Onko sinun Tapaninpäivän perinteisiin kuulunut rekiajelu? Minulla on siitä lapsuudenmuistoja 1950- luvulta.
lantliv.com
Wkíkipediassa kerrotaan tapaninpäivän vietosta tällä tavalla:
Tapaninpäivän perinteisiin kuuluu tapaninajelu, mieluiten hevosella. Hevosia opetettiin juoksemaan ja ajeltiin kylillä hupailemassa. Iloiset rekiretket tehtiin joukolla ja joulun hiljaisen hartaan tunnelman jälkeen nuoriso ja vanhempikin väki huristeli innoissaan kylänraitteja.
Myös tapaninkulkueita, laulajia, jouluämmiä ja -äijiä liikkui eri puolilla kyliä.
You Tubesta löysin videoklipin, joka palautti mieleen lapsuudenajan hevosajelulle valmistautumisen. Katsoppa TÄSTÄ
Isännät tunsivat jo kaukaa aisakellon äänestä, minkä talon hevonen lähestyi. Minullakin on pari aisakelloa, setolkkaa tai sitolkkaa, millä nimellä niitä nyt haluaakaan kutsua. Kellojen sointi on niissä aivan erilainen.
Vain hevonen puuttuu, kirkkorekikin on valmiina odottamassa tapaninajelua.
Olen lueskellut suvun vanhoja postikortteja. Isäni puolelta sukulaisia asuu Siikajoella.
Heiltä on tullut monena vuonna (1930- luvulla) isänisäni kotitaloon postikortteja, joissa he ilmoittavat tulevansa Paavolaan tapaniajelulle ja jäävänsä samalla Paavolan nuorisoseurantalolle Ihantolaan kirjeiltamiin. Tuo matka on yli 30 kilometriä.
Kirjeiltamat olivat kai Tapaninpäivän perinne. Salaperäisiltä lähettäjiltä on sukumme vanhoillepiioille ja - pojille lähetetty kortteja salanimillä: "Eräs", "Muksu" ja mitähän niitä olikaan. Osoitteiksi on laitettu : Käteen, pöydälle, Kirjeiltama.
No, eivätpä Eräät ja Muksut saaneet koukutettua noita vanhojapoikia ja -piikoja. Naimattomina pysyivät elämänsä loppuun asti.
Mieheeni tutustumisen jälkeen - siitä on jo kauan, vuosi oli 1970 - kohtasin aivan uuden jouluperinteen Temmeksellä, mieheni kotipitäjässä:
RÖKÖPUKIT
Joulupäivän iltana kylää kierteli nuorten porukka pukeutuneina vanhoihin käännettyihin turkkkeihin, naamareihin, karvalakinreuhkoihin. He tulivat sisälle ja talonväet arvuuttelivat, keitä joukossa oli. Kai heille jotain tarjottavaakin annettiin. Minulle naapuripitäjän nuorelle morsiamelle tämä oli aivan uusi ja vähän hassu perinne. Kaipa tämä on jonkinlainen muunnos Nuuttipukkiperinteestä. Temmeksellä ei näköjään maltettu odottaa Loppiaiseen asti vaan lähdettiin jo aikaisemmin remuamaan kyläkierrokselle. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi"
Meillä Paavolassa eivät kierrä rököpukit eivätkä nuuttipukit. En ole koskaa kuullutkaan sellaista perinnettä olleen.
Mitä sinun Tapaninpäivääsi kuuluu, rekiajelua, kirjeiltamia??
Meillä on onneksi vielä näitä pikkuvarpaita.
Näiden kanssa keksii aina jotain kivaa. Tämän päivän ohjelmassa oli
Mukavaa Tapani-iltaa.
Ihanan nostalgisia kuvia. Rekiajelu kuuluin minunkin lapsuuteeni Pohjois-Savossa. - Hyvää loppuvuotta!
VastaaPoistaEikö olekin ihmeellistä, miten nuo vanhat muistot viehättävät.
PoistaVoi kun pääsisikin joskus vielä rekiajelulla. En muista kuin pari kertaa sellaisella olleeni, lapsena silloinkin. Täällä on pelattu lautapelejä, lapsenomaisia ja aikuisenoamaisia ja kaikkea siltä väliltä. Ei ole vanhoja jouluvideoitakaan voitu katsella, kun kone on rikka. Pelit parempaa puuhaa ja yhdessäoloa. Lumitöitäkin riittää mukavasti, jotta tulee oltua ulkona! Nyt mennään valoon päin!
VastaaPoista