torstai 2. heinäkuuta 2020

Vihdoinkin sadetta


# blogiyhteistyössä Puutarhasi elämään

Niin vettä tuli peräti 20 mm. Enemmänkin olisi saanut tulla, mutta onnellinen siitäkin. Edellinen sade - 10 mm- oli noin kuukausi sitten.

Sateen alle lemppariruusuille vielä pikaisesti lannoitetta.

Tunnistatko ruusun? Kanadalainen tarhakurtturuusu "Wasagaming".  Kaunis kuin mikä ja kiitollinen kukkija, kukkii pitkään. Hurmaava tuoksu.



Tämä kuva on parin vuoden takainen. Ilta-auringossa kukan väri näyttää punaisemmalta kuin se todellisuudessa on. Pienestä alusta on kasvanut valtava pensas, noin pari metriä korkea ja saman verran leveyttä. Kurtturuusujeni numero yksi.


Äitini oli aivan lyömätön kukkien kasvattaja, sekä ulko-että sisäkukkien. Keltainen, tuo monien inhokki, oli hänen lempivärinsä. Muistan, miten kauniita keltaisia sisäruusuja meillä oli lapsuudessani 50- luvulla. Hän, ihan tavallinen maalaistalon emäntä, osasi taitavasti lisätä latvapistokkaista eri kasveja. Ruusupistokkaitakin oli alassuin olevan juomalasin alla juurtumassa. Tuolloinhan ei ollut vielä muovipusseja.

Ehkä tuolta on oma viehätykseni keltaisiin ruusuihin. Kolme eri lajia näitä keltaisia on puutarhassani. Aurora, Wiljamin keltaruusu ja Persian keltaruusu.


Nämä keltaiset saavat aina parhaaat eväät. Viimeöisen sateen alle kävin heittelemässä keltaruusuille Solabiolin ruusulannoitetta. Vaikka tämä tuote on nimeltään ruusulannoite, voi tätä toki käyttää vaikka vihanneksille. Ja mikä tärkeintä: tämä on 100 % orgaanisista raaka-aineista valmistettu tuote.




Aurora on niin kaunis, että sen paikka pitää olla sellainen, että joka puutarhakierroksella sitä ei voi olla ohittamatta.






Wiljamin keltaruusu, tässä jo vähän ränsistyvine kukintoineen, saa kyllä päät kääntymään, Se nimittäin kukkii niin rivakasti, että se meinaa nuupahtaa loppukesäksi, jos sen kastelusta ja lannoituksesta kukinnan aikana ei huolehdi.  Lehdet menevät helposti ihan ruskeiksi ja näyttää siltä, että se oli nyt sen ruusun loppu. Mutta seuraavana keväänä se taas uudella innolla pukkaa puskan täyteen nuppuja.
Tuosta temppuilusta viisastuneena laitan kuivana kautena, niinkuin nyt on ollut, vesiletkun valumaan ruusun juurelle, niin että se on ihan litimärkä ja annan kunnon tujauksen lannoitetta. Solabiolin ruusulannoitetta. 



Entäs tämä kaunokainen. Tälle annetaan kasvuvyöhykkeeksi vain I-II  ja puutarhani on  V-vyöhykkeellä. Selviytynyt jo 6-7 vuotta ainakin ja ilman talvivaurioita. Luin jostain, että tämä menestyy parhaiten suojaisella paikalla, ei siedä kosteutta. Niinpä, valitsin tälle tuon mukaisesti suojaisen paikan ison männynoksan katveeseen, maantieojan penkalle. Siinä se upealla keltaisella värillä tervehtii ohikulkijoita. Persian keltaruusu. Parhaat lannat ekaksi aina tälle. 






Viime talvi koetteli ankarasti alppiruusujani, mutta onneksi ne ovat hengissä, vaikkakin vähän rumanlaisia. Nyt niitä täytyy huoltaa uuteen nousuun. Kunnon kouralliset Solabiolin rodoille tarkoitettua lantaa. Sama lanta sopii myös havuille ja  hortensioille eli noille happaman maan kasveille.


