sunnuntai 27. marraskuuta 2016

HYGGEILYÄ VIIKONLOPPUNA


Perjantai-illan lumimyräkän jälkeen maisemat muuttuivat ihanan jouluvalkeiksi. Seköhän lie laukaissut meissä hyggeilytunnelman.  Hyggeily on tämän ajan teema. Mukavien pikkuasioiden tekemistä. Sehän sopii.

Mies laittoi ulos kolme joulukuusta- huom! tänä vuonna vain kolme. Aikaisemmin niitä on ollut tuplasti, mutta vielähän tässä ehtii niitä lisätä. Nyt on yksi kantin takana, meillä takapihaa kutsutaan noin. Kaksi on porstuan molemmin puolin kartanon puolella - siis eteisen  molemmin puolin etupihalla. Meillä ei olla pihalla vaan kartanolla. 






Pirtin joulukoristelu on varsinaista hyggeilyä.

Akkunalasien  väliin on jo laitettu jäkäläkoristeet puolukanvarpuineen, ja tietysti reunoille puoleksiavatut tulitikkuaskit kosteutta imemään. Näin tehtiin meidän kylällä vanhoissaa taloissa minun lapsuudessa ja sitä perinnettä olemme jatkaneet. 



Ensimmäisen adventin aikaan tuon yleensä koristeet vintiltä. 

Tukholman seudulta löytää joulumarkkinoilta  kauniita olkikoristeita. Niitä on tullut hankittua sieltä joulunajan matkojen yhteydessä.
Jotenkin minusta tuntuu, että olkityöt eivät ole oikein meidän seudun juttu. En ole törmännyt niihin joulumyyjäisissä. Kunpa löytäisinkin  hyvän olkitöiden tekijän!! 

Olkienkeleitä olemme tuoneet Sigtunasta. Sigtuna on Ruotsin vanhin kaupunki. Se sijaitsee Tukholmasta vajaan tunnin matkan päässä. Joulun alla siellä on vanhanajan joulumarkkinat.  



Muita  olkisia juttuja olen tuonut  Skansenin joulumarkknoilta Tukholmasta.




Tämä koriste on Kokkolan seudulta. 



Himmeli meillä on pirtin katossa kesät talvet. Parempi, ettei sitä lähde kuljettelemaan. Pysyypähän paremin ehjänä. Yhden vaurion se sai muutama  kesä sitten, kun pääskynen oli eksynyt sisälle avonaisesta ikkunasta. Hermostuksissaan se räpisteli himmelissä ja katkaisi onneksi vain yhden oljen. 

Virittelin lauantaiaamuna joulutunnelmaa laittamalla vielä kyntteliköt joka ikkunaan.

Ihania vieraita oli tulossa  iltapäivällä kylään. Valmistelimme heille joulutalon vastaanoton. Roihut ja kynttilälyhdyt sytytettiin tienvarteen ja pitkin kartanoa toivottamaan heidät tervetulleiksi. 

Herkut pöytään ja kynttilät pöydille palamaan. Voi miten rattoisa iltapuhde! Lapsuuden koulukaveri miehensä kanssa  on mukavaa juttuseuraa. 

Hyggeily jäi päälle vielä sunnuntaiksikin. 

Olen kukkaihminen kesät talvet. Jouluntuoksu ja tunnelma tulee hyasintista. Harmi, etteivät kaikki kestä sen tuoksua. Laitankin hyasintit ikkunan väliin jouluksi. 

Amarylliskin jo yrittää viestittää joulun tulosta. Kaikkien kommervenkkien jälkeen sain kuin sainkin viimevuotiset amaryllikset pukkaamaan kukkanuppuja. 





Joulua odotellessa meidän Hemminki-tonttu pääsi kelkka-ajelulle.  Hemminki-tottu taitaa olla yhtä vanha kuin talommekin. Syntymävuosi lienee sama: 1767. 



Jouluvieraita Ullaa ja Lyyliä odotellaan jo eteläisestä Suomesta. 



ja jatketaan hyggeilyä syömällä suklaata.





Mies tosin kävi vähän rantehommissa - siis liiterillä puutöissä. 


Miksi pitäisi aina olla niin tehokas ja tehdä jotain järkevää?
Hyggeilemisiin sinne Teillekin!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

RIUKUAITA


Voi sitä lokakuun alun päivää.  Voisi kuvitella, että mitäpä nyt parista puolimetrisestä ruusupensaata on väliä, kun  jäljelle jäi vielä lähemmäs sata. Mutta ei  se niin mene. Keräilijälle  jokainen yksilö on tärkeä.  Etenkin kun sitä on kaun metsästänyt.  Eikö niin?

