PAAVOLAN KIRKKO

Joulukuun 10. päivän kalenteriluukustani avautuu Paavolan kirkko,

Onhan Paavolan kirkko kotikirkkomme sekä äidin että isän puolelta vuosisatojen ajalta. Se on oma rippi- ja vihkikirkkoni.

Paavolan lauantai-iltojen ehtookellojen soitto kesälauantai-iltaisin on jo vanhastaan pysäyttänyt kertoman mukaan työnteon - ainakin hetkeksi. Kerrotaan, että isänisäni veli Aleksi oli kellojen soiton kuultuaan kehottanut palvelusväkeään pysähtymään kuuntelemaan kelloja sanoen, että kuunnelkaa, kun Paavolan kirkonkelloissa on harvinaisen kaunis ääni. 
Tuon muistaen tulee itsellänikin pysähdyttyä kuuntelemaan lauantain ehtookelloja. Aikoinaan opetin lapseni hiljentymään ja kuuntelemaan kellojen soittoa samalla tavalla kuin Aleksi palvelusväkeään. Jos itse olin sisällä kellojen soiton alettua, juoksi muutaman vuoden ikäinen kuopuksemme ilmoittamaan pirtin ovelle, että "kiikko soi". Siitä on jäänyt meille edelleenkin käyttöön tuo sanonta. 

Paavolan kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1756. Meidän  pihapiirimme on tuolta samalta ajalta. Päärakennuksemme pirttiosa on vuodelta 1767. Meiltä on kirkolle linnuntietä vain kilometrin verran, joten kellojen soitto kuuluu meille hyvin. 


Paavolan kirkko - Sofian kirkko -  on saanut nimensä Ruotsin prinsessan Sofian mukaan. Kerrotaan, että seurakuntalaiset olivat olleet  innokkaasti mukana rakentamisessa. Kirkko valmistui talkoovoimin 66 päivässä. 


Alla on vanha postikortti, jonka on saanut isänisäni sisar Lyydia Hovi. Kortista puuttuvat harmillisesti päiväykset, edes postileimaa ei ole. Ilmeisesti kortin antaja/lähettäjä Maria Elde on ollut paikkakuntalainen, kun korttia ole lähetetty postin välityksellä.  Ajallisesti kortti esittää kirkkoa ehkä   1920- 1930- luvulta. 

Uudempia kortteja Paavolan kirkosta  on olemassa. Niitä löytyy paljon äitini korttikokoelmasta.  

Mikael Toppelius maalasi vuonna 1765 kirkkoon alttaritaulun ja 21 muuta maalausta. Luohualaisisäntien vastustuksesta sisuuntuneena Toppelius ikuisti heidän kasvonsa alttarimaalauksen kadotusta kuvaavaan osaan. Toppeliuksen maalaama alttaritaulu tuhoutui tulipalossa, kun taulu oli entisöitävänä Oulussa. 

Paavolan kirkon uuden alttaritaulun ”Jeesus Getsemanessa” on maalannut vuonna 1965 Laila Järvinen.  (http://www.raahenseurakunta.fi/toimitilat/kirkot/paavolan-kirkko/)

Olin paikalla uuden alttaritaulun paljastustilasuudessa kesäisenä sunnuntaina. Kirkko oli ääriään myöten täynnä. Alttaritaulun lahjoitti Paavolan seurakunnalle "Saaraniemen maisteri" Martta Niemelä (kuvassa oikealla).

Mukavat muistot liittyvät lapsuusajan joulukirkossa käymisiin. Rekiretki hevosella teki siitä hauskan. Voi, jos vielä saisi kokea tuollaisen vanhanajan rekiretken, kun varhain jouluaamuna matkattiin aisakellojen kilkattaessa. Matkasimme reessä heinien päällä vällyjen ja lammaspeitteiden seassa. Jokaisen talon ikkunoille oli sytytetty kynttilät saattelemaan kirkkoväkeä. Jouluaamuisin Paavolan kirkko oli tupaten täynnä. Istumapaikan saadakseen kirkossa piti olla tuntia aikaisemmin. Käytävätkin olivat täynnä kirkkokansaa. 

Joulukirkossakäynneistä muistan parhaiten rekiajelut ja hammassäryn. Pukin tuomiset tuntuivat jo seuraavana aamuna hampaissa. Hammassärkyä lievitettiin laittamalla Hotapulveria hampaankoloon. Vieläkin joulukirkossa palautuu Hotapulverin maku suuhun.

10. joulukuuta oli isäni syntymäpäivä. Hän täyttäisi nyt 106 vuotta. Sama päivä oli myös hänen äitinsä Fredriikan syntymäpäivä. Se on myös  isäni veljen  Aarnen kuolinpäivä. 

Tänä päivänä käymme yhdessä naapureidemme kanssa Paavolan kirkossa kirkkokonsertissa, jossa esiintyy oululainen mieskuoro Weljet. 

Kuunnellaanko  yhdessä heidän esittämänsä  

Synnyinmaan laulu