Haluatko tutustua nyt kukassa oleviin pensasruusuihini? Kuvasin eilen sateen alla melkeinpä kaikista kukassa olevista yhden kukan. Kaikki eivät vielä kuki, joten niistä ei sitten ole kuvaa.







perjantai 26. kesäkuuta 2020

Nekoa ruusuille - arvonta suoritettu


# blogiyhteistyössä Neko 




Ruusut ovat kohtapuoliin parhaimmillaan. Nyt jo ensimmäiset aloittelevat ja puutarhan on heti valloittanut ihanien parfyymien tuoksut. Monta kertaa päivässä pitää tehdä tuoksuttelukierros. Eikä ruusuissa tuoksu ainoastaan kukat. Joillakin ruusuilla lehdissä on oma tuoksunsa, kun hierot niitä sormien välissä. Oletko kokeillut?


Valkoisia, vaaleanpunaisia, aniliininpunaisia, tummanpunaisia, keltaisia. Kaikkia niitä on puutarhassani. Keltaiset ovat vielä tulollaan, mutta nuppuja on paljon. Vaikean talven jälkeen ruusut ovat elinvoimaisia.


Viime syksynä annoin kaikille teholannoituksen Nekon erilaisilla tuotteilla. En niin tarkkaan lukenut, mihin mikäkin tuote vaikuttaa parhaiten. Loppukesän sateessa nakkelin kaikki varastossa olleet lannoitteet vajaan sadan ruusupensaan juurille. Ajattelin, että paremmin ne maassa vaikuttavat kuin varastossa. Turha säästellä. 

Vegamixiä ja luonnonkalia olin nakellut aikaisempinakin vuosina ruusuille. Hyvin ovat kukkineet, eikä minulla ole ollut mitään nupunkatkojia. Mitään muuta torjuntaa en käytä kuin kasvihuoneesta tomaattikasvustojen lehtiä poistaessani vien lehdet ruusujen juurille. Tomaatinlehtitorjunnalla saan myös reiättömiä lehtikaalia. Joten älä laita tomaatinlehtiä kompostiin vaan kasvien juurille. Niissähän on niin voimaas tuoksu, että varmaan kirpat kiertävät ne kaukaa. 



Vegamix soveltuu periaattessa ihan kaikille: vihanneksille, juureksille, kesäkukille, perennoille, pensaille, pihapuille, nurmikolle. Se sisältää nopeavaikutteista kivennäislannoitetta kuin myös pitkävaikutteista, kasviperäistä orgaanista lannoitetta.

Luonnonkali  on sato&syyslannoite. Vihanneksille, juureksille, marjapensaille, hedelmäpuille, mukula- ja sipulikasveille. Se lisää sadon määrää ja kokoa sekä parantaa talvenkestävyyttä. Tuota talvenkestävyyttä hain ruusuille ja hyvin meni. Voi kun olisin nakellut tätä myös jasmikkeille. Ne kun ottivat nokkiinsa hankalasta talvesta. 














Nekon luonnonlanoite on 100% orgaaninen yleislannoite. Se on tehty elintarviketeollisuudesta syntyneestä biomassasta. Varsinaista kiertotaloutta siis. Typpipitoinen lannoite, jota käytetään kerran kasvukaudessa. Minä ajoitan tämän aina kevääseen, ihan siihen vaiheeseen, kun viimeiset lumenrippeet ovat sulamassa. Siinä ne liukenevat kasveille viimeisten sulamisvesien mukana.