Tienvarret niitetään kerran kesässä kunnan tai tielaitoksen toimesta.  Hyvä niin.  Mutta pitikö niittokoneen terää roikottaa puutarhan kohdalla niin,  että osa ruusuista silppuuntui ja pääosin  repetyi juurineen.  Siinä meni varjelemani Zwerg- ruusuni, jotka olivat  hyvässä kasvussa ja ehtivät jo kukkia komeasti.



Hetkeä aikaisemmin kiertelin puutarhassa ihastelemassa ja kuvaamassa ruusujen kauniita ruskavärejä ja hehkuvanoransseja kiulukoita. Tunti kuvaamisen jälkeen nämä Zwergin kiulukat olivat liiskana maassa. 






Onneksi koko ruusurivi tienvarren puolelta ei  silppuuntunut. Tässä kohtaa niittäjä kai erotti jo ruusut pajupensaista. Ruskanpunaisena hehukuva  ruusu on Pimpinenllaruusuihin kuuluva "Helvi" .  Olen  vaalinut tuota ruusunalkua ihan erityisesti, äitini oli Helvi. Hän rakasti syksyn  ruskavärejä - ja ruusuja. Tässä ruusussa on kaikki sellaista, josta hän olisi pitänyt. 




Ensi kesän vahinkojen estämiseksi mies joutui kesken taimistonharvennuksen aidantekoon.  Riukuadan tekemisen hän hallitsee. Eri puolilla pihaa on hänen tekemiään aitoja ja ensi kesälle on taas pyyntö vetämässä tehdä näitä  lisää. 





Kuvasin aitavärkkien hankkimista ja aidantekoa. Aikoinaan itse haimme ohjeet aidantekoon You tubesta.  Niinpä tubetin nyt meidän aitaprojektimme. 


Ensimmäisessä  videoklipissä on riukuaidan  sidoksen tekeminen kuusennäreestä


No voi hitsin pimpulat, tuosta en tykkää, kun  You tubessa oman  videoklipin jälkeen tulee seuraavaksi joku ihan hassu ehdotelma. Saakohan tuota mitenkään pois? 

 No, taas riukuaidan tekoon.

Riukuaidan pystypuut pitää juuresta polttaa hiilloksella ja tervata, jotta ne eivät ihan heti lahoa. 




Toisessa videoklipissä on sitten riukuaidan sitominen kuusennäreellä



Kun sidokset kuivuvat, ne ovat niin lujia, ettei niitä saa poisväännettyä.


Näin syntyi  metrin pätkä  riukuaitaa suojelemaan ruusuriviä.  Hyvä me. 

Riukuaidan  latomisen malleja on monia. Meidän pihapiirissä olevat aidat ovat saaneet mallinsa  Skansenin ulkoilmamuseosta Tukholmasta.  



 Vielä kun löytäisi jostain uudet Zwergit.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

ARBORETUM kasvilista syksyllä 2016



ostopaikka
korkeus
1.  Kääpiöpihta Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 1m






2.  Käärmekuusi Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 1 m





3. Harmaaleppä
Alnus incana "Varjo" Oulujoen taimisto n. 1m
4.  Iso-orapihlaja Oulujoen taimisto n. 40 cm
5.  Korean syreeni Oulujoen taimisto n. 60 cm
6. Isabellan syreeni Oulujoen taimisto n. 60 cm
7.  Metsälehmus Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 40 cm
eli niinipuu Tilia cordata
8.  Kynäjalava Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 60 cm
9.  Metsälehmus Mustilan arboretumin taimipäiviltä
10.  Ussurin päärynä Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 40 cm
11. Vuorijalava Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 40 cm
Ulmus glabra
12.  Tähtijasmike Liisa Pekkala/pistokaslisäys n. 20 cm
"Waterton"
13.  Virginianpihta Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 30 cm
14. Palsamipihta Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 30 cm
15.  Koreanpihta Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 30 cm
16. Ohotanpihta Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 30 cm
17.  Makedonianmänty Mustilan arboretumin taimipäiviltä n. 30 cm
Pinus peuce
18. Vuorimänty Limingan viherkeskus n. 20 cm
19.  Tryffelitammi Hankkija Kempele n. 80 cm
20.  Kääpiökataja Bauhaus Oulu n. 20 cm
21.  Pensastuija Bauhaus Oulu n. 20 cm
22. Viirukirjokanukka Limingan viherkeskus n. 20 cm
23.  Isabellan syreeni Limingan viherkeskus n. 60 cm
24.  Lännenpihta Limingan viherkeskus n. 80 cm
25.  Euroopan pähkinäpensas n. 70 cm
26.  Metsävaahtera itse kasvatettu  n, 70 cm
27. Siperianpihta Limingan viherkeskus n. 80 cm
28.  Kanadantuija Limingan viherkeskus n. 1,80 cm
29.  Kerottukukkainen tuomi
Prunus padus "Anne" Lassilan taimisto Tyrnävä n. 90 cm
30.  Sembramänty Limingan viherkeskus n. 80 cm
31.  Tammi Kokemäki n. 40 cm
Oili Vilen Kokemäki
32.  Hevoskastanja Kokemäki n. 40 cm
Oili Vilen Kokemäki
33.  Mongolianvaahtera Limingan viherkeskus n. 80 cm

