Arvottu on

Millään ei haluaisi uskoa, että huomenna eletään jo syyskuuta. Puutarhan kelloviiden teeheteket ovat olleet elokuun lopulla melkeinpä hiostavampia kuin  koko kesänä.

Ruusujen ja kärhöjen kesäisen kukinnan ohella puutarhassa on jo syksyn elementtejä kuvattavaksi. Sormet ihan syyhyävät, kunhan ehdin päästä uuden järjestelmäkamerani salaisuuksiin käsiksi. Ei enää pelkästään kännykkäkuvia, vaikka toki kännykkä on mitä parhain kaveri puutarhassa kuvaamiseen.

Kesän töiden listalla yksi jos toinenkin homma on jäänyt tekemättä ja taitaa jäädä taas odottamaan seuraavaa kesää. Niinkuin tämäkin paviljonki. Lattia puuttuu. Mitä siihen laittaisit? Ja mitä rautatankojen  viereen kasvamaan? Kärhöjä kai. Niihin olen hurahtanut, kun olen saanut  mielestäni ne hyvin menestymään täällä Oulun korkeudella.

Jotain valkoisia. Ehkäpä tätä  Beautiful Bride - kaunis morsian. Hyvin selviytyy meillä ja ehtii kukkia suhteellisen pitkään, aina lumentuloon saakka.

Tai Mantshuriankärhöä. Aloittaa aikaisin, mutta on kukkimisensa kukkinut elokuun loppuun mennessä. Saisi kukkia vielä syyskuunkin.

Kärhöjeni menestymisen resepti mielestäni on nestemäinen lannoite. Kärhöt kasvavat katteessa, mansikkakangas + haketta päällä. Rakeinen lannoite veisi aikansa  liuetakseen katteiden läpi. Nekon nestemäisellä lannoiteliuoksella kastelen keväästä lähtien muutaman kerran kasvukaudessa kaikki katteessa kasvavat.

Syyslannoitukseen on myös kätevästi Nekon  tuotevalikoimassa nestemäinen  lannoite. Loruuttelen tuota  lannoitetta pariin kertaan loppukesästä kärhöilleni.

Nyt puutarhan kasvit ovat vielä hyvässsä vihreydessä, joten  syyslannoittamiseen ehdit vielä.

Edellisessä postauksessani laitoin arvontaan tällaisen Nekon lahjoittaman  kolmen litran syyslannoitekanisterin.

!

Onnettaren suosikki tällä kertaa oli

Päivi Pylväläinen29. elokuuta 2019 klo 22.53

Eipä ole tullut kokeiltua nestemäistä syyslannoitetta. Varsinkin näin kuivina loppukesinä olisi varmaan kätevämpi kuin nuo rakeet.

Onnea Päivi. Laitatko minulle sähköpostia (pekkalat at outlook.com), jossa kerrot  lähetystiedot ja PUHELINNUMERO on pakettipostitusta varten ehdottoman tärkeä. 

Kiitos kaikille osallistumisesta ja erityiskiitos Nekolle arpajaispalkinnosta.  

Tämä postaus on yhteistyössä Nekon kanssa. 

Arvonta suoritettu ja uusi arvonta heti perään

Nyt on kaunis morsian parhaimmillaan eli kärhöjeni lemmikki Beautiful Bride. Ihemeen hyvin se menestyy täällä Oulun korkeudella V- vyöhykkeellä. Puutarhojen esitteissä sen  kasvuvyöhykkeeksi esitetään III.

Monet muutkin puutarhassani  selviytyvät kärhöt ovat suosituksissa III- vyöhykkeellä menestyviä. Niinkuin tämä Niobekin. Suojainen kasvupaikka, runsaslumisuus vai mikä saa nämä menestymään näinkin pohjoisessa? Sitä puutarhassani kävijät kyselevät.

Mielestäni oleellinen tekijä on hyvä ja oikea-aikainen syyslannoitus. Kärhöille annan syyslannoitteen nestemäisessä muodossa, koska ne kasvavat mansikkamuovin- hakekatteen peittämällä alueella. Rakeinen lannoite vaatii aikansa liuetakseen muovin läpi ja varsinkin, jos kunnon sadepäiviä saa odotella, jää lannoittaminen herkästi vajavaiseksi.