Kuivina kausina on hyvä olla varastossa nestemäisiä lannoitteita myös ulkokasveille. Niinkuin nyt. Meillä ei ole moneen viikkoon satanut kuin 10 milliä. Eipä siinä silloin rakeiset lannoitteet liukene.
Nekon nestemäinen lannoiteliuos on mitä mainioin apu nyt. Se soveltuu kaikille, sisällä ja ulkona, myös syötäville kasveille. Se on 100% orgaaninen lannoite. Kaliumpitoinen. Edistää kuivuuden ja kylmänestävyyttä. Lisää sadon määrää ja laatua. LUOMUA. 





Hyviä tuotteita kaikkinensa. Nekolla on paljon muutakin. Voit tutkailla niitä Nekon kotisivuilta.

Mutta sitten juhannusajan arvontaan. Neko lahjoitti arvottavaksi kaksi ylläripakettia. 

Voittajat  ovat:

kaksi nimetöntä mutta sähköpostit ovat tupunpostit ja Mervik75, joten saan yhteyden. 

Kiitos kaikille kiinnostuksesta ja Nekolle kiitos palkinnoista sekä monivuotisesta yhteistyöstä. Hyväksi kokemistani tuotteista on kiva kertoa. 

Kivaa viikonloppua jok´ikiselle. 








tiistai 23. kesäkuuta 2020

Ne vihulaiset pääsivät yllättämään ja tuhoamaan


#blogiyhteistyössä Puutarhasi elämään ( Schetelig)

Tältä näyttää puutarhan  äärilaidalla. Joka paikkaan kun ei niin säännöllisesti ehdi tekemään kierroksia. Muurahaiset olivat ottaneet vallan keväthanhikkirivistössä ja osittain jo ruusujenkin alla.


Tavallisesti tuolla alueella on  tämän näköistä koko alkukesä. Keväthanhikki on kestävä, pitkään kukkiva, ikivihreä reunuskasvi. Helppohoitoinen, koskaan sille ei tervitse tehdä mitään.


Onneksi ihan kaikki ei ollut vielä tuhoutunut murkkujen käsittelyssä. Yleensä en käytä torjunta-aineita, mutta nyt oli ihan pakko. Pienemmissä tuhokohteissa olen häätänyt murkkuja kanelilla ja raparperinlehdillä, mutta nyt näki, etteivät ne riitä alkuunkaan. 

Olen saanut Puutarhasi elämään - blogiyhteistyössä testattavaksi murkkujen torjuntaan mm. tällaisia tuotteita.



Myrr-kasteluaineesta on tuotesivulla näin: 

Tehokas kasteluaine muurahaisten ja niiden pesien torjuntaan ulkotiloissa ja rakennusten ympärillä. Käytetään veteen sekoitettuna muurahaisten esiintymispaikoilla kuten patioilla, käytävillä ja muissa paikoissa, mihin muurahaiset ovat tehneet pesän. Tuote sekoitetaan ohjeen mukaan veteen ja valmista käyttöliuosta levitetään suoraan pesien kulkuaukkoihin tai suoraan pesään. Tuote on pakattu kätevään Easy-Dose -pakkaukseen, jolla annostelu on helppoa ja tarkkaa.
    • Kätevä käyttää
    • Tehoaa nopeasti
    • Pitkävaikutteinen

Tein ohjeen mukaisesti kastelusatsin ja kaatelin sitä ruusu- ja hanhikkirivistön reunamille sekä noihin tuhottuihin hanhikkipuskiin. Nuohan eivät ole syötäviä eikä lähistölläkään ole mitään syötäväksi tarkoitettua. Syötävien kasvien päällehän  tätä ei saa laittaa.



Ruusupensaiden juurille laittaisin niin mielelläni pari muurahaisrasiaa, mutta nämä on tarkoitettu vain sisäkäyttöön. Siis jos sinulla muurahaiset ovat sisätiloissa ongelmana, niinkuin olen havainnut monien Facebookissa hätäilevän, niin näillä rasiollla voit laittaa muurahaiset matkoihinsa.

