei kehity kärpäsiä.

Minä tein sen virheen, että kastelin kaikki alun alkaen päältä päin ja sain kärpäsinvaasion. Onneksi on tuollaisia keltaisia liimalappuja, jotka aika hyvin houkuttelevat kärpäsiä. Inhottavan näköisiä kylläkin ovat siinä ruokalautasen vieressä.  Mutta mitäpä me multasormet emme sietäisi kesän satoa odotellessa.

 Vino pino lisää siemenpusseja on odottamassa, mutta kaikkien kasvatusta ei kannata aloittaa liian aikaisin varsinkaan tällaisena keväänä, kun kunnon kevät odotuttaa. 



Meillä on kasvihuoneen ympärillä vielä puoli metriä lunta, mutta niin sinne pitää vaan jo kahlata fiilistelemään. Ovi aukeaa juuri se verran, että sisään pääsee. Mutta aurinkoisena päivänä sisällä on jo ihanasti 35 lämpöastetta.

Mutta aurinkoisimmilla paikoilla kevät näyttää jo parhaat puolensa, ekat sinivuokot ovat kukassa. 



Yhteistyössä Neko.  Kiitos tuotteista.