HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ja ONNEA siemenpussin arvontaan - vielä ehtii osallistua

Vielä on tämän vuoden loppu aikaa osallistua siemenpussin arvontaan. Tupla-annos unikon siemensekoitusta. Kommentoimalla osallistut.

Kiitos tämän jouluisista korteista. Voi ihanaa pikku-Einoa paljaine varpaineen. 

Oletteko löytäneet kaupoista pelkkiä uudenvuoden kortteja? Ennen oli tapana lähettää uudenvuoden kortti sellaiselle, jolta tuli joulukortti ja jolle  ei ollut itse hoksannut laittaa joulutervehdystä. 

Sukumme vanhassa  korttikokoelmassa on aivan ihania uudenvuoden kortteja. Vanhimmat ovat aivan 1900-luvun alusta. 

Ylemmässä kortissa tervehdys Onnea Wuotelle 1905 Toivoo Jenni. Se on osoitettu K Neiti Lyyti Hovi. K= kunnioitettu, joissakin korteissa on vielä komeammin KK= korkeasti kunnioitettu


Alemmassa kortissa tekstinä:

Hovin Perheelle
Paavola

Onnea ja Terveyttä tälle alkavalle vuotelle ja tervehtys teille koko Perheelle jotta Askaroitte isän kotissa ja viihtytte Synnyin maassa
siis olkaatte tyytytetyt eteenki päin
Tätä toivoo Serkkunne M. Pietola

Vuosilukukortit ovat hienoja. Kultapainatuksella tehtyjä kohokirjaimia. Jugendkoristein. 

Kaunis tyylipuhdas jugendajan kortti. 

 K. K.  Neiti  = korkeasti kunnioitettu Lyyti Hovi. 

Kukahan tämänkin kortin laittoi uudenvuoden tervehdyksenä ja yritti vikitellä Lyytiä, oikealta nimeltään Lyydiaa. 

Vanhanapiikana  Lyyti pysyi elämänsä loppuun asti. 

Matkanpäänsä hän kohtasi Oulussa rautakaupassa asioidessaan, hän sai infarktin. 

Tuolla Lyytin saamalla kortilla toivotan Kaikille 

Onnellista Uutta Vuotta ja Hyvää kasvukautta  2017 

ja toivon : Älä unhoita.  

PS. Paavolassa on muuten vuosittain mahtava ilotulitus. 

Video Paavolan ilotulituksesta viime vuodenvaihteesta  TÄSSÄ  linkki

UNIKKOARVONTA TÄLLE VUODELLE

Eilisen aurinko oli mennyt menojaan, ei sitä tänään enää näkynyt. Päivän piristykseksi tekaisenpa lupaamani yllätysarvonnan. 

Siis

Tämän vuoden puolella yhdelle tätä postaustani  kommentoineelle arvon tupla-annoksen unikon siemensekoitusta. Uudenvuodenpäivänä. Kommenttikenttähän on postauksen jäljessä. Pliiis,  laita nimi tai nimimerkki, ettei tarvitse jahkailla anonyymien kanssa. 

Tämän päivän ohjelmaan meillä kuului sarkaojan kaivattamista peräsuolla.

Jo tuli komea oja ja mies ihmetteli, että mistä kaivuri löysi heti vedenkin ojaan. 

Taitaapa alueella olla useampia lähteitä.

Pihapiirin ympärillä oleva tilamme on riistan rauhoitusaluetta.

 Olipa niin harmaa kuvauspäivä, ettei riistanrauhoituskyltistäkään saanut oikein kunnon kuvaa. 

Luontoeläimet vaikuttavat olevan lukutaitoisia, kun niin monilajisina viihtyvät ympäristössämme. 

Viime päivien lumisateiden jälkeen vain kaurisporukat olivat tänään jättäneet jälkensä pihapiirin lähelle.  Jos olisi viitsinyt kävellä vähän etäämmälle, olisi varmaan löytynyt neljän hirven jäljet naapurin riistapellolla. 

Aina ei tarvitse lähteä kovin kauas jälkiä bongailemaan. Riittää, kun käy katsomassa portailla sudenjäljet. 

Täällä pihapiiriä ympäröivässä vanhassa kuusikossa on eläinten  hyvä lymyillä piilossa. Välillä pihapiiriin tulee niin voimakas hirvieläinten haju, että saa katsella jo olkansa ylitse, josko ne ovat jo aivan pihapiirissä. 

                             Pari vanhaa ikkunaa tuli kuvattua kävelylenkin päätteeksi. 