Nekolla on nestemäistä syyslannoitetta litran ja kolmen litran kansiterissa. Kolmella litralla käsittelee jo melkoisen kasvimäärän.

Nestemäinen lannoite on hyvä siinä tapauksessa varsinkin, jos  syyslannoitus on vähän myöhässä. Elokuun puoliväliin mennessähän olisi hyvä lannoitteet nakella maahan. Nestemäisen lannoitteen kasvit pääsevät imaisemaan heti juurillaan. Ei tarvitse odotella ja toivoa sateita liuottamaan lannoiterakeita. Toki raelannoitus on helpompaa. Sen kun viskelee vain rakeista lannoitetta perennoille ja pensaille. Nestemäisen kanssa on vähän läträämistä mutta tehokasta kasveille.

Peruslannoituksena keväällä olen käyttänyt  luonnonkalia. Se soveltuu lannoitustilanteisiin, jossa ei tarvita typpilannoitusta. Elikkä syyslannoitukseenkin talvenaroille kasveille ja nurmikolle se soveltuu erinomaisesti.

Lannoittava vaikutus alkaa nopeasti pienen raekoon ansiosta. Kivaa levittää, kun ei pölise.

Merileväuute! Se on taika-aine minun Mårbacka- pelargonioiden talvettamisessa. Viileä huone ja silloin tällöin  pikkuriikkisen vettä, johon joka kerta laitan hieman merileväuutetta. Sillä olen saanut  vanhat pelakuuni talvetettua.

Onneksi satuin olemaan  elokuun pakkasöiden aikaan maalla. Kiikutin  pihalla olevat Mårbackani kasvihuoneeseen ja sain pelastettua ne.  Annat, Hannat, Ingridit ja Nikolait pääsevät taas talveksi merileväkuurillle. Merileväuutetta voi käyttää kasteluvedessä ja myös lehtisumutteena. 

Merileväuute sopisi myös puutarhakasveille. 

Noin pienestä muutaman desin pullosta ei oikein raaski loruutella ulkokasveille. Mielenkiintoista olisi tietenkin kokeilla silläkin tavalla tuon aineen tehoa. 

Mutta niistä arvonnoista.

Menneen viikonlopun arvonnassa tuotepalkintona on Biolanin lahjoittama syyslannoite voittajan toiveiden mukaan joko 10 litran pussi tai 5,5 litran pakki.

Onnettaren suosikki tässä arvonnassa oli

Raija25. elokuuta 2019 klo 10.32

Parhaillaan etsin ohjeita mikä lannoite olisi hyvä ,maa aika hapanta,sammaloitunutta.

Raija, otatko minuun yhteyttä ( pekkalat at outlook.com), jotta saadaan sinulle lannoite  postiin. Otatko 10 litraa vai 5.5 litraa? 

Kiitos Biolanille palkinnosta! 

Ja heti perään uusi arvonta. Kiitos Nekolle arpajaisiin lahjoittamasta nestemäisestä syyslannoitteesta. 

Tähän NEKON ARVONTAAN osallistut kommentoimalla tätä postausta. Kerroppa, ovatko nestemäiset lannoitteet sinulle ennestään tuttuja. Millaisia kokemuksia sinulla mahdollisesti on niistä? 

Palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen. 

Toteutetaan tämäkin arvontajuttu nopealla aikataululla, jotta syyslannoite pääsee postiin. Elikkä osallistumisaikaa on torstaiaamuun 29.8 saakka. Silloin aamulla yhdeksän maissa ilmoitan voittajan täällä blogissa. 

Onnea arvontaan ja mukavia hellepäiviä! Niitähän pitäisi kai nyt olla tuloillaan koko maahan. 

Tämä postaus on yhteistyössä Biolanin ja Nekon kanssa. 

Kurkkaappa unikoitani kaatosateen kourissa - muistutus arvonnasta

Joka yö näitä aukeaa aivan uskomattomissa väreissä. Kylvä itsellesi unikkopenkki, niin voit aamuisin kiiruhtaa puutarhaasi katsomaan, millaisia taideteoksia on aamuyön tunteina avautunut.

