sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Ruukkuistutuksia kevääksi



Istutatko kaikki kukkasipulit maahan vai teetkö ruukkujakin? Miten niitä talvetat, jos ei ole suht viileää varastoa tai kellaria? Monena syksynä olen upottanut ruukut hirrestä tehtyihin kasvilavoihin. Kaivan kuopan lavan pohjaan asti, keskelle lavaa, jonne upotan ruukut ja päälle paksusti multaa. Kasvihuoneen tyhjennyksen yhteydessä kippaan vielä Biolanin kasvusäkkien sisällöt ruukkualueen päälle.

Tänään oli ruukkuistutusten tekemisen vuoro. Kiitos Nelson Gardenin blogiyhteistyön minulla oli tarjota sipuleille tuhtia lannoitetta. Kasviperäistä bio- sipulilannoitetta. Luomuviljelyynkin sopivaa. Tätä voi käyttää kaikessa sipulikasvatuksessa. Lannoitetta voi käyttää sekä keväällä että syksyllä.



Lannoite on valmistettu maatalouden sivutuotteista. Tällä lannoitteella on maata parantava ja pitkäkestoinen vaikutus. Se sisältää mikrobeja, jotka muuttuvat maassa kasveille helppokäyttöisiksi ravinteiksi. Näin pakkauksen ohjeessa kerrotaan. Ja mikä mukavinta, rakeisena lannoitetta on helppo käsitellä, ei pölise. 





Tein ruukkuihin kerrosistutuksia. Tulppaaneja alimmaisiksi. 



Vähän multaa ja lannoiterakeita väliin ja pikkusipuleita pintakerrokseen. 


Ennen kuin upotin ruukut maahan, kastelin ihan kunnolla, jotta lannoiterakeet liukenevat. 



Nelson Gardenin valikoimassa uutuutena on Sinitriteleia. Saapa nähdä, menestyykö täällä pohjoisemmassa, mutta kiva kokeilla. 




Viime kevään tulppaaneista puutarhani helmi oli Nelson Gardenin  papukaijatulppaani "Estella Rijnveld". Kauniin vadelmanpunaisissa, sulkamaisissa terälehdissä on valkoisia liekkikuvioita.  Tällä oli harvinaisen pitkä kukinta-aika.  Siinä mielessäkin hyvä lajike. 


 Joko sinulla on sipulit maassa? Minun huomisen ohjelmassa on kukkasipuleiden istuttamista perennapenkkeihin. 

Auttakaa oi miu mau- mitä näille tekisitte?  






perjantai 28. syyskuuta 2018

Minä tein sen! Ja kunniakirjankin sain.


Kolme - neljä traktorin metsäkärryllistä  rankoja ja yksi mummo talossa. Moottorisaha oli, mutta melkein kuusikiloinen. Sillä ei kauaa töitä tee, jos nyt edes saa sen käyntiin. 



Joten. Heti, kun mansikka-aika oli ohi, niin elokuun alussa sahakaupoille. Kolme ja puolikiloinen, helposti käynnistettävä Stihl oli paras valintani ikinä kodinkoneistani.  Stihlistä tuli tärkein kodinkoneeni. Tykötarpeina turvavarusteet. Niitäkin olisi ollut ennestään, mutta miehelläni oli 44 numeron kengät ja minulla 36. Onneksi pieniäkin kokoja löytyy. 


Tässä vaiheessa, ekalla käynnistyksellä itselläkin on vielä epäuskoinen tunne: mitähän tästäkin tulee. 
Kuunteleppa videoklipiltä, miten moottorisaha laulaa. 





Ensimmäinen tunti rankakasan kimpussa. Katsoppas videolta, kuinka  Stihl puree.



Sahauksen taito piti opettaa tyttärellekin. Jatkuvutta pitää olla. Tuossa iässä sitä ollaan vielä notkeita. Ei onnistunut minulta. 


Ketjun teroittamiseen on kätevä ohjarin. Teroituskulma tulee tällä juuri oikeanlaiseksi.