Muurahaisrasialla saat tuhottua koko pesän! Rasia sisältää muurahaisia houkuttelevan syötin, jonka ne vievät pesäänsä ja lopulta koko pesä tuhoutuu. Sijoita lähelle muurahaisten kulkureittejä esim. keittiössä, kellarissa, kuistilla, terassilla, kiveyksillä. Pakkaus sisältää kaksi syöttirasiaa.
    • Muurahaiset kuljettavat itse syötin pesäänsä
    • Tuhoaa koko pesän
    • Siisti ja helppokäyttöinen
Toivottavasti tuo kastelukäsittely riittää nyt minulla. Tarvittaessa voin vielä tehdä kastelulientä ja kastella syvemmältä ruusujen juuristoalueelta.
Ajatteleppa sitä tunnetta, kun muurahaisyhdyskunta lähtee nousemaan paljaita sääriäsi pitkin. Sääli tuhota, mutta jossakin sietokyvyn raja kulkee.



Sitten mukavampaan juttuun eli tosin jo vähän myöhässä oleviin salaatti- ja kesäkurpitsaviljelyksiin. Epäilin kyllä aluksi, että heikosti käy salaattiviljelysteni kanssa, kun varastostani löytyi vain pari salaattien siemenpussia, joissa paras käyttöpäivä oli vuodelle 2016. Korona-ajan eristyskurimuksessa uudet siemenet jäivät hankkimatta. Mutta niin vain kävi, että alle  viikossa alkoi kivasti vihertää mullan seasta.
Kasvatan salaattia hirsisessä kasvilavassa. Kasvualustaa terästän Solabiolin tuotesarjaan kuuluvalla verijauholla. Se antaa mukavasti ja pitkävaikutteisesti potkua kaikelle vihreälle.


Kesäkurpitsan taimet kasvatan aina itse kasvihuoneessa. Ne ovat helppoja kasvatettavia ja valmistuvat nopeasti. Niiden ulosistuttamista täytyy venytellä, koska meilläpäin kesäkuun alkupuolella hallayöt ovat vielä tavallisia. Istutan osan toki aika varhaisessa vaihessa testiksi ulos, mutta pidän osan taimista jemmassa kasvihuoneessa, jos sattuu huonosti ulkoviljelyssä käymään. 

Kurpitsathan vaativat aika tuhdin kasvualustan. Laitan kasvilavan pohjakerrokseen keväisin keräävästä ruohonleikkurista ruohosilppua, johon sekoitan ihan aitoa lehmänpaskaa. Sato on yleensä sitten sen mukaista, että kiirettä pitää, jotta ehtii kaikki syömään suhteellisen pienikokoisina. Silloihan kurpitsat ovat parhaimmillaan.  


Tämän näköisiä pötkäleitä täytyy välillä kerätä pois kasvustosta. Vähempikin taimimäärä riittäisi.


Mutta tuo suojuspaperi kurpitsan juurilla. Oletko käyttänyt sellaista? Sillä saa siistit tuotteet avomaalla kurpitsoista, avomaankurkuista, salaatista.

Paperinen biohajoava viljelykate maatuu yhdessä kasvukaudessa (12-14 vko). Se hajoaa lämmön, kosteuden ja mikro-oraganismien vaikutuksesta vedeksi, hiilidioksidiksi, mineraaleiksi ja biomassaksi. Biohajoava viljelykate korvaa muovin ja vähentää näin ympäristökuormaa. Viljelykate ei sisällä myrkyllisiä aineita, vaan se on valmistettu puukuidusta, myrkyttömästä luonnosta peräisin olevasta väriaineesta sekä vesiliukoisesta biohajoavasta sidosaineesta.
Paino 80 g/m2 (paperi 70 g/m2 ja päällyste 10 g/m2)
Repäisylujuus 900 mN
Vetolujuus 5,7 kN/m
Käyttöohje:
Istutusalue on puhdistettava huolellisesti rikkaruohoista yms. ennen paperisen viljelykatteen asennusta. Viljelykatteen reunat on peitettävä runsaalla multakerroksella, kuorikkeella tms., jotta varmistetaan sen pysyminen paikallaan.
Standardi rullakoot:
  • 0,6 x 10 m
  • 0,6 x 20 m
  • 1,20 x 20 m



Salaatithan ovat yleensä etanoiden herkkua. Tiheässä, kosteassa kasvustossa on niille juhlakattaus. Yök, inhottavia, limaisia etanoita salaatinlehtien välissä. Meillä on onneksi vain etanoita, ei kotiloita. 