torstai 17. marraskuuta 2016

Takaisin arboretumiini



Vihdoinkin jatkoa edelliseen postaukseeni arboretumin perustamisesta. Flunssa paholainen tuli välillä ja elo on ollut pääosin yskimistä. Noidannuolikin iski selkään liian innokkaasta klapikoneen käytöstä. 



Arboretumin puu numero kaksi on käärmekuusi,  Mansikkamaan vieressä on sopivasti joutoaluetta, jonka saimme kylänmiesten Heikin ja Saulin avustuksella kasvukuntoon.    


Käärmekuusen toimme  Mustilan arboretumin taimipäiviltä.  Käärmekuusi  samoin kuin puuntaimi numero 1 kääpiöpihta ovat lappeenrantalaisen Pekka Rantasen taimiston kasvattamia. Käärmekuusta on vaikea löytää taimistoilta, ainakin täältä meidän korkeuksilta.  

Käärmekuusen oksat ovat pitkiä ja lonkeromaisia ja sen isot neulaset kasvavat pyöreästi oksan ympärillä. Kasvutapa on kaunis ja väri tummanvihreä.  Käärmekuusi kasvaa isoksi puuksi metsäkuusta hitaammin. Eipä taida meidän silmät ehtiä nähdä näitä puita kovin suurina.  Mutta metsänkasvattaminen on kaikenkaikkiaan pitkäjänteistä työtä. Monesti pitää ajatella, että seuraavat sukupolvet korjaavat tulot meidän tekemästämme työstä. 




Surukuusen onnistuin löytämään muutama vuosi sitten ja se on jo pihapiirissämme hyvässä kasvussa. Onnistuisikohan sen siirtäminen arboretumiin.

Pilarimaiset surukuuset ovat erittäin kapeita mersäkuusen muunnoksia, jotka kasvavat jotakuinkin metsäkuusen pituisiksi. Kasvutavaltaan ne ovat hyvin kapealatvaisia ja riippuvaoksaisia havupuita. Oksat voivat riippua kohtisuoraan tai puolijäykästi alaspäin. Neulaset ovat vihreät ja kooltaan yleensä metsäkuusta suuremmat tai tuuheammat.

Surukuusi olisi kaunis muutaman  puun ryhmänä, mutta minulla on periaatteena, että laitan  jokaista vain yhden kappaleen. 




Pitkäkorvaisilta pitää suojautua jo hyvissä ajoin. Elokuun lopussa  ensimmäiset latvat syödään, jos ei kiireen vilkkaan saa laitettua suojaverkkoja. 



Verkottaminen onkin melkoinen urakka syksyisin ja keväällä taas verkkojen  poistaminen. Jatkossa osa arboretumin puista saa olla kesät talvet verkkojen sisällä. 

Millaisilla konsteilla saisi helpoimmin jänikset ja kauriit pysymään pois puutarhasta. Vinkkejä kaipaan. 




Ja löytyihin sieltä Mustilan taimipäiviltä rautaakin. Tuulessa pyörivä keijumobile





Eikö olekin ihana!  Ja pyörii vinhasti tuulella. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

ARBORETUM

Mikä on arboretum?  Sitä minulta on kysytty monta kertaa, kun olen kertonut perustavani vähitellen  mansikkamaalleni arboretumia.  Mansikkamaa poistuu käytöstä seuraavan viiden vuoden kuluessa ja jo nyt voi istuttaa pieniä puunalkuja mansikoiden lomaan. 