Toisaalta, ihan mukavaa hommaa välillä, kun ei ollut kovin väsynyt. Väsyneenä tätä ei saisi tehdäkään, ettei tule vahinkoja. Hienoja elo- syyskuun poutapäiviä. Tosin elokuussa oli vielä hellejakso ja turvavarusteet päällä oli aika hikiset oltavat.



Vanha sininen klapikone sanoi heti alkuun naks eikä sen jälkeen pihahtanutkaan. Uusi punainen teki työtä käskettyä eikä yhtään pölkkyä jäänyt halkomatta. Klapikoneiden merkeistä ei ole hajuakaan, minusta tämä punainen oli tehokkampi kuin vanha sininen. Vuosikaudet olen sillä siniselläkin kyllä  pölkkyjä halkonut.



Klapeja tehdessä oli mahdollista katsella taivaallista näytelmää. Pihamme on kurkien ja joutsenten  muuttoreitillä. Välillä ihan tuntui, että kurkiaurat kiersivät mäkeämme esittäen ilmailunäytöksiään. Lumoutuneena sai katsella, miten sadat ja taas sadat kurjet keräsivät ilmaa siipiensä alle ja muodostivat useammasta pienemmästä aurasta valtavn suuren yhtenäisen auran ja suuntasivat etelään.


Lentokoneiden reitti Helsingin ja Oulunsalon välillä menee pihamme yli. Iltakoneen lentäessä Helsinkiä kohti, kun olet pilkkonut puita jo pitkän työpäivän verran muutamine ylitunteineen, alkoi tuntua, että muutenkin voisi aikaansa viettää. Teki mieli pakata kapsäkki ja ottaa "nopeat".



Keskiviikkona syyskuun 26. päivänä, 48. kihlajaispäivänämme puut olivat liiterissä. Paljon elämä muuttuu siitä, kun 19 -  vuotiaana umpirakastuneena kihlauduimme. Ensimmäisen kerran piti  nyt viettää kihlajaispäivää yksin. Tunne oli niin... vemodig, ruotsin kielessä minusta sille on niin kauniilta kuulostava sana - haikea, kaihoisa.

Ystäväni Ruusumuori on pitkin kesää seurannut tekemisiäni vähän kai kauhistuneena. Varsinkin tätä moottorisahaprojektia. Heti, kun viimeinen puukalikka oli liiterissä, lähetin hänelle siitä tiedotteen.

Seuraavana päivänä sain oikein aterioinnin merkeissä kunniakirjan suorituksestani. Ruusumuorin ihan ite tekemän - monipuolinen taitaja kun on.

Ruusumuorilla oli kuitenkin vähän liian ruusuinen kuva työskentelyolosuhteistani. En todellakaan pystynyt viemään puita liiteriin pinoon portaita pitkin, vaan puunippu sylissä piti kiivetä rappusia ylös, kun tein mahdollisimman korkeat pinot mahduttaessani kaikki sateen suojaan. Se, jos mikä tuntui aina seuraavana yönä kintereissä. Onneksi ibusalit on keksitty.







Olen ihan unohtanut, että minulla on puutarhakin. Ja sen unohduksen kyllä huomaa. Mutta kohta kaikki lakastuu ja leikataan pois. Sitten keväällä taas uusin kukoistuksin.

Näiden kimppuun  ja näistä sitten seuraavalla kerralla. Mukavaa viikonlopun aloitusta.





perjantai 7. syyskuuta 2018

Kotikaupunkini Oulun kukkaistutukset vielä voimissaan



Upeita, eikö totta?


Näitä  riittää Oulun Rotuaarilla. Silmänruokana, mutta osaksi myös ajoesteinä. 
 Koko kesän ne ovat olleet täydessä kukassa. Hoidetaankohan näitä öisin, kun en ole kertaakaan nähnyt ketään näitä huoltamassa. 


Oulun kaupungintalon edusta on vuosittain upea ilmestys. Tänä vuonna ovat pääosassa samettikukat ja kyyneleet. Viime vuonna oli daalioita.  


