ARVOTTU ON - nyt vielä viimeiset hetket syyslannoitukseen

Viimeisiä kierroksia vielä tänään  puutarhassa syyslannoittamassa. Nestemäinen lannoiteliuos ehtii varmaan vielä vaikuttaa. Ainakin niille kasveille, jotka vielä kunnolla vihertävät. Pionit, puutarhan keskikesän kaunokaiset, ovat jo lannoitteensa saaneet muutama viikko sitten.

Samoin kärhöt on lannoitettu, vaikka ne ovat elinvoimaisia pitkälle syksyyn, mutta lannoitus pitänee tehdä jo hyvinkin elokuun puoliväliin mennessä. Niin ainakin olen aina tehnyt ja hyvin ovat talvehtineet. Kärhöt kylläkin kukkivat lumentuloon saakka ainakin täällä pohjoisemmassa, kun kukintakausi alkaa vasta heinäkuun puolivälissä. Aikaisesta syyslanoituksesta ei näytä olevan haittaa.

Omenapuut odottavat vielä lannoitusta. Onkohan mieheni niitä lannoittanut syksyisin. Lannoituspuuhat olivat hänen hommiaan. Sairautensa myötä hän kyllä ihan selvästi valmisteli minua selviämään niin monista asioista, mutta eipä siinä tilanteessa omenapuiden lannoitus tullut esille.
Tämän vuoden omenasato ei ole häävi. Johtuukohan se nyt siitä, etten viime syksynä lannoittanut.
Pitääkö näitä nyt lannoittaa?

Mutta Hyvät Kukkahilmat neuvokaapa, miten talvetatte pelakuunne? Aion pelakuistani kyllä vielä kirjoittaa oman postauksen. Mutta se talvetus. Minulla on siihen kyllä aika ihanteelliset olot, mutta monilla ei. Auttaisiko talvettamiseen, jos syksyllä lorauttaisi purkkiin vähän syyslannoitetta. Vai kuoleeko koko kasvi? Aion testata vaikutusta jollekin pelakuulle, en kuitenkaan niille suurimmille, vanhimmille Mårbackoilleni tee mitään radikaalia heti ensimmäisenä. 

Ja sitten syyslannoitteen  ARVONTAAN. NEKOn lahjoittaman  kolmen litran syyslannoitekanisterin voitti Riiti. Onnea sinulle, otan yhteyttä sähköpostiisi.

Kiitos blogini yhteistyökumppani NEKOlle arpajaispalkinnosta. Samoin kuin kiitos kaikille osallistujille. Valitettavasti en ole ehtinyt aina vastaamaan kaikkiin kommentteihin. Moottorisahaushommat ovat imaisseet mehut niin, ettei iltaisin enää jaksa juuri netissä roikkua. Puut pitäisi saada liiteriin ennen talvea. Huh, on siinä mummolla hommia.

Mukavia elokuun iltoja Sinulle.  

Joko leivotuttaa? Syyslannoituskin pitäisi hoitaa, muistutus arvonnasta.

 

Unelmatortusta joulukynttilä. Niin yksinkertainen idea, kun sen näkee toisen toteutuksena, mutta keksipä itse. 

Sadepäivien ja pimeiden iltojen viihdykettä tutkia jonkun ääretöntä luovuutta leipomisessa. Jo pari vuotta olen selaillut  Kustannusosakeyhtiö Tammen lähettämää Sini Visan kirjaa Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon. Onko tuttu kirja  tai oletko roikkunut Sinin leivontablogissa?

Suu söis, vatsa vetäis, mutta...  Toki näitä voi syödä silmilläänkin ja napata vinkkejä, miten oman puutarhan ja luonnon  antimia voi hyödyntää leipomisessa ja erityisesti koristeluissa. 

Tavallisista räiskäleistäkin saa näköjään herkullisen kakun, mukavannäköinen  hätäkakku yllätysvieraille.  Hätäinen miettiminen, kun yllätysvieraita tulee. Onko tarjottavaa? Mitä sinä loihdit pikapikaa pöytään?

Suolaista ja makeaa kahvipöytään tai ruuaksi välillä ronkeleille lapsenlapsille pizzaa ja tortilloja uudessa koostumuksessa. Nämä, jos mitkä varmaan koukuttavat lapsiakin mukaan ruuanlaittoon. Tosin meillä lapsenlapset ovat välillä vähän liiankin innokkaita  avustajia, kunhan ei vain keitetä niitä iänikuisia pottuja.

Kaikkiin resepteihin ei ole oikein syytä kovin usein langeta. parasta  sivuuttaa pikapikaa ohi ja muistaa tyttäreni aikoinaan lausumat viisaat sanat: "Hetken huulilla, ikuisesti lanteilla". 