Solabiolin monipuolisessa tuotesarjassa on etanoiden ja kotiloiden torjuntaan tehokas ja luonnonmukainen etanarae.

Solabiol Etanarae on tehokas ja luonnonmukainen etanoiden ja kotiloiden torjunta-aine, jonka tehoaine on luonnossa esiintyvä rautafosfaatti.
Se tehoaa kaikkiin etanoihin ja kotiloihin. Myös espanjansiruetanoihin sekä lehtokotiloihin.
Vaikutustapansa ansiosta kuolleita etanoita ei jää maan pinnalle, sillä syötyään rakeet etanat ja kotilot vetäytyvät koloihinsa maan alle. Valmiste vaikuttaa vain etanoihin ja kotiloihin, joten lapset sekä lemmikit voivat oleskella käsitellyllä alueella.




Ja vielä muistutus juhannuksen alun postaukseen laittamastani  ARVONNASTA.
Arpajaispalkintoina kahdelle toisen yhteistyökumppanini Nekon lahjoittamaa yllätyspakettia. Ne ovat yleensä hyviä ja hyödyllisiä. Kannattaa osallistua.

TÄSTÄ arvontaan.


Kivaa alkanutta viikkoa. Joko lomat alkoivat? Minulla on eläkeläisenä vähän niinkuin JVG:n laulussa sanotaan "Ikuinen vappu" eli ikuinen loma vai miten sen nyt ottaa. Ei ollenkaan sitä tunnetta, että voisi huokaista, että loma alkoi.





maanantai 22. kesäkuuta 2020

Satoa tulossa, kun alkuun pääsee -- muistutus vielä arvonnasta


# blogiyhteistyössä Biolan


Parvekeviljely on Siljan juttu tänä kesänä. Kiva kun saa viljellä, mitä itse haluaa. Niinhän aloittelevan puutarhurin on hyvä antaa tehdä. 

Siljalla on testissä Biolanin kasvatusallas  ja viljelyksiin erilaisia multia.


Kasvatusaltaassa on Biolanin yrttimaa-kasvusäkki.



Siljan kertoman mukaan salaatit ja pinaatit ovat kasvaneet hyvin. Nämä kuvat ovat puolentoista viikon takaa.
Silja kertoo tarkkailevansa päivittäin, että vettä on tarpeeksi, kun nyt on niin kuumia päiviä. Onneksi kasvatusaltaan pohjalla on vesisäiliö, joten ihan sidottu hän ei ole päivittäin viljelyksiinsä. Välillä on päässyt kaverille yökylään ja mikä jännintä, siellä on voinut nukkua teltassa.


Viljelyksilleen Silja on äidin opastamana laittanut nyt varastolannoituksen.  Elikkä kasvien viereen tehdään kuoppa tai ura, johon laitetaan lannoitetta. Sinne juuret hakeutuvat kiihkeästi hakemaan lisäkasvuvoimaa. Näin lannoite kestää pitkän aikaa, jopa koko kesän. Lannoitteena Siljalla on testissä Biolanin parvekekasvilannoite. Sitä mukaa, kun satoa syödään, voi  esimerkiksi salaatista tai vaikkapa pinaatista tehdä uusintakylvöksiä altaaseen.

Ajatteleppa sitä tunnetta, kun Silja eka kertaa pääsee tekemään pinaattilettuja itsekasvatetuista pinaateista.