Yhtä kukkaa aina iso alue.


Kerroksellisuutta luodaan telineiden varassa olevilla köynnöskasveilla. 





Opiskeluvuosieni kesätyöpaikka, Oulun rahatoimistossa. Kirjoitin muun muassa koiraverolaput kaupunkilaisille.  70- luvulla koirastakin maksettiin veroa. 


Näitä kukkatorneja on pitkin kaupunkia, petunioin, riippapelargonioin, siniviuhkoin ja  milloin milläkin koristeltuja. 

torstai 6. syyskuuta 2018

Miten sinun kauppareissusi sujuvat, kun NE ovat taas ilmestyneet kauppoihin?


Menetkö vain kylmän viileästi ohi vai tarttuuko sieltä aina muutama pussi mukaan? 

Jokasyksyinen  tulppaanimania iski ainakin minuun taas kerran. Ihan vain poikkesin katsellakseni, millaisia apeldorneja on tarjolla. Itse asiassa niistä perinteisistä en enää oikein välitäkään. 


Jotain on kai päässä vinksahtanut, kun kerään vain näitä resureunaisia, väriensekamelskasta koostuvia. Viime kevään lempparini oli tämä Nelson Gardenin punavalkoinen, vanhanajan läninkikangasta  muistuttava. Minulla on mielikuva, että 60- luvulla minun läninkikankaat olivat just tämäntyyppisiä.


Tällaisia herkkuja löytyi tänään.











Kuviin tuli vähän auringosta kiiltoa, mutta tyyli näkyy - kirjavaa ja ripsureunaista.








Narsisseja  minun ei enää kannata ostaa, niitä on jo ihan tarpeeksi. Mutta tämä perunanarsissin tyyppinen lähti kuitenkin mukaan. Kukka taitaa olla vähän suurempi kuin perunanarsissilla. Sain vuosi sitten erään kaupan ylijäämävaraston perunanarsisseja, olivat jääneet pääsiäismyynnistä yli. Täytin niillä yhden pionipenkin  alustan. Joten ensi keväänä siinä on sitten kerroskukintaa. Ensin narsissit ja sitten pionit. Väriloistoa ja tuoksua pidemmäksi aikaa. Perunanarsissihan tuoksahtaa aika voimakkaasti. Kerroksellisuus on hyvä myös pensaiden juuristolla.  Minulla on pitkän ruusurivistön - no onko  vajaan 100 metrin ruusurivistö edes pitkä tosi harrastajien keskuudessa- mutta meidän korkeuksilla se on,  niin siellä ruusujen juuristoalueella on valko-, hämy,- kelta- ja sinivuokkoja sekä narsisseja. Ennen kuin  ruusuihin tulee lehdet, kukkivat nuo monenkirjavina. Kesän mittaan narsissien lehdet peittyvät ja lakastuvat ruusupuskien  suojassa.    
















Viime kevään kukinta onnistui erinomaisesti, edellisen kevään ei lainkaan. Liekö myyrät tehneet tuhojaan vaiko kova pakkastalvi.


Istutusvaiheessa sekoittelin  kuopanpohjalle  Bayer Gardenin luujauhoaLuujauhosta vapautuu hitaasti kasvin kukinnan kannalta tärkeitä ravinteita,  typpeä, fosforia ja hivenaineita. Samalla luujauholla  olen onnistunut kukittamaan myös pioneja aivan yltäkylläisesti. Laskin esimerkiksi kolmen Bowl of Beauty pionin kukkamäärän:  noin 350, sitten jo sekosin, kun nuppujakin oli vielä avautumatta. 
Kiitos Scheteligille blogiyhteistyöstä.

Joko sinä ole istuttanut  sipuleita? Tähän aikaan olen yleensä niitä kaivanut  maahan, mutta eikös nyt ole vielä liian lämmintä? Tosin  tilauksessa olevat sipulit ovat minulle vielä tulematta. Tulisivat nyt pian, ettei näitä heräteostoksia kovin paljon kerry. 




Mukavia puutarhapäiviä viikonlopullesi!