Kirjassa on ansiokkaasti huomioitu myös eritysiruokavalioiset eli miten soveltaa ohjeita maidottomassa, munattomassa, gluteiinittomassa ja pähkinättömässä leipomisessa. 

Kipin kapin askeleet kohti kasvihuonetta. Nythän tomaatteja tuntuu yhdellä jos toisellakin kypsyvän yllin kyllin. 

Sunnuntain iltapala  ihan ikiomista kasviksista ja yrteistä vaikkapa näin. 

Muistutus arvonnasta, vielä huominen on aikaa osallistua 

ARVONTAAN

Palkintona on NEKOn lahjoittama 3 litran  kanisteri syyslannoitetta. Nestemäisellä lannoitteella ehtii vielä hoitaa rästiin jääneitä syyslannoituksia. Tästä riittää isollekin alalle. Sekoitussuhde on desi nestettä ja kymmenen litraa vettä.

1. Osallistut kommentoimalla tähän tai edellisen postauksen alle, miten teillä puutarhassa valmistaudutaan talven tuloon? Siitä saat yhden arvan.

2. Toisen arvan saat, jos olet  tai liityt blogini lukijaksi. Oikeassa palstassa kohdassa: Lue. Siitä liityt ja saat toisen arvan. 

Mainitseppa kommentissa, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla. Yhteystietokin olisi hyvä olla, jotta jotenkin saan voittajaan yhteyden.

Palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen. Mikäli voittajaan ei saada yhteyttä viikon kuluttua arpomisesta, arvotaan lannoitekansiteri uudelleen. Syyslannoituksella alkaa näet olla jo vähän kiirus.

Osallistumisaika päättyy maanantaina 27.8. ko 23.59. Heti sitten tiistaiaamuna kerron blogissani voittajan. Onnea arvontaan ja vinkkinä: jos et itse tarvitse lannoitetta - olisihan tämä kiva tuliainen jollekin puutarhaihmiselle.

SYYSLANNOITUS- nestemäisellä lannoitteella ehdit vielä - arvontaa mukana

Lannoittaako syksyllä vai ei?   Syys- ja kevätlannoitus oli mieheni  hommia puutarhatöissä. Hyvin hän homman hoiti ja kasvit kiittivät kukinnalla.

Mieheni kuoleman jälkeen puutarhanhoito on ollut vähän retuperällä ja jotenkin tämän syksyn lannoitus on minulta melkeinpä unohtunut tai olen vain laiska näissä lannoitushommissa. 
Onneksi sain kuitenkin aikaiseksi mansikkamaan lannoituksen muutama viikko sitten. Seuraavankin kesän runsasta mansikkasatoa voi  taas ounastella. Syyslannoituksen idea on varmistella kasvin talvenkestävyyttä. Syyslannoitteessa ei saa olla  typpeä vaan seuraavan kesän kukinnalle tärkeää fosforia ja kaliumia.

Kukkatarhan lannoituksen olin autuaasti unohtanut. Se olisi kai pitänyt tehdä jo elokuun alkupuolella ainakin täällä meidän V-vyöhykkeellä. Syksy painaa päälle ja lannoiterakeiden olisi pitänyt ehtiä liueta. Onkohan edes satanutkaan riittävästi, jotta lannoitus olisi ollut tosissaan hyödyllinen. Sateitten jälkeen maanpinta on ollut vain sentin pari märkä.

Tällä viikolla terästäydyin ja tein pelastusoperaatioita puutarhani tärkeimmille ja herkimmille. NEKOn nestemäinen syyslannoite on pelastus minun kaltaiselle viime hetken lannoittajalle. Kymmenen litraa vettä ja desi lannoiteliuosta, siinä seuraavalle kesälle elämän eliksiirit. 

Ne tärkeimmät ja herkimmät: kärhöihin olen hurahtanut yhä enenevässä määrin sitä mukaa, kun olen saanut niitä menestymään täällä Oulun korkeudella. Näissä maisemissa kun  kasvien selviäminen ei ole yhtä itsestäänselvyys kuin etelän puutarhoissa. Kuitenkin kokeilijaluonne panee yrittämään välillä mahdottomiakin.

Pioneista ns. tavalliset selviävät täällä kyllä hyvin, mutta Itoheihin olen repsahtanut ja yllättävästi nekin pärjäävät. Tosin syyslannoituksen kanssa pitää olla huolellinen. 

Mieheni tiesi tarkkaan, missä kohdin puutarhassa oli kasveja, joiden syyslannoitus ainakin piti muistaa.