1700-luvulla lasi on ollut aika arvokasta. Puojiimme on laitettu vain pikkuikkunat -alakertaan 10 x 10 cm. Yläkerrassa on isommat, peräti 15 x 15 cm. 

Samalta vuosisadalta olevan savusaunan ikkuna on ruhtinaallisen suuri - noin 40 x 30 cm. Hienot kuplat näkyvät puhalletussa lasissa ja aikojen saatossa siihen on muodostuneet hienosti sateenkaaren värisävyt. Vanhan vuoden hiet pestään uudenvuodenaattona tuossa saunassa. 

Oletko sinä päässyt kylpemään savusaunassa? Parempia löylyjä ei saa nykyajan saunoissa. 

MUTTA 

siihen arvontaan. Tällaisten unikkojen siemensekoitusta on pussissa

 Osallistut siis kommentoimalla. 
Ja vain tätä postausta kommentoineet ovat arvonnassa.

Uudenvuoden odotusta!

KUKONASKELIN KEVÄTTÄ KOHTI - SIEMENIÄ TILATTAVISSA

Päiväkausien harmaan pilvipeiton ja kovan lumituprakan aikana mieli hakee piristystä kesän kuvista. 

Tuntuu siltä, että ihan päivittäin pitäisi katsoa, montako minuuttia päivä on jo jatkunut. Kovin lyhyitä ovat vielä päivät, vaikka aurinko harppookin kukonaskelilla päivä päivältä korkeammalle. 

Sydäntalven päivä on ankara, luonto elää säästöliekillä. Kuvattavaa ei pihassa ole paljon muuta kuin lumisia puita ja pensaita. 

Tänään aurinko näyttäytyi monen harmaan päivän jälkeen Oulun korkeudella.

Heti alkoi viherpeukaloa kutkuttamaan. Talvilevolla olevaa keijunmekkoakin piti käydä varastossa tutkimassa, josko siitä löytyisi siemenpalleroita. Kohtapuoliin sen siemenet saa laittaa itämään. Jospa selviäisin nyt oman kasvin siemenillä, ne kun jostain syystä itävät yleensä paremmin kuin kaupan siemenet. Mistähän sekin johtunee.

Siemenvarastot tuli samalla käytyä läpi. Viime kesän perennojen siemeniä on vielä paljon jäljellä.  Nyt niitä tilailemaan! 3 euroa reilu annos + postimaksu. Yhdellä postimaksulla tulee useampi pussi. 

Blogissani pääkuvan alla on sivuluettelo.  SIEMENET - sivulta näet, mitä siemeniä on tarjolla. Joistakin lajeista on vain muutama annos jäljellä. Suurimmasta osasta reilusti. 

Tsekkaappa SIEMENET- sivu

TÄSTÄ linkistäkin sinne pitäisi päästä.

Tilauksesi voit laittaa sähköpostiini 

pekkalat@outlook.com

Tämä kasvusto aloittaa kesän riemun. Onneksi nämä menestyvät Oulun korkeudellakin puutarhakasvina. 

Joko puutarhakärpänen puraisi sinua? Meillä taisi pörrätä sen verran äkäinen kärpänen, että sai minut jo ihan täpinöihin puutarhasuunnittelun kanssa. Miehellekin on tilauksessa vaikka minkälaisen härvelin tekemistä. Jahka uudesta vuodesta selvitään, pitää lähteä hakemaan metsästä aineksia. Meillä käytetään yleensä kasvien lisäksi vain kiveä, puuta ja takorautaa puutarhan tuunaamisessa. 

REKIAJELUA JA RÖKÖPUKKEJA

Onko sinun Tapaninpäivän perinteisiin kuulunut rekiajelu?  Minulla on siitä lapsuudenmuistoja 1950- luvulta. 

lantliv.com

Wkíkipediassa kerrotaan tapaninpäivän vietosta tällä tavalla: 

Tapaninpäivän perinteisiin kuuluu tapaninajelu, mieluiten hevosella. Hevosia opetettiin juoksemaan ja ajeltiin kylillä hupailemassa. Iloiset rekiretket tehtiin joukolla ja joulun hiljaisen hartaan tunnelman jälkeen nuoriso ja vanhempikin väki huristeli innoissaan kylänraitteja. 

Myös tapaninkulkueita, laulajia, jouluämmiä ja -äijiä liikkui eri puolilla kyliä.

You Tubesta löysin videoklipin, joka palautti mieleen lapsuudenajan hevosajelulle valmistautumisen.  Katsoppa  TÄSTÄ

Isännät tunsivat jo kaukaa aisakellon äänestä, minkä talon hevonen lähestyi. Minullakin on pari aisakelloa, setolkkaa tai sitolkkaa, millä nimellä niitä nyt haluaakaan kutsua. Kellojen sointi on niissä aivan erilainen. 

