Nyt on pitänyt keskittyä kevyempiin puutarhahommiin, kun flunssan paholainen iski meihin kuumeen kera.
Viikonloppuvieras on meillä yökylässä. Tämä on muuten Suomen yleisin koirarotu: tytön koira.
Kello viiden teet juotiin flunssasta huolimatta ulkosalla. Samaan kuvaan piti mahduttaa meidät molemmat. Onnistuihan se. Minä olen varjo vain.
Lintujen kesäkodit saatiin putsattua ja peruskorjattua. Miksikähän yhdessä pöntössä oli viime kesältä kuolleet poikaset.
Pihakalusteet on kannettu ulos eri puolille puutarhaa. Meillä tykätään rautakalusteista. Sateensuoja ei oikein pidättele vettä.
Näitä herkkuja ei oikein voi vastustaa.
Tähän mahtuu jo isompikin porukka piknikille.
Kevään ensimmäiset pottuistutukset on tehty. Kaikkiaan kaksitoista siemenperunaa kasvihuoneeseen.
Ainekset olivat jo sulaneet sen verran, että istutukset saattoi tehdä.
Tässä jokaisen puutarhurin unelma: karjanlantakasa. Katoavaa luonnonvaraa tämäkin.
Tässä puutarhanhoitoni tärkeimpiä työkaluja: taikko ja kottikärryt. Ja lastina sitä itseään: lehmänlantaa.
Ison purkin pohjalle ensin kerros kompostimultaa ja lehmänlantaa. Siihen muutama siemenperuna.
Taas kerros multaa ja lantaa ja perunoita.
Ja vielä kerros multaa päälle. Ruukut kasvihuoneeseen saamaan kasvuvauhtia. Alkukesästä ne voi siirtää ulos, jos on lämmintä.
Taaskaan mies ei oikein ymmärtänyt minun kotkotuksia.
Ehkäpä sitten, kun syödään kesäkuussa uudet perunat voikastikken kanssa. Meillä tuota voikastiketta on perinteisesti kutsuttu tuikuksi.
Mieheni kotona oli 60- luvulla ollut amerikansukulaisia vierailulla. He olivat ihastuneet niin tuohon tuikkuun, että olivat pyytäneet reseptiä.
Kyllä koiran elämä on helppoa. Sen kun vain makailee sinivalkoisella matolla ja tarkkailee, olisiko ruokakuppiin tulossa vierasruokaa. Ja tuleehan sitä.
Kiva, keväinen postaus. Söötin koiran olette saaneet hoitoon. Toivottavasti itse paranette, eikä flunssa pahene. Hienoja pihakalusteita. - Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos, mukavaa sunnuntaita Sinullekin!
VastaaPoistaMukavan näköistä touhua teillä. Eikö olekin kumma, että keväällä on joka kerta niin voimakas vaikutus ihmiseen, jotakin virkoaa sisimmässä tavalla tai toisella. Huomasin, että olit lisännyt omakuvasi blogiin, hyvin säilyneeltä näytät siinä, voisi luulla viisitoistavuotiaaksi, jos ei paremmin tietäisi. Rakkaan näköinen viikonloppuvieras teillä. Terveisiä naapurista.
VastaaPoistaKiitos naapurit/sukulaiset postauksesta. Parempi panna koirasta kasvokuva ja itsestä takaapäin.
PoistaRisto tuumasi, että tajuaakohan koira, että se on tässä meidän laumassamme hierarkiassa alimpana. Huomautin kuitenkin, että kenelle laitettiin ruoka ensimmäisenä. Hierarkiakysymystä piti miettiä uudestaan.
En ymmärrä, miksi tuohon lähettäjäksi tulee Juleksen nimi, meillä molemmilla omat g-mailit. Ei kai se haittaa, eikö sitä näin pitkään yhdessä olleilla ajatuksetkin ala olla jo samoja.
PoistaOlit liittynyt Google +- lukijaksi mutta se näkyy minulla jotenkin eri lailla. Liity blogin pääsivulla Google +- seuraajiin.
VastaaPoistaOnhan ne ajatukset samoja, vaikka kyllä se Risto välillä yrittää esittää jotakin omaansakin. Harvoin menee läpi.
Ihania noi teidän puutarhakalusteet. Oliko noi yhdet ihan kiikkuja. Ihania.
VastaaPoistaEikö olekin ihania, tykkään niin rautakalusteista. Ovat helppohoitoisiakin. Kiikkuja on yhden ja kahdenistuttavia.
VastaaPoista