Ruusut ovat aina olleet lemppareitani. Valtaosa niistä pärjää ilman erityistä hoitoa. Mutta ne herkimmät - neidonruusut

ja Persian keltaruusu- älä unohda niitä.

Unikot ovat  idioottivarmoja puutarhakasveja, paitsi sinivaleunikko. Päivittäin pitää keväällä käydä tarkistamassa, näkyykö talven jälkeen elonmerkkiä, ilmestyvätkö karvaiset lehdet ruskeaksi kuivuneesta puskasta. Syyslannoitus  tälle on varmaan a ja o, jotta sen saa meillä menestymään. 

Oletko kokeillut puuliljoja? Nehän putkahtivat markkinoille muutama vuosi sitten. Ihmeen hyvin ne menestyvät ilman sen kummempia värkkäyksiä. Kunnon lannoitus talveksi ilman peittelyä. Sillä ne ovat selvinneet - ja kohopenkki on aivan ehdoton.     

Varjoliljoista keltainen on silmäteräni. Ihan tekisi mieli peitellä sitä talveksi, mutta periaatteeni puutarhan hoidossa on, etten peittele mitään. Omin avuin pitää selvitä. 

Nämä saivat tällä viikolla  syyslannoituksen. NEKOn  nestemäinen lannoiteliuos on siitä hyvä, ettei tarvitse odotella, sataako vai ei, vaan lannoite on heti kasvin käytössä. Ja toisaalta katteilla suojatuissa kasvualustoissa menee aikansa, ennenkuin rakeinen lannoite on liuennut katekankaan läpi. Nestemäinen lorahtaa heti kasvin käyttöön.  

Miten sinun lannoittelusi on hoitunut? Oletko yhtä Matti Myöhäinen kuin minä? Vielä ehdit ja voit jopa voittaakin lannoitekanisterin.  Nimittäin NEKO blogini yhteistyökumppanina  on lahjoittanut  kolmen litran lannoitekanisterin  ARVOTTAVAKSI. Eli tuollaisen  alla olevassa kuvassa etualalla olevan. 

ARVONTAAN

1. Osallistut kommentoimalla tähän postauksen alle, miten teillä puutarhassa valmistaudutaan talven tuloon? Siitä saat yhden arvan.

2. Toisen arvan saat, jos olet  tai liityt blogini lukijaksi. Oikeassa palstassa kohdassa: Lue. Siitä liityt ja saat toisen arvan. 

Mainitseppa kommentissa, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla. Yhteystietokin olisi hyvä olla, jotta jotenkin saan voittajaan yhteyden.

Palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen. Mikäli voittajaan ei saada yhteyttä viikon kuluttua arpomisesta, arvotaan lannoitekansiteri uudelleen. Syyslannoituksella alkaa näet olla jo vähän kiirus.

Osallistumisaika päättyy maanantaina 27.8. ko 23.59. Heti sitten tiistaiaamuna kerron blogissani voittajan. Onnea arvontaan ja vinkkinä: jos et itse tarvitse lannoitetta- olisihan tämä kiva tuliainen jollekin puutarhaihmiselle.

Ookko nää käyny ikkää Rekosa?

Onko Reko sinulle tuttu juttu? 
Meillä täällä Oulussa toimii aktiivisesti Reko- lähiruokaryhmä. REKO on  Reilua kuluttamista
suoraan tuottajalta kuluttajalle ilman välikäsiä.

Homma toimii näin: Facebookissa on Rekon myyntiryhmä, johon tuottajat laittavat omien tuotteittensa myynti-ilmoitukset. Tuotteita ovat esimerkiksi kananmunat, leivonnaiset, kalat, jogurtit, pakastelihat, hunaja, marjat, kasvikset, kasvit ym ym. 

Ryhmän jäsenet, joita Oulussa on huikea määrä, yli 15400, tilaavat tuotteet suoraan ilmoituksen alle. 

Jakopäivä on jokatoinen torstai klo 18.00 - 19.00 ammattikorkeakoulun parkkipaikalla. Tuotteet myydään suoraan autosta tai peräkärrystä.

Itse myyn Rekossa pääsääntöisesti tilamme mansikoita. Ilman torjunta-aineita kasvatetuilla mansikoilla on kysyntää. Asiakaskunta on vuosien varrella tullut tutuksi. Monet varaavat jo hakiessaan seuraavan kesän mansikat.

.

Reko pyörii ympäri vuoden. Talvella on varmaankin hieman kylmää kärvistellä välillä 30 asteenkin pakkasessa. Onneksi minun tuotteeni ovat kesän myyntiartikkeleita. 

Reko toimii koko maassa. Oletko sinä rekolainen, joko tuottajana tai asiakkaana?