Vain hevonen puuttuu, kirkkorekikin on  valmiina odottamassa tapaninajelua. 

Olen lueskellut suvun vanhoja postikortteja. Isäni puolelta sukulaisia asuu Siikajoella.

Heiltä on tullut monena vuonna (1930- luvulla)  isänisäni kotitaloon  postikortteja, joissa he ilmoittavat tulevansa Paavolaan tapaniajelulle ja jäävänsä samalla Paavolan nuorisoseurantalolle Ihantolaan kirjeiltamiin. Tuo matka on yli 30 kilometriä.  

Kirjeiltamat olivat kai Tapaninpäivän perinne. Salaperäisiltä lähettäjiltä on  sukumme vanhoillepiioille ja - pojille  lähetetty kortteja salanimillä:  "Eräs", "Muksu" ja mitähän niitä olikaan. Osoitteiksi on laitettu : Käteen, pöydälle, Kirjeiltama.

No, eivätpä Eräät ja Muksut saaneet koukutettua noita vanhojapoikia ja -piikoja. Naimattomina pysyivät elämänsä loppuun asti. 

Mieheeni tutustumisen jälkeen - siitä on jo kauan, vuosi oli 1970 - kohtasin  aivan uuden jouluperinteen  Temmeksellä, mieheni kotipitäjässä:  

RÖKÖPUKIT 

Joulupäivän iltana kylää kierteli nuorten porukka pukeutuneina vanhoihin käännettyihin turkkkeihin, naamareihin, karvalakinreuhkoihin.  He tulivat sisälle ja talonväet arvuuttelivat, keitä joukossa oli.  Kai heille jotain tarjottavaakin annettiin. Minulle naapuripitäjän nuorelle morsiamelle tämä oli aivan uusi ja vähän hassu perinne. Kaipa tämä on jonkinlainen muunnos Nuuttipukkiperinteestä. Temmeksellä ei näköjään maltettu odottaa Loppiaiseen asti vaan lähdettiin jo aikaisemmin remuamaan kyläkierrokselle. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi"

  http://en.wikipedia.org/wiki/File:Stj%C3%A4rngossar.jpg

Meillä Paavolassa eivät kierrä rököpukit eivätkä nuuttipukit. En ole koskaa kuullutkaan sellaista perinnettä olleen. 

Mitä sinun Tapaninpäivääsi kuuluu, rekiajelua, kirjeiltamia??

Meillä on onneksi vielä näitä pikkuvarpaita. 

Näiden kanssa keksii aina jotain kivaa. Tämän päivän ohjelmassa oli 

Mukavaa Tapani-iltaa.  

VOI MIKÄ PUKKI JA NAPPIIN MENNYT LAHJAVALINTA KUKKAHATTUTÄDILLE

Hyvää Joulupäivän aamua  

Kävikö teillä tämännäköinen joulupukki?

Profiilikin oli komea. 

ja mikä lahjavalinta!

Pakkauskin on jo aivan  huippu: Kasvihuone pienoiskoossa. Ihan niinkuin tilaustyönä minulle tehty. 

Ja katsokaapa itse lahjaa. Mikä kuvitus!

Kaikki puutarhurin tärkeät, nostalgiset työvälineet kuvattuna.

Ja lopuksi kukahattutäti ruusujensa kimpussa. Aivan niinkuin minä. Tuollaisia hattuja minullakin on.

Olikohan pukki huomioinut muut puutarhaan hurahtaneet aiheeseen liittyvillä lahjoilla? Saitko sinä sellaista lahjaa?

Mukavaa jouluajan jatkoa ja kiihkeää kesän odotusta! 

JOULUAATTO

Joulukuun 24. päivän kalenteriluukustani avautuu:


LÄMMIN JOULUTERVEHDYS JA KIITOS KAIKILLE BLOGIANI SEURAAVILLE

Olen ollut iloisesti yllättynyt blogini seuraajien määrästä. Päivä toisensa jälkeen  sivujen katselujen määrä on kasvanut. 

Joulukalenteria kirjoittaessani sattui yllättäviä tapahtumia, päällimmäisenä niistä suden vierailu kotiportaillamme itsenäisyyspäivän aikaan. 


Siemenarvonta vaikutti sytyttävän puutarhaihmiset jo kevätaatoksiin. On ollut mukava tehdä yhteistyötä niin monen kanssa vuoden aikana.  Jatketaan keväällä. Päivitän kevätpuolella blogiani kasviaiheilla. 


