LINNUILLE KAKKU VAI MIEHELLE VUOKALEIPÄ

Joulukuun 20. päivän kalenteriluukustani avautuu: Lintuasiaa

Osallistuitko tämän vuoden pönttötalkoisiin? Ruokitko lintuja? 

Jo vain, meille tehtiin muutama uusi linnunpönttö. Pihapiirissä on ylenmäärin linnuille pesimäpaikkoja. Pönttöjen lisäksi pensaat näyttävät olevan mieluisia pesimäpaikkoja. Kirvakanta pysyy puutarhassa kurissa siivekkäiden ansiosta. 

Näitäkin rätsänmunia suojeltiin alkukesä oravilta ja loppukesästä sitten yritettiin kaikin keinoin hätistellä  rätsiä mansikkamaalta. 

Pääskyset ovat erityisessä suojelussamme. Jo monena kesänä navetan vintille saman kattotuolin viereen  kurkihirren päälle pääskyspari perustaa kesäkotinsa - vieläpä vanhaan pesään.  Kun pääskyspari tulee muuttomatkaltaan, se lentää sujauttaa suoraan tuohon vanhaan pesään. Muutamana kesänä orava kävi nappaamassa suureksi suruksemme vastakuoriutuneet  poikaset. Kunnes keksimme suojelukeinon. Laitamme radion auki pesän lähelle öisin ja silloin, kun emme ole kotosalla. Näin olemme pelastaneet monen kesän poikueet. Vaihdamme välillä kanavaa ruotsinkieliselle, näin pääskysenpoikaset oppivat molemmat kotimaiset. Erityisen kiinnostuneina ne tuntuivat seuraavan  jalkapallon MM-kisoja. 

Pääskyspari on tuottelias. Poikueessa on yleensä 6-7 poikasta ja joinakin kesinä ne tekevät kaksi poikuetta. Kylminä sadejaksoina mies avittaa poikasten ruokinnassa niittämällä ojanpientareita. Hyttyset lähtevät sieltä liikkeelle ja pääskysten ruuanhankinta saa vauhtia. 

Metsäpyymme istua nököttää täytettynä pirtinseinällä. Tämä onneton lensi muutama vuosi sitten perikamarin ikkunaan ja katkaisi niskansa. Lapsenlapset katsoivat kyynelsilmin pyyn kuolinkouristuksia. Hieman lohtua tilanteeseen toi, kun lupasin viedä linnun täytettäväksi.

Metso tai oikeammin Oulun murteella metto istua kököttää vanhan savupirttimme toisessa hämyisemmässä nurkassa. 

Toistakymmentä vuotta sitten tilaamme kuuluvassa vanhassa kuusikossa eleli äkäinen metto. Se varjeli reviiriään niin ärhäkkäästi, ettei sen alueelle uskaltanut soidinaikaan mennä  muuten kuin autolla. Hyppäsipä se lempo auton konepellillekin ja yritti lasin läpi nokkia. Liekö tämä meidän täytetty metto tuo sama. Olettaa sopii. 

Olin aina halunnut  täytetyn meton pirtin seinälle. Täälläpäin  vanhoissa pirteissä ruukasi ennen vanhaan olla metto pirtinseinällä. Meille metto muutti  Oulusta kirpputorilta. Kysäisin myyjältä meton alkuperää. Hän kertoi veljensä pyytäneen sen Paavolasta. Metsästäjän nimen kuultuani aavistelin meton olevan lähtöisin meidän kankaalta. Tuo metonpyytäjä kävi veljeni kanssa metsillä ja oli ampunut jollakin reissulla näiltä nurkilta meton. Näinkö ympyrä sulkeutui meton kohdalla sen päästyä takaisin kotinurkilleen. 

Ruokitko lintuja? 

Meillä ruokitaan ja on aina ruokittu. Isäni teki ennen puintia talvenvaralle aina monta kauralyhdettä. Syysteurastuksen yhteydessä siansilavaa nahkoineen otettiin talteen lintujen ruokintaa varten. Noita rasvaisia nahkasuikaleita laitettiin naulalla kiinni ikkunalautaan. 

Vanhoissa taloissa on oma äänimaailmansa, on narisevia lattioita ja vinkuvia ikkunanpieliä. Lintujen läskin nokkimisen ääni oli meillä tavanomainen talviääni. Harmi, ettei nykyisin enää saa tuollaista suolatonta läskiä. 

Olen pannut merkille, että linnut ovat nykyisin valikoivia ruuan suhteen. Jos laitan tarjolle pähkinöitä ja auringokukansiemeniä, niin pähkinät syödään ensimmäiseksi. 

Nyt tarjolla on maatalouskaupasta löytämäni siemensydän. Pariin päivään siihen ei ole vielä koskettu. 

Valmistin linnuille jouluherkuksi kookoskakun.  Teen usein vuokaleipää, johon laitan erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Mieheni luuli kai eilen, että olen taas tekemässä vuokaleipiä, kun otin  aineksia esille. Hän näytti suorastaan hämmentyneeltä, kun nostin linnunsiemenpussin pöydälle. Olisittepa nähneet ilmeen!

Rasvana käytin kookosrasvaa. Suolatonta siis. 

Sulan rasvan sekaan laitoin auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä sekä pähkinämurskaa.

Hyydytin seoksen kakkuvuoassa. Muutama tunti jääkaapissa riitti siihen. 

Harvoin olen saanut näin kaunista vuokakakkua aikaiseksi.

Ripustin tänään puiden oksille vierekkäin siemensydämen, kookoskakun ja auringonkukansiemenillä täytetyn lintulaudan - ihan vain testatakseni, mikä miellyttää eniten. Laitoinkohan ne liian matalalle. Saa nähdä onko niistä aamulla enää mitään jäljellä. Toivottavasti ympäristössämme liikuskeleva susi/sudet eivät pistele niitä suihinsa yön aikana. 

Tällaiset jäljet olivat ilmestyneet itsenäisyyspäivän yönä portaillemme.

Mitäs tuumisit, jos sinun portaillesi ilmestyisi tällaiset jäljet?

Tule taas huomenna blogisivulleni katsomaan seuraavan luukun avautumista. Aikaisempien luukkujen sisällön näet oikealta joulukuun linkeistä.