torstai 2. huhtikuuta 2020

Silloin, kun happea pitää saada


Kävely- tai juoksulenkki viikosta toiseen n 100 neliöisessä asunnossa käy ajan oloon aika yksitoikkoiseksi. Yhtä ainoaa huonekasviani, peikonlehteäkään ei jaksa päivästä toiseen kuvata.

Kaupungin tyhjiä katujakaan ei oikein jaksa kulkea lamppasta. Silloin, kun oikein piiputtaa, saa keuhkojen täydeltä happea Oulun Nallikarissa. Sinneppä kurvaan monesti viikossa nauttimaan jäätävänkylmästä merituulesta. Sekään ei näissä oloissa enää haittaa.


Sen ovat näköjään muutkin havainneet hyväksi luontokohteeksi. Iltaisin auringonlaskun aikoihin saa välillä ihan etsimällä etsiä parkkipaikkaa.


Päiväsaikaan on väljempää. Etähommat pitävät vanhemmat ja koululaiset silloin kodeissan.

Pilkkijöille on yllin kyllin tilaa. Samaan kuvaan ei saanut mahdutettua kahta sellaista. Pitävät näköjään kiinni tarpeellisista turvaväleistä.





Oletko opiskellut edellisistä postauksistani ruotsin kielioppia - substantiiveja, adjektiiveja, verbejä? En tiedä, jaksaako niitä kukaan katsella, mutta pläjäytänpä nyt kunnon satsin apuverbejä ja att-sanan käyttöä. 

Lukee, ken haluaa. Jo muinaiset roomalaiset totesivat, että "Repetitio est mater studiorum". Tarkoittaa, että kertaus on opintojen äiti. 


























No niin, eiköhän noissa ole vähäksi aikaa pähkäilemistä. Itse aloitan kohtapuoliin italian kielen pähkäilyn AdobeConnectin välityksellä.




Nämä välillä jo kaulailevat ja kuhertelevat joutsenet eivät kai tiedä turvaväleistä. Ilmestyivät toista viikkoa sitten Oulun Hietasaaren rantaan.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Nallet ikkunaan - ja ruotsia taas


Nallet ikkunaan. Se tuntuu nyt olevan  villityksenä. Pitäisiköhän minunkin nostaa maalla nämä vanhukset katselemaan ikkunasta Saarikoskentielle.

Isompi on omani 50- luvulta. Saadessani tuon olin itse sitä pienempi. Pitkään aikaan en tainnut edes jaksaa nostaa sitä. Pienempi on omien lasteni nallukka 70-luvulta. Ensin tyttärellä sitten pojalla rakas unilelu. Onpa se ollut kaikkien lastenlastenkin unileluna maalla ollessa.



Mistä sinä haaveilet eristyksissä neljän seinän sisällä?

Kesästä


 ja jopa kärpäsistä. Silloin ainakin tietäisi olevansa hengissä, kun kuulee kärpästen iloisen surinan. Niin ne arvot muuttuvat, kun kärpästenkin surinaa odotan.


Heinä-elokuussa unikkojen aikaan ollaan jo aika pitkällä.


Elokuun lopussa ollaan sitten neitoperhosten ja kultapallon ajassa.


Jopa nuo odotukset nousevat nyt arvoon arvaamattomaan.

Mielensopukoiden virkistykseksi opiskellaan taas pätkä ruotsia.

Edellisissä postauksissa on opiskeltu substantiiveja ja adjektiiveja. Nyt on vuorossa verbijuttuja.













Sunnuntainjatkoja kaikille. Pysytään virkeinä. Annetaan  kevätauringon paistaa.








torstai 26. maaliskuuta 2020

Karanteeni jatkuu - ruotsia osa 3






Tasan puoli vuotta sitten ei ollut edes pahinta painajaista tästä viheliäisestä viiruksesta, joka löi maailman polvilleen.
Kurjanoloisen kesän jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ruusuystäväni kanssa ja lähdimme katsomaan,  miltä kesä näyttää. Viikon verran tuli kierreltyä kesäisessä Wienissä. Wien tarjosi parastaan, kaikki kukoisti ja sää ei olisi voinut helliä turistia paremmin. Just sopiva kesäkauden lopetus.