Meidän Hemminki-tontun kortin välityksellä toivotan  Kaikille Teille

VANHAT JOULULAHJANI 1950 - LUVULTA

Joulukuun 23. päivän kalenteriluukustani avautuvat: Vanhat joululahjani


Yli kuusikymmentävuotta vanhat, melkein minun ikäisiäni. 

Nuket.

Ennen tytöt saivat nukkeja ja pojat autoja, puuautoja 50-luvun alussa. 

Toisen joulun lahjani Hilkka. Vielä alkuperäisessä, punaisesta vakosametista tehdyssä makuupussissaan. Niin paljon leikitty ja rakastettu. 

Kauniskasvoinen, silmät  avautuvat ja sulkeutuvat sitä liikuteltaessa eri asentoihin. Taivaansiniset silmät niinkuin minun miehelläni. 

MUTTA. Huonosti kävi Hilkalle. Se meni hukkaan yhtenä syksynä perunannoston yhteydessä ja löytyi vasta seuraavana keväänä. Ihana kimmoisa vartalo oli kovettunut, jalat ja kädet olivat kuivuneet käppyröiksi, toinen käsi katkesi. 

Mutta riemu oli rajaton, kun Hilkka löytyi. Isäni sen toi minulle aivan muraisena. Vaaleanvihreä, kevätkoivunvärinen, pitsisomisteinen silkkimekko oli aivan riepaleinen. 

Makuupussi oli ollut sisällä, joten se säästyi. 

  
Hilkan vaunut ovat lahja samalta joululta. Ehjät, alkuperäisessä värityksessä. Päältä punaiset, sisältä keltaiset, rattaissa punaista ja sinistä. 

Lapsenlapsilla posket värähtelevät, kun he katselevat Hilkan rujoa ruumista.

Seuraavana jouluna tuli Päivi. Sitä ei saanut viedä ulos. Kaunis puolimetriä pitkä posliininukke. Alkuperäiset punaiset vaatteet, vain tossut ovat jääneet matkan varrelle.  Ruskea, kiharainen tukka. Avaa ja sulkee silmänsä. Taivaansiniset silmät tälläkin. 

Ja mikä hienous ja erikoisuus: se itki, kun sen laittoi selälleen. Selässä on itkulaite. Ehkä liiasta itkettämisestä laite on mykistynyt. 

Seuraavana jouluna pukinkäynti alkoi huonosti. Pukki tuli sisään ja toi veljelleni ja minulle ensin vain risuniput. Oltiin kuulemma oltu tuhmia lapsia. Duettona aloitimme kamalan parkumisen ja ryömimme sängyn alle. Isä sieppasi risuniput ja työnsi niitä uuniin samalla, kun äitini haki eteisestä ensimmäisiä paketteja. Pukkirukka yritti muka selitellä, että oli vahingossa tuonut risut väärään taloon. Naapuriinhan ne kuuluivat.  
Osasimme veljeni kanssa jo hyödyntää tilannetta ja panimme vanhempamme maanittelemaan, että tulisimme  pois sängyn alta. Tekoitkua vollotimme aikamme. 

Tuona jouluna sain vaaleanpunaisen, lasisilmäisen, nahkakuonoisen nallen. Niin iso se oli, etten jaksanut hintelänä tyttönä sitä oikein kantaakaan. 

Nallen turkki on kolmen sukupolven käsittelyssä  vähän nuhjaantunut, mutta en ole halunnut sitä puhdistuttaa. 

Olin kahdeksanvuotias, kun sain Mollamaijani. Isolla kirjaimella Mollamaija, se on sen etunimi. 
Kaikki on alkuperäistä, lettinauhoja myöten. Sopiva koriste päästävedettävän lastensängyn päällä. 
Kolmen sukupolven pehmyt unikaveri.  


Nämä ovat ne rakkaimmat lahjani ja edelleen tallessa.  Tyttöjen lahjat taitavat säilyä paremmin kuin poikien. Harmi, ettei mieheni puuautot ole tallessa.  Nelostietä pitkin hän oli vetänyt niitä narusta  mennessään mummulaansa.  Naama  märkänä sylkipisaroista, kun oli huulillaan päristellen matkinut auton ääntä. 

Yksi yö jouluun on. 

Rauhoitutaan hetkeksi kuuntelemalla Tarja Turusta TÄSTÄ


Tuletko taas huomenna blogisivulleni katsomaan jouluaaton luukun avautumista. Aikaisempien luukkujen sisällön näet oikealta joulukuun linkeistä.