TARHA-ALPI

Tarha-alpi – Lysimachia punctata 

Hyvin kestävä ja hoitoa kaipaamaton perenna. Tarha-alpi on sukua luonnonvaraiselle Paavolassakin joen rannoilla kasvavalle ranta-alpille, mutta tämä puutarhakasvi kukkii runsaammin ja viihtyy kuivemmalla paikalla. Se sietää suorastaan erinomaisesti kuivuutta ja kasvaa kiitettävästi jopa koivun alla. 

Koska tarha-alpi leviää voimakkaasti juuristonsa avulla, se sopii parhaiten omaksi ryhmäkseen tai muiden yhtä vahvojen perennojen joukkoon. Omana ryhmänään ja tarpeeksi suurena kasvustona tällä kasvilla saa näyttävän väriläiskän puutarhaan. 

Korkeus: 60–100 cm.
Kasvutapa: pystyt, haarautumattomat versot. Mätäs leviää nopeasti laajaksi. Mikä parasta, tämä kasvi ei kaipaa tuentaa.
Kukinta: heinäkuussa; keltaisia kukkia avautuu runsaimmin auringossa. Kevyesti varjoisalla paikalla kukkia puhkeaa yli kuukauden ajan aina elokuuhun saakka.
Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo, kuiva–kostea, keskiravinteinen.

Yksittäisen kukan väritys ja malli on pitkälti samanlainen kuin suikeroalpilla. 

Tässä suikeroalpin kukintaa.

RÖNSYAKANKAALI

Rönsyakankaali (rentoakankaali) – Ajuga reptans (revsuga)

Lempilapsella on monta nimeä: rönsyakankaali tunnetaan myös entoakanhuulena ja rentoakankaalina. 

Tämä perenna ei ole kaalikasvi,  se kuuluu huulikukkaisten heimoon.

Monenlaisilla kasvupaikoilla viihtyvä rönsyakankaali leviää nopeasti maanpinnassa kasvavien, nivelistä juurtuvien rönsyjen avulla. Tämän vuoksi akankaali on erittäin hyvä maanpeitekasvi pensaiden juuristoille, missä se saa vapaasti levitä ja on kaunis kukkiessaan. 

Kukinta kestää varjossa kesäkuun toiselta viikolta heinäkuun alkuun, auringossa kukkia voi avautua jo toukokuun lopussa. Lehdet talvehtivat osittain lumen alla seuraavaan kevääseen. 

Lehdistä tulee sitä tummanpunaisemmat mitä aurinkoisempi kasvupaikka on.

Olen monesti miettinyt tämän kasvin nimeä. Varsinkin tuota rentoakankaali-nimitystä. Onko akka rento vai mitä se tarkoittanee. 

Netistä löytyi tällaista selitystä: 

Kasvien tieteelliset nimet muuttuvat toisinaan tutkimuksen tarkentaessa luokittelua, ja myös suomalaiset nimet muuttuvat eri syistä. 

Elias Tillandzin luettelossa vuodelta 1683 akankaalit esiintyivät nimellä ämmän suurus. Lönnrot muutti tämän nykyiseen muotoon akankaali. Ehkä markkinointisyistä puutarhakaupan piirissä akankaaleista on myöhemmin alettu käyttää nimeä akanhuuli – tiedä sitten, onko nimi sen myyvempi. 

Tieteellisen nimen sukuosa Ajuga viittaa rohdoskäyttöön. Rönsyakankaalin maanpäällisiä osia on käytetty jonkin verran lääkintään. Mikään merkittävä rohtokasvi se ei ole, mutta sillä on elimistöä vahvistava, limakalvoja rauhoittava ja haavoja parantava vaikutus.

Rönsyakankaalta voi käyttää  myös yksivuotisen kasvin tapaan astiaistutuksissa, joihin se tuo mukavan väriläiskän tummine lehtineen. 

SUIKEROALPI

Suikeroalpia käytetään maanpeitekasvina etenkin siellä, missä nurmikon leikkaaminen olisi hankalaa, kuten luiskissa ja pensaiden alla.