Runoilija Katri Valakin tiesi, että yöllä puutarha elää omaa elämäänsä

Yöllä on varmaan joku jumala  

kulkenut puutarhassani:  

kaikki unikot ovat auenneet.  

Tuskin uskallan astua ulos,  

pelkään palavani pienissä liekeissä

Muistuttelen vielä meneillään olevasta arvonnasta. Osallistumisaikaa on sunnuntai-iltaan saakka. Käyppä kommentoimassa  TÄÄLLÄ.


Mukavaa viikonloppua!

Nyt on taas se aika vuodesta

elikkä syyslannoituksesta pitää huolehtia.

Mansikka tekee seuraavan vuoden kukkasilmut jo  elokuussa, joten syyslannoitukseen  pitää aina ryhtyä kohtapuoliin, kun poiminta on saatu tehtyä. Ehkäpä meillä ajoitus on ainakin tähän mennessä saatu aina tehtyä ajallaan, kun  sadossa ei ole moittimista.

Lannoitteena käytämme vain ja ainoastaan luomuviljelyyn soveltuvia lannoitteita.

Biolanin syyslannoitetta olen käyttänyt jo vuosien ajan paitsi marjakasveille kuin myös puutarhassani niille kasveille, joiden en halua menehtyvän talven kynsissä. 

Lannoite on mukavan rakeista. Niinpä se on hyvä levittää, ei siis pölise vaatteille eikä naamalle, vaikka tuulahteleekin.

Lannoitusrupeama on minulla vielä kesken, mutta tähän mennessä olen saanut mansikkamaan lisäksi lannoitettua  liljoista ne, joita eniten vaalin.

Kivikkopenkin laiteilla vuosi toisensa jälkeen rehevöityy tämä liljarypäs. Nimeä en tiedä. Kaipa se jostain löytyisi, jos tutkisi, mutta hällä väliä, minkä niminen se on.

Maatiaiskantaa olevat keisarinkruunut eli ruskoliljat ovat mieheni lapsuudenkodin puutarhasta ja ainakin 100 vuotta vanhaa kantaa. Minulle kaikkein rakkaimmat.

Varsinaista keisarinkruunua, oman pihamme vanhaa kantaa on  myös ympäri puutarhaa. Olen levitellyt näitä eri paikkoihin siltä varalta, jos myyrät hyökkäävät jonkin penkin kimppuun. Jospa aina joku säilyisi. Tähän mennessä nämä ovat säästyneet myyriltä. Onkohan näissä joku erityinen myyriä karkoittava haju. Talvenkestävyys näillä on erinomainen.

Puuliljakasvustoni kärsi  kolmisen vuotta sitten kovana pakkastalvena todellisen tuhon. Kaikki isot sipulit tuhoutuivat. En ollut antanut niille syyslannoitetta. Onneksi pikkuiset sivusipulit olivat hengissä. Nyt kolmessa vuodessa niistä on kehittynyt jo komea kasvusto. Keväällä Biolanin kanankakkaa ja syksyllä pk- lannoitetta. 

Noin sadasta omajuurisesta pensasruusuta vaalin eniten keltaisia ruusujani.  Mm. Auroraa

ja Persian keltaruusua. Nämä ovat jo syyslantansa saaneet.

Paljon on vielä lannoittamatta, homma jatkuu viikonloppuna.

Joko sinä olet syyslannat levitellyt? Vielä ehtii, kasvithan ovat vielä vastaanottavaisia eli vihreässä lehdessä.

Tämä postaus on yhteistyössä blogini  pitäaikaisen yhteistyökumppanin Biolanin kanssa.

Biolan lahjoittaa arvottavaksi pk-syyslannoitetta. Jos onnetar suosii sinua, saat valita, haluatko
10 litran pussin vai 5,5 litran pakin.

ARVONTAAN  osallistut kommentoimalla tähän postaukseen, onko puutarhasi saanut jo syyslannoituksen vai lannoitatko ollenkaan. Kirjoita kommenttiin, kumman noista  valitset, jos olet onnettaren suosikki.

