sunnuntai 10. syyskuuta 2017

KASVIEN NIMIKYLTIT


Laitatko sinä kasveillesi nimikyltit puutarhassasi? Miten sen teet?

Minä olen pähkäillyt tuon asian kanssa jo monta vuotta. En ole löytänyt sellaisia alustoja, jotka säilyisivät vielä seuraavallekin sukupolvelle ja joihin tekstin saisi niin selvästi, että sen pystyy lukemaan vähän kauempaakin. Ja mikä tärkeintä: tekstin pitää kestää sateessa ja pakkasessa.


Nyt on uusi kokeilu meneillään. 



Löysin kukkakaupan poistomyynnistä euron kappalehintaan metallisia liuskoja, joihin pystyy lasertekniikalla laittamaan nimet. En siitä niin paljon ymmärrä, mutta minulle riittää, kun osaajia löytyy. Tällaisen kokoelman teetän ensialkuun koeversioiksi.

Liuskat ovat teräväkärkisiä. Ne pystyy laittamaan maahan tai ehkä parempi on ripustaa ne pensaan tai puunoksalle. Onneksi noissa on pienet reiät. Rautalankaripustus onnistuu. Minulla on jemmassa sieviä sepäntekemiä puolimetrisiä koristeellisia rautatappeja, joihin nämä nimiliuskat saa hyvin kiinnitettyä.

Vielä on harkinnassa, laitanko näihin ruusujen nimiä. Ehdottomasti nekin tarvitsevat nimilaput. Monia vierailjoita kiinnostaa ruusun nimi varsinkin kukintavaiheessa.


Kuinka moni olisikaan pettynyt, jos en olisi muistanut tämän ruusun nimeä: Wasagaming. Kaikki haluavat itselleen tällaisen, kun näkevät kukinnan. Eikö vaan? Kaikki on hyvin niin kauan, kun muistan nimet, mutta entäs sitten kun...

Vai laittaisinko aluksi nimilaput perusteilla olevaan arboretumiin?


Tällaisissa lapuissa ei nimi säily kauan. Jonkinlaisen laputuksen puiden alut tarvitsevat aika nopeasti.

Onko sinulla fiksuja, kestäviä ratkaisuja nimilapuista? Kiva, jos kerrot niistä, kiitti jo etukäteen.

Yhden asian kohdalla olen jo menettänyt tilanteen.


Kymmenet pionini ovat vailla niemeä. Paperiliuskat ovat lionneet sateessa tai lentäneet taivaan tuuliin. 


Onneksi kärhöistäni olen vielä kutakuinkin selvillä.


Taidamme viettää sateisen sunnuntain. Lepoa!





perjantai 8. syyskuuta 2017

SELVITÄÄNKÖ ME TÄÄLLÄ POHJOISESSA VAI EI - TARKKAA HUOLENPITOA AINAKIN VAADITAAN







Pohjoisessakin (minä puhun nyt Oulun korkeudesta) kärhöt selviävät, kun olosuhteet  vain ovat otolliset. 


Suojainen, lämmin kasvupaikka ja tarpeeksi syvään istutus. Hyvä isutuslannoitus ja kasvupaikaksi sellainen, jossa vesi ei seiso. Vai miten se vesi oikein seisoo, sanoppa se. 
                                 

 Anna kasvurauha. Istuta kerralla sopivaan paikkaan, äläkä siirtele. Kärhöt eivät tykkää jokakesäisestä kottikärrykyydistä. 






























Pidä kasvualusta rikkaruohoista puhtaana. Meillä kärhöalueet on katettu lehtipuuhakkeella. Kaiken varalta niin. Tuleekohan havupuusta tehtyyn hakkeeseen kaikenmaailman pistiäisiä. Tiedä häntä, maalaisjärjelläni olen vain niin päätellyt. Meillä hake tehdään oman metsän harvennuspuista. Silloinpahan tietää, mitä tavaraa siinä on. 













Kärhöt vaativat säännöllistä lannoitusta. Keväällä, kasvukaudella ja erityisen tärkeä on syyslannoitus. Pakkasnestettä täytyy saada kärhöille eli kaliumia ja fosforia siinä sivussa. Ei missään nimessä typpeä enää syyskesällä. Näin olen ymmärtänyt ja hienosti on talvehtiminen sujunut.


Lannoituksen annostelusta mies pitää huolen. Se on hänen huoliaan ja on siihen perehtynyt näköjään kunnolla, kun lannoitus näyttää olevan noinkin tarkkaa hommaa. 