Jokapaikan peittoperenna. Voimakkaasti maanmyötäisten versojen
avulla leviävä suikeroalpi on kestävä ja hoitoa kaipaamaton maanpeittäjä.

Älä istuta taimia esimerkiksi karkealla puunkuorella tai kankaalla peitettyyn kasvualustaan, jossa rönsyt eivät pääse juurtumaan multaan.


Kukinta kestää heinäkuun alusta jopa syyskuun alkuun. Kukat ovat keltaiset, tähtimäiset. 

Laji kukkii runsaimmin auringossa, mutta varjossa lehdistöstä tulee rehevämpi ja tummempi kuin runsaassa valossa

KEIJUNKUKAT

Ihastuttavat tarhakeijunkukat viihtyvät niin kivikkoryhmissä kuin perennapenkkien reunuksissakin. 

Ne ovat näyttäviä myös omana ryhmänään, etenkin kun yhdistellään erilaisia lehtivärejä ja -muotoja.

Keijunkukat kukkivat  lähes koko kesän.

Minä ostin punalehtiset keijunkukat aivan lehtien takia, mutta ne alkoivatkin kukkia. 

                         

Kaunein keijunkukkani on sellainen, jota ei saa juuri mistään taimistosta. Se näkyy alla olevan kuvan alareunassa. 

Kukkavarsi on  yli puolimetrinen. Kukinta kestää noin puolitoista kuukautta. 

Lehdet kasvavat ruusukkeena. 

Niin moni on pyytänyt siitä alkua, mutta valitettavasti sitä ei pysty jakamaan. Se ei tee edes siementaimia niinkuin muut keijunkukkani. Otin siitä viime syksynä siemeniä, jotka ovat aivan mitättömiä niinkuin pölyä. Olen koeviljellyt sitä ja muutamia alkuja näyttää nyt ilmestyvän. Jospa niistä saisi taimia. Tekisin niillä  monet iloisiksi. 

Tummia keijunkukkalajikkeita on keväällä muutamia myynnissä.

KEVÄTHANHIKKI

KEVÄTHANHIKKI
Monivuotinen kasvi, varsi rento/koheneva karvainen punertava, lehdet kolmisormisia alimmat viisisormisia, kukat keltaiset, terälehden tyvessä oranssi täplä.

Koko: 5 - 30 cm

Eipä tuon kuvauksen perusteella osaisi kuvitella, kuinka kaunis kasvi on kyseessä, jos ei tuntisi tätä tarkemmin. Minulla  tätä kasvia on kymmeniä metrejä ruusurivin juurella estämässä rikkaruohottumista ja rajaamassa mullosta sepelikäytävästä. Hyvin se tekee tehtävänsä. 

Kukinta on pitkäaikainen ja massaistutuksessa näyttävä. Kukinta alkaa heti kesäkuun alussa ja kestää kauan. Kukinnan jälkeen lehdistö on hyvännäköinen varsinkin, jos jaksaa leikata kukkavanat pois. 

Kasvia on helppo lisätä. Pistokkaasta  saa nopeasti uuden kasviruusukkeen, joka on noin  30 cm leveä. Keväthanhikki ei kuitenkaan sotke kukkapenkkiä. Se ei lähde leviämään rönsyillä. 

Yksittäinen kukka on kaunis. Siinä on vivahde oranssia.

PARATIISILILJA, TÄHKÄHIETALILJA

Aurinkoisiin kivikko- ja perennaryhmiin multavaan hiekkamaahan.

Paratiisililja on kukkiessaan todella kaunis paraatipaikan perenna, minun mielestäni puutarhan  aatelistoa. Taimistoilta tätä on suhteellisen vaikea löytää. Itsekin sain tätä metsästää tovin, ennenkuin tärppäsi. 


Lehdet aloittavat kasvun aikaisin keväällä.  Paikalleen asetuttuaan helppo perenna. Jakamista kannattaa harkita vasta, kun se on ihan välttämätöntä ja silloinkin on parasta lohkoa taimen sivusta vain jonkinmoista palaa pois nostamatta koko kasvia.