Olen seuraillut, että Oulussa useimmat ostajat käyvät lähes jokaisessa Rekossa ainakin kesäisin. He kulkevat muistilaput käsissään isoine kasseineen keräämässä varaamiaan tuotteita. Kananmunien menekkiä olen ihmetellyt vuodesta toiseen. Monet ostavat 2-3 kennollista ja luultavasti joka jakelukerta. 

Onko sinun paikkakunnallasi Reko-rengasta? Yritäppä selvittää se kartasta.
Nappasin netistä Reko-paikkakuntien kartan (http://www.aitojamakuja.fi/reko.php). Etelä-Suomessa asuville ainakin näyttää löytyvän hyvin Reko-paikkoja.

Suosittelen, lähellä tuotettuja tuotteita, monet luomua.

Terkkuja mansikkamaalta- uusia vinkkejä hyttysten torjuntaan

Viimeiset poimintapäivät mansikkamaalla olivat  yhtä tuskaa. Kolmenkymmenen asteen helteisiin ja selkäkipuun oli jo adaptoitunut, kun ampiaisten iskujoukot saapuivat. Mehun koostumus mansikoissa alkoi kai olla ampiaisten mieleen. Aikaisemmin  meillä vain omenapuut ovat olleet ampiaisten invaasion kohteina. Nyt mansikatkin. 

Marjojen perkauksesta ulkotiloissa ei tullut enää mitään. Astian ympärillä pyöri kymmenittäin herhiläisiä. Kättään sinne ei enää tohtinut laittaa. 

Vaikeaa oli poimintakin. Tässä seuraus hihattomassa puserossa menosta ampiaisten valtakuntaan. 

Mikä kipu ja polttelu seuraavan vuorokauden ajan! Sain Instagramissa hyviä ohjeita ampiaisen pistoon: kortisonia, kyypakkauksen tabletti, kostutetulla sokeripalalla painetaan pistoskohtaan viisi  minuuttia, lääkäriin, allergiatabletit, pullo täyteen vettä ja pullon suu pistoskohtaan, -vesi imee myrkyn ja piikin. Kiitos neuvoista, kortisonivoidetta sivelin. En tiedä, oliko siitä apua. Olisiko kipu ollut vielä kovempi ilman sitä. 

Mansikanpoiminnan lomassa meidän ihanat, näppäräsormiset teinit kasasivat kaksi vuotta varastossa olleen paviljongin. Totesinkin, että on kannattanut ostaa pukinkonttiin aikoinaan  monimutkaisia legolinnoja. Sorminäppäryys ja oivalluskyky oli silminnähden kehittynyttä. Vielä tuohon hiekat ja kiveys niin A vot. Sitten päästään grillailemaan paviljongissa.  Paitsi jos ne ampiaiset tulevat sinnekin. Niistä jäi vähän kauhun tunne. Miten sinä niitä torjut?

Scheteligiltä sain blogiyhteistyön merkeissä Swissinnon hyttyskarkotinlyhdyn. Tätä testaan ekaksi. Lyhty on vain ulkokäyttöön tarkoitettu.

Lyhtyyn asennettavasta karkotinainetyynystä lämmön vaikutuksesta vapautuva aine antaa suojan hyttysiä vastaan n. 4 tunniksi 20m2 alueella. Pienenmmällä mansikkamaallahan tuo lyhyty voisi toimia ihan hyvin karkottimena ja pihalla illanistujaisissa mitä parhain vekotin. 

Laitetta voidaan käyttää myös tavallisena lyhtynä tuomaan tunnelmaa.

Entäpä kärpäset ynnä muut pörriäiset sisällä. Tänä kesänä on saanut huiskia kärpäslätkän kanssa ihan tosissaan, kun joka luukkua on täytynyt pitää auki.

Swissinnon sisätiloihin tarkoitettu hyttysansa on ollut ihan must. Meillä pienimmät mansikanpoimijat inisivät aluksi kilpaa sääskien kanssa yökaudet.

Pistorasiaan tökättävä hyttysansa houkuttelee ultraviolettivalolla pienimmät inisijät kiduksiinsa. Ihmisille myrkytyön, vaaraton, inisijät kuolevat heti.

Ovatko tuttuja tuotteita? Vai huiskitko lätkän kanssa? 

Mukavaa maanantai-iltaa helteitä odotellessa.  Johan nämä viileät ilmat saisivat loppua. Onhan tätä kestänyt jo koko päivän.  Oulun Nallikarissakin olo oli pelkkää kärvistelyä. Mutta eipä ollut hyttysiäkään.  Oletko muuten käynyt Oulussa Nallikarissa?