Wikipedia määrittelee arboretumin näin: 
Arboretum (lat. arbor, "puu") eli puulajipuisto on yleisnimitys viheralueesta, johon on kerätty systemaattisesti tai satunnaisesti yleensä yhtä kasvisukua tai heimoa laajempi kokoelma puuvartisia kasveja. Arboretum voi olla hoidettu, jolloin se muistuttaa puutarhaa, tai se voi olla hoitamaton, luonnontilainen puisto. Arboretum voi olla yksityisen, yhteisön tai jonkin kaupallisen tahon omistama näyte- ja kasvitarha.

Arboretumeihin liittyy kokeilu-, tutkimus- ja tiedotusluonne: puulajipuistossa halutaan kokeilla ja esitellä eri puolille maailmaan tehtyjen siemenkeruumatkojen ja kasvivaihtojen selviytymismahdollisuuksia. Toisaalta pienillä metsikköistutuksilla voidaan tutkia puulajien soveltumista metsänkasvatukseen ja -jalostukseen sekä opettaa ja tutkia puutarhan hoitoa. Edelleen puulajipuistoilla halutaan esitellä dendrologisesti kiinnostavaa lajistoa ja herättää laajempaa kiinnostusta kasvilajiston runsautta kohtaan.

Takalo-Roppolan pihapiiriimme kuuluvat erottamattomasti vanhat puut. Eteläreunalla pellon takana on yli satavuotias mäntykangas, joka laskeutuu kuusikkona tietä kohti. Olemme laittaneet sen epävirallisesti suojeluun. Lapsemme aikoivat ketjuttaa itsensä puihin, jos yritämmekään kaataa metsää. Viisaat lapset! Jospa metsä säilyy meidänkin jälkeemme.








Pihapiirin pohjoislaidalla tien varressa on pieni mäntymetsikkö, jossa on  noin tusinan verran ikivanhoja mäntyjä, osa kelottuneita. Keväällä 2015 haimme  metsikölle rauhoituspäätöksen. Nyt se on suojeltu luonnonmuistomerkkinä. 




Tätä tietä mennään meidän mansikkamaalle ja siis tulevalle arboretumille.

Sama kuusikuja näyttää tällaiselta kesällä ilta-auringon värjäämänä.


Kävimme elokuussa Elimäellä Mustilan arboretumin taimipäivillä hakemassa ensimmäiset parikymmentä puunalkua kokeiluyksilöiksi. Testaamme, miten harvinaisemmat lajit selviävät näillä korkeuksilla. 

Ensimmäinen arboreturiimme istutettu puu on noin metrin korkuinen kääpiöpihta. 


Pihta on lappeenrantalaisen Pekka Rantasen taimiston kasvattama.  



Kääpiöpihta Abies sibirica f. globosa
'Pallo-Pekka'
Pallopihta 'Pallo-Pekka' on Siperianpihdan pallomainen muoto. Neulaset ovat heleän vihreät, kiiltävät, pehmeät, hiukan lyhyemmät kuin siperianpihdassa.Neulaset kasvavat pyöreästi oksan ympärillä samalla tavoin kuin käärmekuusella.'Pallo-Pekka' menestyy Suomessa hyvin. Se on kestävin kääpiöpihtalajike Suomen oloihin. Puu kasvaa n. 1 m korkuiseksi. 


Mutta miksi arboretum? Vuosia olen siitä haaveillut. Puutarhaan olen jo istuttanut muutamia puita, mutta että ihan oikea arboretum...Haluan, että jotain jälkeemme jää. Kukat ränistyvät, tuskin niitä kukaan jaksaa jatkossa hoitaa siinä laajuudessa kuin mitä puutarha nyt on. 

Mustilan arboretumin perustajan  A.F. Tigerstedtin sanoin meille arboretum on uusi yhteinen innostuksen kohde. 

 "sille, joka rakastaa metsää yli seuraelämän ja hiljaista polkua enemmän kuin meluista maantietä,
sille on tuskin mikään viehättävämpää, ja olkoonpa hän sitten joutunut tälle alalle ehdoin tahdoin tai sattumalta, niin tulee hän sitä jatkamaan päiviensä päähän, 
itselleen ehtymättömäksi iloksi ja tuleville sukupolville arvaamattomaksi hyödyksi ja nautinnoksi." 



"Syvänvihreä sammalpeite verhoaa kiviä, joilla ei ole kiire vieriä minnekään" - voi miten viisaita ajatuksia tuolla miehellä oli.


jatkuu..