Lehdistö lakastuu aikaisin syksyllä, usein jo ennen ensimmäistä hallayötä. Kasvupaikaksi sopii normaali, aurinkoinen tai korkeintaan puolivarjoinen perennapenkki. Ei siedä liikamärkyyttä. Itse kasvatan tätä kohopenkissä niinkuin valtaosaa perennoistani.  Kukinta kestää  pari-kolme viikkoa.

Tähkähietalilja on kasvutavoiltaan paratiisililjan  kaltainen.  Kukintojen hento runsaus nousee heinämäisen kasvuston yläpuolelle ilmavasti.

Rehevin läpäisevässä ravinteikkaassa kalkkipitoisessa maassa, 

viihtyy vaatimattomissakin oloissa. 

Tätäkin on yleensä vaikea löytää taimistoilta.

Näitä kasveja mahdollisesti saatavissa myöhemmin kesällä. Varaus kannattaa tehdä. 

MAKSARUOHOT

Näistä meillä tykätään. Tarkoituksella pyrin hankkimaan mahdollisimman paljon perhoskasveja. 

Neitoperhonen

Näiden perässä saa juosta puutarhassa, jotta pääsee mahdollisimman hyvään kuvauskulmaan. Ja juuri sillä hetkellä, kun on laukaisemassa kameran, perhonen vaistoaa minut ja lehahtaa muutaman metrin päähän. 

Amiraaliperhonen

Keltaista väriä on meidän puutarhassa paljon perhosten houkuttelemiseksi. 

Nokkosperhonen

Maksaruohojenkin kukat houkuttelevat perhosia. Ne ovat  helppohoitoisia perennoja aurinkoiselle, jopa paahteiselle kasvupaikalle. Maksaruohoilla saa nopeasti näyttäviä kasvustoja. Ne peittävät tehokkaasti kivenkolot ja pensaiden juuristoalueet ja estävät rikkaruohottumisen.  

Minulla on purkitettuna useita lajikkeita. 

PATJARIKKO

Ikivihreä patjarikko muodostaa nimensä mukaisesti patjamaisia, peittäviä kasvustoja ja se on varsin kaunis maanpeittokasvi myös kukinta-ajan ulkopuolella. 


Sammalmainen lehdistö vihertää heti lumen sulettua, sillä lehdistö on ainavihanta. 

Kukat ilmestyvät pitkän varren päähän ja niistä muodostuu kukkiva pilvi patjan päälle. 



Patjarikko loistaa rubiininpunaisena  kevätkesällä.

Kukat voivat olla myös hempeän vaaleanpunaiset

 tai vitivalkoiset.

Jaan patjarikkoa neljän- viiden vuoden välein, kun se ruskettuu keskeltä. 

Patjarikko on helppohoitoinen kasvi.  Sen voi istuttaa vaikka mihin aikaan kesästä paikkaan, johon aurinko paistaa ainakin osan päivästä. Seisovasta märkyydestä patjarikko ei pidä. Minulla patjarikko kasvaa loivassa hiekkaisessa rinteessä puolivarjossa. 

Lisääminen on helppoa. Vaikka emokasvista irrotetut tupsut näyttävät siltä, että niillä ei ole juuria laisinkaan, upotan ne multaan ja  ne juurtuvat hyvin nopeasti. Viimeistään  seuraavana kesänä ne ovat jo kasvaneet yhteen maata peittäväksi patjaksi.

Patjarikon kasvusto  on kaunis koko kesän. Jo nuppuvaiheessa se on mukavan näköinen. 

Puhumattakaan kukintavaiheesta, jolloin sadat pikkukukat loistavat kilpaa.

SAMMALLEIMUT

Keväistä väriloistoa puutarhaan tuo helppohoitoinen sammalleimu Phlox subulata. 


Sammalleimu on voimakkaasti leviävä maanpeittokasvi. Erinomainen kivikoissa ja rinteissä sekä kukkapenkin reunoilla. Runsas kukinta alkukesällä peittää lehdistön lähes kokonaan

Yhdistämällä erivärisiä lajikkeita saat kevääksi todellisen väriläiskän puutarhaasi! 