Tähän arvontaan voit osallistua nyt seuraavan viikonlopun ajan elikkä osallistumisaika päättyy sunnuntaina 25.8 ennen nukkumaan menoa klo 21.00. Kommenttiin voit halutessasi laittaa yhteystietojasi esim sähköposti, mutta se ei ole pakollinen. Käy maanantaina katsomassa blogistani, kuka voitti, jospa sinä.

Palkinto postitetaan  vain  Suomessa olevaan osoitteeseen.


Onnea arvontaan!  Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, johon tämän käytät, osallistu kuitenkin. Tämähän olisi aivan mainio tuliainen jollekin puutarhaystävällesi.

Jätätkö hiiret hyppimään pöydille, kun lähdet mökiltä?

Mikä sen inhottavampaa kuin hiirenjätökset nurkissa, pöydillä, vuodevaatteissa. Ilmat kylmenevät ja hiiret hakeutuvat sisätiloihin. Ihmeen taitavia ne ovat löytämään reitin sisälle varsinkin vanhemmissa rakennuksissa. Meillä on nurkat käyty niin tarkkaan läpi, ettei niistä hiiret pääse, mutta pirtin iso leivinuuni on muurattu niin lähelle seinänvierustoja, ettei sinne pääse katsomaan tilannetta. 

Jo elokuussa aloitan hiirijahdin. Herkkutahnalla varustetut liskut uunin vierustoilla odottavat sisääntulijoita. Hiirenloukku Supercat on yksinkertainen ja siisti käyttää. Niissä on valmiina myrkytön syötti. Kun syötti loppuu, liskua ei tarvitse heittää pois. Saatavilla on syöttitahnaa. 

Tahnapakkauksessa on kaksi ruiskullista täyttöainetta. Laitoin noihin viiteen liskuun uudet tahnat. Ruiskusta meni noin puolet. Tuolla määrällä selviää talven yli, joten riittoisaa on. 

Liskuun jäänyt hiiri on kätevä poistaa. Hanskat kädessä ja jousella varustetusta kannesta, jos sitä nyt siksi voisi kutsua, painamalla, saat hiiren kipattua pois. Todella kätevä systeemi verrattuna vanhemman mallisiin rautaliskuihin, joihin piti ährätä leipä- tai juustopalasta. 

Ihan uutena minulla on kokeilussa ultraäänellä toimiva eläinkarkotin, joka toimii verkkovirralla. Ihmiset eivät kuule laitteen ääntä.

Uutukainen hiirien torjunta-aine  sisätiloissa on Flash Paste. Tässä pakkauksessa on kahdeksan kappaletta 10 gramman  annospusseja. Niiden sanotaan sisältävän hiirille maistuvaa pastaa. Pasta on tavallaan nukutusaine hiirille. Sen sanotaan vaikuttavan nopeasti. Vanhat hiirenmyrkyt ovat kuulemma kiellettyjä. Niiden käytössä hiiret kokivat rajumman kuoleman. Näissä on kuulemma  miellyttävämpi tapa oikaista koipensa. Näin minua valistettiin rautakaupassa. 

Tätä hiiripastaa käytetään vain sisätiloissa ja pastapusseille on pakkauksessa oma syöttilaatikkonsa, johon  nuo tahnasyöttipussit laitetaan. Hygieniaakin on ajateltu, kun pakkauksessa on hanska mukana. 

Hiiripastan vaikuttavana aineena on Alfakloraloosi
Esitteissä sanotaan tuosta aineesta näin : Alfakloraloosi metabolisoituu nopeasti hiiren elimistössä ja siksi myrkytysriski on vähäinen esim. lemmikkieläimille, jotka syövät kuolleen hiiren.

Tätä hiiripastaa käytin jo viime syksynä. Viime talvi oli melkeinpä hiiretön, kun käytössä oli nuo Supercat- liskut ja  hiiripasta. Nurkkapielet kannattaa silloin tällöin katsastaa sisätiloissa, kun käyttää tätä hiiripastaa. Nukahtaneita hiiriähän saattaa löytyä lattialta. Meillä oli yksi ja tietenkin  satuin astumaan sen päälle. Kuinkas muuten. 

Mukavaa hiiretöntä syksyä!


Tämä postaus on yhteistyössä blogini yhteistyökumppanin Scheteligin kanssa.