Silja on muuten ikäisekseen jo aikamoinen kokki ja leipuri. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Äidin ja isosiskojen apulaisena hän on oppinut oivat taidot. Pinaattiletut häneltä kyllä valmistuvat suitsait sukkelaan.



Kasvatusaltaissa voi kasvattaa erilaisia yrttejä laidasta laitaan. Mikä sen mukavampaa kuin käydä napsaisemassa vaikkapa basilikaa salaattiin. Ja mikä huumaavaa tuoksu yrteistä tulee parvekkeelle.





Ja vielä muistutus ARVONNASTA
Edellisessä postauksessani kerroin Nekon lahjoittamista yllätyspalkinnoista juhannusarvontaan.  

TÄSTÄ siihen pääset vielä osallistumaan. Jussin päivä eli 24. kesäkuuta on viimeinen mahdollisuus osallistua, joten kipin kapin kommenttia kirjoittamaan.



Tällaisessa säässä meidän pitää kärvistellä seuraavat 10 päivää eikä kuukauteen ole satanut kuin 10 milliä. 


Välillä riittäisi nuo yölämpötilat päivisinkin. Mitenkäs teillä? 









perjantai 19. kesäkuuta 2020

Sisäkukat kukkivat kilpaa eri huoneissa - nyt käynnistyy juhannusarvonta


 # blogiyhteistyössä Oy Neko Ab

Jostain syystä sisäkasveista kaktukset koukuttavat minua ehkä kaikkein eniten. Ja nimenomaan pitkälehtiset. Kaikkien nimeä en tiedä. Suurin osa on postin tuomia vaihtarikasveja. Lähettäjilläkään ei ole ollut näistä nimiä tiedossa. Osa kaupoista ostetuistakin on ollut ilman nimeä. Kutsun niitä ostopaikan mukaan esim. Viherlandian kaktus.

Tämä kaunokainen ei petä. Se kukkii joka alkukesä miedonvaniljan tuoksuisin kukin. Kukan halkaisija on vaaksan mittainen.Tämä ei ole yönkuningatar, sillä yksittäinen kukka kestää monta päivää ja kukkii myös päiväsaikaan.


Zoomaamalla saa esiin hienoja yksityiskohtia.


Jo nuppuvaiheessa tämä on kaunotar.



Kaktukseni ovat etelänpuoleisella ikkunalla. Peruslannoite on Nekon kaktusravinne.
Sitä lorautan kasteluveteen kasvukauden aikana.




Tosin minulla on muitakin lannoitusjuttuja. Esimerkiksi banaaninkuorivesi. Silppuan banaaninkuoria johonkin kippoon, vettä päälle piripintaan ja pariksi päiväksi ässehtymään. Tätä litkua  lisään sitten kasteluveteen. Fosforia ja kaliumia kuulemma saa tällä litkulla kasveille.


Hovipojankatus aloittaa kevättalvella ensimmäisenä kaktuksista. Kukintaa kestää monta viikkoa, kun uusia avautuvia nuppuja on yleensä paljon.


Olen laiska vaihtamaan sisäkasveille multia. Yleensä teen niin, että rapsuttelen pintamultia pois ja lisään kerroksen Nekon matokakkaa. Jytyainetta, jota ahkerat madot ovat kakanneet. Eli suomeksi sanottuna tämä on matojen syömää lehmänlantaa. Siistiä käsitellä, ei haise. Pinnalle laitan vielä kerroksen Biolanin mustaa multaa.



Keskitalvella näytti siltä, että Soilikin rääpäle heittää henkensä, mutta niin  se vaan piristyi kevätauringossa ja aloitti taas kukinnan. 



Muutama vuosi sitten sukulaistyttö, lapsuuteni paras leikkikaveri, toi minulle kolme juurrutettua kiinanruusun pistokasta. Olen onnistunut pitämään kaikki hengissä ja kukittamaan näitä koko kesäkauden. 