Kukintaa löytyy punaisen eri sävyissä, lisänä löytyy valkoinen.

Sammalleimua on helppo lisätä. Leikkaan muutaman sentin pituisia versoja ja pistelen niitä suoraan kukkapenkkiin.  Kuivilla ilmoilla kastelen silloin tällöin. Syksymmällä taivas huolehtii yleensä kastelun.  Yhdestä verson pätkästä saa jo seuraavana kesänä hyvän kasviturppaan.

Jos haluaa nopeammin peittävää kasvustoa, voi nyhtäistä "kourallisen" alkuja ja istuttaa uuteen paikkaan ihan yksinkertaisesti laittamalla vain juurten päälle muutaman sentin multaa ja vettä päälle. Versot juurtuvat helposti, kunhan eivät alkuvaiheessa kuivahda varsinkin paahteisessa paikassa. 

Minulla  kasvaa sammalleimuja kivikkopenkeissä ja maantien ojanpenkalla. Täydessä auringon paisteessa ja puolivarjossa. Hyvin pärjäävät molemmissa, mutta aurinkopenkeissä pitää huolehtia keväällä varjostuksesta. Minulla näissä aurinkopenkeissä on havuja päällä niin kauan, että maan pinta sulaa. 

Olen purkittanut sammalleimuja myyntiin, eri lajeja, eri värejä, tätä kirjavaakin. Lapsenlapset olivat syksyllä järjestelytalkoissa  ja kuinkas kävikään. Purkit menivät sekaisin. 

Kukan värin näkee vasta, kun kukinta alkaa. Mutta kauniitahan ne kaikki ovat. 

RÖNSYLEIMU

Hyvin talvenkestävä ja helppohoitoinen rönsyleimu  sopii maanpeittäjäksi sekä puolivarjoon että aurinkoon.

 Se leviää nopeammin ja sietää paremmin varjoa kuin sammalleimu. 

Lehdet pysyvät vihreinä yli talven lumen suojassa. Kukat nousevat pienten, pyöreähköjen lehtien ylle kevätkesällä.

Rönsyleimusta on roosa-, lila- ja valkokukkaista lajiketta.  Minulla on vain roosan väristä lajiketta. Muita en ole saanut kunnolla menestymään. Mutta tämä roosa lajike on sitkeä ja nopeakasvuinen maanpeitekasvi, joka leviää mattomaisesti lamoavien rönsyjensä ansiosta.  Esimerkiksi pensaiden juuristoalueilla se torjuu hyvin rikkaruohot. 

ROHTOSUOPAYRTTI

Perinnekasveissa elää menneisyys

Rohtosuopayrtin sanotaan kasvavan  usein viljelyjäänteenä vanhan asutuksen liepeillä. Suomessa rohtosuopayrttiä on viljelty ainakin 1700-luvulta lähtien ja 1800-luvun lopulta alkaen sitä viljeltiin jo yleisesti. 


Meidän pihassamme on minun muistini mukaan kasvanut aina tätä kasvia. Pihapiiri on 1700-luvulta ja voisi olettaa, että kasvi  on hyötykasvina ollut hyvin kauan pihapiirissämme. Kasvi leviää terhakkasti juuren avulla. Aikaisemmin revin sitä vihoissani kompostiin, mutta nyt olen onneksi ymmärtänyt sen vaalimisen tärkeyden vanhana perinnekasvina. 

Rohtosuopayrtti- nimi viittaa sen kahteen käyttötarkoitukseen, saippuaan ja rohtoon. Suopayrttiä käytettiin myrkyllisyydestä huolimatta ennen lääkekasvina ja sen juurten sisältämää vaahtoutuvaa saponiinia saippuan tavoin erityisesti arkojen tekstiilien pesuun. 

Vanhempani kutsuivat tätä kasvia saippuakukaksi ja sanoivat, että ennen siitä on tehty saippuat. Harmi, etten koskaan tullut kysyneeksi, miten tästä tehdään saippuaa. Ainakin isäni vanhanajan taitojen tietäjänä olisi varmaan osannut sen neuvoa. 