Kauneudestaan kuuluisan keisarinna Elisabetin - Sissin - puutarhasta löytyi ihana ruusupuisto. Yksityiset ihmiset ovat lahjoittaneet sinne nimikkoruusuja edesmenneille sukulaisilleen ja ystävilleen. Ruusuissa on nimilappu, jossa on lahjoittajan nimi ja kenen muistoksi ruusu on lahjoitettu sekä ruusuharrastajille tärkeä tieto: ruusun lajinimi.  Kuvassa on Wienin nimikkoruusu.
Just sopiva paikka meille ruusuihin höyrähtäneille, onhan minulla lähes sata erilaista pensasruusua ja ruusuystävälläni toista sataa.




Jos maailman kirjat olisivat toiset, olisimme varmaan näistä puolin lähdössä katsomaan johonkin  etelänmaihin kesäntuloa.

Nyt vanhempien muorien karanteenissa Oulussa. Onneksi saa vielä kulkea ulkona. Ainut kriittinen kohta minulla on meno viidennestä kerroksesta autohalliin. Kunnon varusteissa sukkelaan alas ja sitten auton nokka kohti kesäpaikkaa.



Eilen piti jo omassa puutarhassa tutkailla ruusujen talvehtimista, kun tämä talvi on ollut niin poikkeuksellinen. Päällisin puolin vaikutti kuitenkin ihan hyvältä. Voi kun minä rakastan näitä keltaisia pensasruusuja. Miksiköhän? Ehkä siksi, koska näitä on niin paljon vähemmän kuin erisävyisiä punaisia ja valkoisiakin ja haasteena on saada näitä menestymään näinkin pohjoisessa.


Puutarha- ja piha-aluetta kierrellessä vähän väliä löytyi tällaisen tai pikemminkin tällaisten kulkijoiden jälkiä. Välillä yksin, välillä taas rinnakkain olivat kulkeneet. Ilveksetköhän ovat ottaneet puutarha-alueeni jaloittelupaikaksi.



Mikäpäs oli puutarhassa hortoilla, kun lämpöasteita oli samat kuin joskus kesäkuussa.



Ei nyt koko päivä ihan hortoilussa mennyt. Kaivoin rakkaan työkaluni esiin ja annoin Stihlin laulaa. Nythän on hyvä tehdä siistimishommia, kun ei ole paljon lunta ja maa on vielä jäässä. Peltojen pyörtäneet kun pukkaavat iloisesti pajua ja pihlajaa. Ihan tunsi tehneensä oikeanlaisia töitä. Koronatartuntaa ei tarvinnut pelätä, kun  työmaalla ei ollut tungosta. Ei tarvinnut edes viiden metrin kepillä työnnellä ketään kauemmas. 




Tänään ei ehdi sahaushommiin, kun pitää opiskella italiaa. Jännä nähdä opiskelijan roolissa kielten etäopetus. Itse kun toimin 15 vuotta tuossa hommassa opettajana.

Ja sitten taas ruotsin kertausta. Aiemmissa postauksissani on ollut
substantiivien taivutus
ja adjektiivien ja substantiivin yhteiskäyttö.

Nyt kerrataan taipumattomia adjektiiveja eli nämä ovat aina samassa muodossa. Ei tarvitse välittää, onko substantiivi en, ett tai monikossa. Siis erittäin helppoja käyttää. Opettelet vain nämä ulkoa.







Pysytelkäähän terveenä ja hemma!  Muistatkos, miten tuota koti ett hem sanaa käytetään?

Kerrataanpas:

hemma  =  kotona
hem =  kotiin
hemifrån =  kotoa
Siis älä tuki mitään prepositioita eteen.