             
Kärhöt kiittävät Biolanista. Ja minä kiitän miestäni, ettei kaikkia puutarhajuttuja tarvitse yksin tehdä. 


Mukavaa perjantaipäivää!



torstai 7. syyskuuta 2017

LISKUT ARVOTTU ja VIELÄ ET VOI LEVÄTÄ LAAKEREILLA





No voi tuota tytön porukan lemmikkiä. Tyynykin pitää olla aina pään alle. Siinä se anovasti odottaa, jos joku alkaisi kaveriksi katsomaan Barbieta. Tai ehkäpä mieluummin sitä, että kaikki häipyisivät ja saisi rauhassa ottaa tirsat. Välillä sitä hetkeä odottaa itsekin. Varttitunti riittää ja sitten taas menoksi. Vai mitä?


Kottikärryt kai  luulevat, että kesän työt on tehty. Kolme yrittää jo levätä. Vain yksi, se linkkupyöräisin, yrittää olla vielä valmiina töihin. Mitenhän  tuo kaikista huonoin aina sattuukin käsiin.



Tekemistä riittäää syyskuullekin, vaikka pakkanen alkaa jo napsia arimpia kukkijoita.



Oletko tutkaillut Bayer Gardenin puutarhakalenteria. Sinne on kivasti koottu kuukausittaiset puutarhan työlistat vinkiksi, jos et niinkuin millään keksi, mitä tekisit.

Syyskuun tehtäviksi on listattu
  • Kunnosta nurmikko paikkaamalla kulumat ja kylvämällä tarvittaessa siemeniä. Älä leikkaa ruohoa enää lyhyeksi, mutta vahvista sitä talvea varten syyslannoitteella.
  • Suojaa kylmänarkoja kasveja keräämällä katetta niiden ympärille. Varaudu ensimmäisiin hallaöihin kaivamalla peitteet esiin.
  • Siirrä kesäkukkia suojaan kylmeneviltä ilmoilta.
  • Kerää puutarhan sato talteen ja säilö ylimääräiset hedelmät, vihannekset, marjat ja yrtit tekemällä mehuja ja hilloja sekä pakastamalla ja kuivaamalla.
  • Leikkaa vanhoja puita ja pensaita ja istuta uusia. Kaikki kasvit voi leikata ennen syyskuun loppua.  Vahvista puut ja pensaat sekä pensasaidat lannoittamalla niitä syyslannoitteella.
  • Karsi köynnösruusut ja poista vanhat varret.
  • Sekoita kompostia. Voit myös perustaa uuden kompostin puutarhasi kasvijätteistä ja lehdistä.
  • Istuta loppukuusta syyssipuleita.

Lokakuuksi listattuja juttuja voisi tehdä jo syyskuun  puolella täällä meidän korkeuksilla, Oulun seudulla ja varsinkin maan pohjoisemassa osassa. Meillä kun joskus nakkaa lumet jo lokakuulla ja maanpinta tuppaa olemaan lokakuun puolivälissä jo siinä kunnossa, ettei enää kasveja istutella. 

Joten kiirettä pitää syyskuulla, kun omenien ja puolukoiden kypsymistä vasta odotellaan ja puutarhaa pitäisi laittaa jo talvikuntoon. Perennapenkkien siivous on ikävä jättää kevääksi, kompostit pitää tyhjentää, jotta uutta tavaraa saadaan maatumaan. 






Kasvihuoneen tyhjennys on minusta vähän haikea vaihe syksyssä. Kesän olet sitä vaalinut ja odottanut satoa ja sitten ykskaks pakkasten tultua kaikki kasvatus on taas ohi. 




Kaikki puutarhan ihanuudet jäävät pakkasten, jänisten, kauriiden, myyrien armoille. Pakkasia vastaan en voi taistella muuten kuin syyslannoituksella. Kasveja en juuri peittele. Puutarha on liian suuri sellaiseen hommaan. Kestävät kasvit saavat valikoitua ja karaistua.
Pitkäkorvia ja kauriita vastaan taistelemme verkottamalla aika paljon.
Mutta ne myyrät. Toisina vuosina niistä ei ole tietoakaan, mutta kun sille päälle sattuvat, ollaan liemessä. Miksihän ne ainakin meillä tykkäävät kaikkein eniten tulppaanien sipuleista. Niistä, joita juuri eniten haluaisin olevan kevätpuutarhassani.

Miten sinä suojaat puutarhaasi noita kaikkia vihulaisia vastaan?


Viikon verran on blogissani pyörinyt  ARVONTA.

Scheteligiltä sain arvottavaksi SwissInnon myyränpyydyksen



ja hiirenliskun.