Tällaista tietoa löytyi netistä: 

Rohtosuopayrtin lehdet, juuret ja itse asiassa koko kukka sisältää saponiineja, jotka synnyttävät saippuavaahtoa vedessä. Suopayrttipesunesteen kerrotaan olevan erittäin hellävaraista, josta johtuen museot käyttävät sitä edelleen pesuaineena  vanhojen silkki- ja villakankaiden pesuun.  Vanhat tekstiilit eivät kestä nykyaikaisia pesuaineita. 

Löysin netistä tällaisen valmistusohjeen: 
Suovan valmistuksessa raastettua kuivattua tai tuoretta juurta keitetään hiljakseen vähäisessä vedessä puolisen tuntia - sekaan voi laittaa  yrttejä esim. nokkosta, salviaa, rosmariinia ja laventelia. 

Joten tätäpä pitänee kesällä kokeilla. 

Rohtosuopayrtti kukkii  heinä-elokuussa. Kukissa on hieno neilikan tuoksu. Ne tuoksuvat varsinkin hämärän aikaan, jolloin ne houkuttelevat tehokkaasti luokseen yöperhosia.
Tämä kukka ei liene puutarhoissa kovinkaan yleinen eikä tuttu tavalliselle kotipuutarhurille. Vaalimisen arvoinen kasvi kaiken kaikkiaan. 

 Aiemmin rohtosuopayrttiä on käytetty myös rohtona ja lääkkeenä, mutta lievän myrkyllisyyden vuoksi sitä ei enää suositella rohtokäyttöön.

Suopayrttiä ei pitäisi kuulemma  istuttaa vesialtaiden viereen, jos niissä on kaloja. Juurista erittyy kaloille ja matelijoille myrkyllisiä yhdisteitä. Tuokin on hyvä tieto sellaisille, joilla on pihassa vesiaiheet. 

LEMMIKKI

Lemmikit ovat herttaisen näköisiä pikkuperennoja. Kukintojen värejä on paljon. Minulla on vain vaaleansinistä tai oikeastaan kauniin kesäpäivän taivaansinistä lajiketta.

En yleensä pidä sinisestä väristä, mutta jotkut siniset kukat ovat aivan vastustamattomia. 

 sinivuokko 

kissankello

sinivaleunikko

irikset

Muutamia mainitakseni puutarhastani. 

Lemmikin kukat kasvavat karvaisissa varsissa "naama" ylöspäin ja kukkivat keväällä tai alkukesästä. 

Lemmikki on ruotsiksi Förgätmigej. 

Suomen luonnon sivuilta löysin mukavan kuvauksen tuolle Förgätmigej- nimelle. Älä unohda minua -teema toistuu lemmikkien nimissä ainakin englannissa, ruotsissa, saksassa ja italiassa. 

Nimen takana on useita tarinoita, joista yksi kertoo sotilaasta, joka kumartui poimimaan rakkaalleen lemmikkejä kosken partaalta ja horjahti pyörteisiin. Sotilaan viimeiset sanat ”Älä unohda minua” hukkuivat kosken kohinaan, mutta tarina ja nimi lemmen ja ystävyyden kukasta jäivät elämään – ja neitokin ehti napata lemmikkikimpun.

Olisikohan tuo sotilas hukkunut meidän lähellä olevaan Harsunkoskeen? Ainakaan elokuussa 2006 ei olisi ollut sitä vaaraa, kun joki oli aika kuiva. 

Ovatkohan minun syksyllä purkittamani lemmikit  keväällä hengissä? Jos ovat, laitan muutamia myyntiin. 

PINTERESTISSÄ

Huomasitko vieressä  oikealla yläreunassa PINTEREST linkin. Olen kerännyt sinne blogini kuvia. Päivitän sitä koko ajan ja teen uusia tauluja. Voit liiittyä siellä seuraajaksi. 

Samoin voit liittyä tämän blogin seuraajaksi oikealla olevasta linkistä. Selaa sivua alaspäin. Kyllä se sieltä löytyy.