ROHTOSUOPAYRTTI

Perinnekasveissa elää menneisyys

Rohtosuopayrtin sanotaan kasvavan  usein viljelyjäänteenä vanhan asutuksen liepeillä. Suomessa rohtosuopayrttiä on viljelty ainakin 1700-luvulta lähtien ja 1800-luvun lopulta alkaen sitä viljeltiin jo yleisesti. 


Meidän pihassamme on minun muistini mukaan kasvanut aina tätä kasvia. Pihapiiri on 1700-luvulta ja voisi olettaa, että kasvi  on hyötykasvina ollut hyvin kauan pihapiirissämme. Kasvi leviää terhakkasti juuren avulla. Aikaisemmin revin sitä vihoissani kompostiin, mutta nyt olen onneksi ymmärtänyt sen vaalimisen tärkeyden vanhana perinnekasvina. 

Rohtosuopayrtti- nimi viittaa sen kahteen käyttötarkoitukseen, saippuaan ja rohtoon. Suopayrttiä käytettiin myrkyllisyydestä huolimatta ennen lääkekasvina ja sen juurten sisältämää vaahtoutuvaa saponiinia saippuan tavoin erityisesti arkojen tekstiilien pesuun. 

Vanhempani kutsuivat tätä kasvia saippuakukaksi ja sanoivat, että ennen siitä on tehty saippuat. Harmi, etten koskaan tullut kysyneeksi, miten tästä tehdään saippuaa. Ainakin isäni vanhanajan taitojen tietäjänä olisi varmaan osannut sen neuvoa. 

Tällaista tietoa löytyi netistä: 

Rohtosuopayrtin lehdet, juuret ja itse asiassa koko kukka sisältää saponiineja, jotka synnyttävät saippuavaahtoa vedessä. Suopayrttipesunesteen kerrotaan olevan erittäin hellävaraista, josta johtuen museot käyttävät sitä edelleen pesuaineena  vanhojen silkki- ja villakankaiden pesuun.  Vanhat tekstiilit eivät kestä nykyaikaisia pesuaineita. 

Löysin netistä tällaisen valmistusohjeen: 
Suovan valmistuksessa raastettua kuivattua tai tuoretta juurta keitetään hiljakseen vähäisessä vedessä puolisen tuntia - sekaan voi laittaa  yrttejä esim. nokkosta, salviaa, rosmariinia ja laventelia. 

Joten tätäpä pitänee kesällä kokeilla. 

Rohtosuopayrtti kukkii  heinä-elokuussa. Kukissa on hieno neilikan tuoksu. Ne tuoksuvat varsinkin hämärän aikaan, jolloin ne houkuttelevat tehokkaasti luokseen yöperhosia.
Tämä kukka ei liene puutarhoissa kovinkaan yleinen eikä tuttu tavalliselle kotipuutarhurille. Vaalimisen arvoinen kasvi kaiken kaikkiaan. 

 Aiemmin rohtosuopayrttiä on käytetty myös rohtona ja lääkkeenä, mutta lievän myrkyllisyyden vuoksi sitä ei enää suositella rohtokäyttöön.

Suopayrttiä ei pitäisi kuulemma  istuttaa vesialtaiden viereen, jos niissä on kaloja. Juurista erittyy kaloille ja matelijoille myrkyllisiä yhdisteitä. Tuokin on hyvä tieto sellaisille, joilla on pihassa vesiaiheet.