Nyt on arvottu ja voitot menee näin: 


Myyriä pääsee pyydystämään Tiina S
 ja hiiriä liskuttamaan  Sirpa Lindholm. 

Onnea Teille, ilmoitatteko lähetystiedot puhelinnumeroineen sähköpostiini pekkalat@outlook.com.

Kiitos Scheteligille palkinnoista ja kiitos kaikille liskuista kiinnostuneille. 



Aurinkoa ja iloa tähänkin päiväänne. 




tiistai 5. syyskuuta 2017

KYPSYKÄÄ, OI KYPSYKÄÄ - ROUHIJA ODOTTAA






Kohta koittaa se hetki, että päästään omenamehun tekoon. Omenarouhijan teräspiikit odottavat jo uhkaavan näköisinä.



Tällaisella laitteella teemme omenoista puristemehua. Viinimarjoilla olemme jo aloittaneet. Sitä kuvailinkin jo edellisessä postauksessani.  Hyvin toimii yhteistyökumppanini Nekon laite. Marjat voi mehustaa suoraan puristamalla ilman rouhijaa.



Porkkanat ja omenat murskataan ensin rouhijalla ja rouhintamassasta puristetaan mehut. Jospa jo ensi viikolla pääsisimme näitä mehustelemaan. Omppuja tulee nyt tosi paljon. Lisäpakastinkin piti hankkia, jotta saamme mahdollisimman paljon säilöttyä näidenkin sadosta.

Mitenhän tämä kesä on ollut niin satoisa kaikin puolin. 


Esittelen omenien  rouhinnan ja mehunpuristuksen videolla, kunhan  ollaan siinä hetkessä. Mehupuristin - postaukseni kiinnosti näköjään valtavasti blogini katsojamäärien ja yhteydenottojen perusteella. Harmi, että Nekon nettisivut olivat pari päivää nurin, moni oli yrittänyt etsiä sieltä puristinta ja rouhijaa. Nyt sivut on saatu  toimimaan. http://www.neko.fi/

Neko on luvannut omenapostauksen yhteyteen kivat arvontapalkinnot.  Joten siitäpä sitten tuonnempana. 



Tänään oli aivan ihana syksyinen päivä. Taivas oli väriltään suoraan sanoen taivaansininen. Ruotsinopettajana  minua sykähdyttävät sopivasti saattuvat  sinikeltaiset värit luonnossa. 



Kuin myös nämä värit. 
Sinivalkoisin siivin. 
Finnairin lento matkalla Ouluun. 


Vielä 
muistutus ARVONNASTA



kätevä hiirenlisku


 ja myyrien pyydys 
arvontapalkintoina Scheteligiltä 

Voit osallistua  ARVONTAAN  näillä säännöillä 

 1. saat yhden arvan, jos olet jo tai liityt blogini lukijaksi. Se tapahtuu oikeassa palkissa Lukijat- osion jäljessä olevasta Lue- linkistä.  
2. saat toisen arvan seuraamalla blogiani  Blogit.fi - sivuston kautta. Kirjaudu  sivustolle ensin ja liity seuraajaksi.

Ilmoita vaikka tämänpäiväisen postauksen kommentissa, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla ja kerro vähän teidän myyrä-/hiiritilanteesta. Kirjoita kommenttiin yhteystietosi postitusta varten. Liskut postitetaan vain Suomessa oleviin osoitteisiin. 

Arvontaan osallistumisaikaa on torstaihin 7.9 saakka

HOX! Jos et itse tarvitse näitä liskuja, nuohan ovat hyödyllisiä tuliaisia puutarhaihmisille ja mökkiläisille. Kommenttien mukaan kyllä yhdellä jos toisellakin tuntuu olevan myyrä- ja/tai hiirijuttuja harmina. Osallistuhan sinäkin. 

Onnea arvontaan!




Niin vielä synttärionnittelut! Keskiviikkona 6.9 toisella näistä on syntymäpäivä. Arvaa kummalla. No tuolla vanhemmalla pojalla. 







maanantai 4. syyskuuta 2017

MARJAT JA OMPUT TUOREMEHUKSI - EI ENÄÄ HÖYRYTTÄMISTÄ




Meillä ei enää säilötä vesihöyryllä laimennettua mehua. Marjat ja omput puristetaan tästä lähtien aina tuoremehuksi. Ja mikä tärkeintä, helppo ja nopea homma.


Näin se homma toimii. Sen kun vain väännät kiristysruuvista


niin tuoremehu lirisee astiaan tai vaikka suoraan pulloon. 