Pelakuut, nuo vanhat lempparini, ovat vakiokukat meidän hirsipirtin ikkunoilla. Näitä roilakkeita en typistele, vain kuivuneet osat leikkaan keväällä pois. Muuten ne saavat kasvaa sen muotoisina kuin haluavat.



Talvehtimien onnistuu hyvin viileässä pirtissä.  Kääntelen niitä niin, että mahdollisimman paljon lehtiä on talvella ikkunaruutua vasten.



Kastelun täytyy olla niukkaa ja harvoin tapahtuvaa. Jokaiseen kasteluveteen laitan pienen lorauksen merileväuutetta.  Minulla nämä mitat ovat tuollaisia näppituntumalla annettuja lorauksia. 


Vanhat Mårbackkani ovat vaalimisen arvoisia. Kuulin  vakipuutarhuriltani Oulussa, että Mårbackan Hannaa ei enää saa mistään. Onneksi minulla on omaa varastoa ja pistokkaista lisään joka kesä varakappaleita, jos sattuu talvehtiminen jollakin yksilöllä epäonnistumaan. Harvemmin ne kaikki nuupahtavat.

Mårbackan Anna on vaaleampi


kuin Hanna.





Ulkokasveina minulla on aina pelakuuta. Millähän hormoonihöystöllä tätä on puutarhalla ravittu. Tällaiset vaativat koko kesän superlannoitukset jaksaakseen kukkia yhtä yltäkylläisesti. Minulla on ihan aitoa lehmänpaskaa. Teen siitä välillä ulkokukille lannoitevettä.



Onko sinulle tuttu Lukinlilja? Tämä ei talvehdi ulkona muden liljojen tapaan. Minulla tämä on ruukkukasvina. Vähennän syksystä kastelua niin, että lehdet lakastuvat. Säilytän ruukun jossain viileässä, pimeässä nurkassa. Kevätpuolella otan ruukun esille ja aloitan kastelun ja lannoituksen. Ilmojen lämmettyä vien ruukun ulos.
Tänä keväänä aloitin vähän liian aikaisin ja kun kevät oli niin kylmä, en saanut sitä ulos. Varret kasvoivat liian pitkiksi, jotta ne olisivat selvinneet ulkona tuulessa. Vein koko roilakkeen kasvihuoneeseen. Sielläpä se vahvistui ja pukkaa kukkia yksi toisensa jälkeen.




Kodinonni. Jo 50-luvulla tätä oli meillä. Välillä se häipyi, mutta olen onnistunut jäljittämään saman lajikkeen. On kai tällä joku virallisempi nimikin, mutta äitini kutsui tätä kodinonniksi.



Kukan sävy vähän vaihtelee kuvissa riippuen auringonpaisteen suunnasta. Vanhemmuuten kukan väri myös hieman vaalenee.



Tässä kuvassa näkyvät lehdet eivät ole kodinonnin lehtiä.



Pitkäaikaisena blogiyhteistyökumppaninani Oy Neko Ab lahjoittaa ARVONTAAN kaksi juhannusylläripakettia. 

Nyt kannattaa osallistua, onhan kiva saada ylläreitä etenkin, kun Nekon tuotteet ovat niin laadukkaita. Sen voin omasta pitkäaikaisesta kokemuksesta sanoa. 

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta. Kirjoita siis tähän alle  kommenttisi - kynän kohdasta pääset kirjoittamaan. Ei se sen vaikeampaa ole. Kerro vaikkapa, miten sinä onnistut kukittamaan sisäkasveja ja/tai ulkokasveja. 

Arvonta-aikaa on vielä ensi viikon keskiviikko, Jussin päivä 24. kesäkuuta. Minusta se olisi oikea juhannuksen aika  niinkuin se ennen oli juhannuksen aattopäivä. 

Eli kaksi Nekon ylläripakettia jaossa. Nuo paketit postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen. 

Onnea  kaikille arvontaan ja aurinkoista juhannuksen aikaa.