Ja mitenkäs me se tehdään?


Marja-Maija -poimurilla marjat ämpäriin. On muuten sukkelaa hommaa poimia noin. 


Blogiyhteistyössä Nekon kanssa sain testattavaksi mehupuristimenMehupuristin laitetaan tasaiselle alustalle. Tarvittaessa laite voidaan kiinnittää ruuveilla paikoilleen. Toimii kyllä ihan hyvin tasaisella nurmikollakin.  


Kankainen suodatinpussi asetellaan puristimen puuosaan ja marjat kaadetaan kankaan sisään. Reilusti toista ämpärillistä mahtuu sisään. 


Suodatinkankaan reunat käännellään marjojen päälle


ja laitteen mukana oleva rautapaino päällimmäiseksi. 


Kiristysruuvi paikoilleen painoon ja


ja pyöritä, pyöritä niin, että paino lististää marjat 


ja mehu lirisee astiaan. Paksua, aromirikasta tuoremehua. 
Sitä kun hörppäät, niin uni karisee silmistä.
Tosi tujua ainetta. 


Tällainen kuorimössö löytyy kankaan sisästä. Ensimmäisen puristuserän jätin hieman liian keskeneräiseksi. Seassa oli kokonaisia marjojakin.  Mutta toisen satsin väänsin kunnolla kireäksi ja kaikki marjat olivat murskana. Tästä sitten marjankuoret vielä kompostiin hyötykäyttöön.
Ja mehut pakkaseen eikä liian isoihin pulloihin, etteivät sulatuksen jälkeen loju montaa päivää jääkaapissa.


Mehupuristimeen kuuluu lisäksi rouhija, tuo valkoinen laite kuvan etualalla. 


Rouhijaa käytetään esim. omenien mehustamisessa. Rouhijassa olevat teräspiikit murskaavat omenat, porkkanat, punajuuret rouheeksi. 


 Rouhija nostetaan puuosan päälle ja huuhdellut hedelmät kaadetaan rouhijaan. Kahvaa pyörittämällä raaka-aine puristuu telojen väliin, murskaantuu ja putoaa puuosassa olevaan suodatinpussiin. Rouhija nostetaan sivuun, suodatinpussin reunat käännellään massan yli, paino päälle ja taas väännetään kammesta ja mehu irtoaa. 


Harmi, etteivät meillä täällä Oulun korkeudella omenat ole vielä valmiita mehustettaviksi. Niitä kyllä on tulossa oksat väärällään, joten mehupuristinta tullaan vääntämään ahkerasti.  Aikaisemmin on  harmittanut, kun niin suuri osa omenista on jäänyt hyödyntämättä. 

Miten teillä hyödynnetään omenat?  Sitä olen kysellyt moneltakin. Omenasoseeksi - eihän sitäkään jaksa ylettömiä määriä syödä, kun on niin paljon muitakin pakasteita ja se sokerin määrä soseessa! 
 Tässä puristetussa  mehussa on se hyvä puoli, ettei siinä ole sokeria. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, niinhän sitä sanotaan. Nyt voi hörpätä lasillisen omaa omenamehua pitkin talvea. Ilman sokeria, ilman lisäaineita, ilman mehumaijassa tullutta vettä. Tuhtia juomaa, josta lapsenlapsetkin varmaan pitävät. Raaka viinimarjamehu tuntuu olevan heille vähän hiuksia nostattavaa juomaa. 



Ja taas marjapensaiden kimppuun sekä mehustamaan

Vielä kuitenkin
muistutus ARVONNASTA



kätevä hiirenlisku


 ja myyrien pyydys 
arvontapalkintoina Scheteligiltä 

Voit osallistua  ARVONTAAN  näillä säännöillä 

 1. saat yhden arvan, jos olet jo tai liityt blogini lukijaksi. Se tapahtuu oikeassa palkissa Lukijat- osion jäljessä olevasta Lue- linkistä.  
2. saat toisen arvan seuraamalla blogiani  Blogit.fi - sivuston kautta. Kirjaudu  sivustolle ensin ja liity seuraajaksi.

Ilmoita kommentissa, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla ja kerro vähän teidän myyrä-/hiiritilanteesta. Kirjoita kommenttiin yhteystietosi postitusta varten. Liskut postitetaan vain Suomessa oleviin osoitteisiin. 

Arvontaan osallistumisaikaa on torstaihin 7.9 saakka

HOX! Jos et itse tarvitse näitä liskuja, nuohan ovat hyödyllisiä tuliaisia puutarhaihmisille ja mökkiläisille. 

Onnea arvontaan!