Olen viime vuodesta lähtien ollut NEKOn sivuilla postaajana. Noita kirjoituksia olen laittanut myös omaan blogiini. Syksyn viimeistä postatusta en ollut muistanutkaan laittaa tänne, joten tässäpä se nyt.
Uusia
kasveja oman puutarhan siemenistä ja muutenkin jo valmistautumista kevääseen
Halvimmin ja miksei myös helpoimmin kasvien lisäys onnistuu,
kun keräät syksyllä siemenet ja kylvät suoraan ulos, joko ruukkuihin tai
penkkeihin. Suurin osa perennoista tarvitsee kylmäkäsittelyn ja syksyllä ulos
kylvettäessä se tulee automaattisesti talven aikana.
Mutta jos syksyllä kylvämisen unohdat tai hankit uusia
siemeniä talven aikana esimerkiksi Facebookin suosituista kasviryhmistä, joudut
vähän värkkäilemään siementen kanssa. Mutta onnistuu se kylmäkäsittely talvellakin.
Silloin siemenet laitetaan muovipussiin kosteaan hiekkaseokseen, pidät seosta kosteana
ja pussia hieman auki, etteivät siemenet homehdu. Pidä pussi ensin
huoneenlämmössä parisen viikkoa ja sen jälkeen kuukauden verran jääkaapissa.
Sen jälkeen voit kylvää siemenet ruukkuihin. Vie ruukut ulos ja peitä lumella.
Kevään tullen ja lumien sulaessa muista kastella ruukkuja, etteivät pienet
sirkkalehdet kuivu heti alkuunsa. Ole
kärsivällinen siemenestä kasvattaja. Voi olla, että jotkut vaativat kaksi
kylmää kautta itääkseen. Joten älä heitä ruukkuja pois, siirrä ne vaikkapa
johonkin varjopaikkaan pensaan juurelle pois paahteesta.
Syksyllä kylvö on helppoa.
Tässä on narsissivuokon siemenet lähtemässä talveksi kylmäkäsittelyyn.
Ilmasipulin itusipulit voi laittaa kasvamaan syksyllä tai
keväällä. Ne eivät tarvitse kylmäkäsittelyä. Syksyllä istutettaessa ne saavat
jo valmiin vahvan juuristopaakun. Tästä ne on helppo siirtää keväällä uudelle
kasvupaikalleen.
Laitan syyskylvökset yleensä kennoihin tai potteihin.
Silloin niissä on alkukesästä hyvä juuripaakku ja valmiita istutuksiin. Hajakylvöihinkin voi laittaa siemeniä, mutta
uudelleen istutettaessa pitää sitten olla huolellinen, sillä avojuuriset taimet
kuivahtavat helposti.
Kennot ja potit peittelen talveksi lavakauluksiin.
Siemenet, jotka eivät tarvitsekaan kylmäkäsittelyä,
saattavat itää jo ennen talven tuloa. Peittelen näitä sirkkalehtiä ohuella
multa- tai lehtikerroksella.
Parsan kasvatus onnistuu sekä syys- että
kevätkylvöistä. Syötävä parsa valmistuu
noin neljässä vuodessa. Parsan arvo ei mielestäni ole vain niissä keväisissä
tankoparsoissa vaan myös parsan koristearvo puutarhassa on suuri. Lisäksi sen
versot ovat kauniita leikkokimpuissa.
Tässä yksi parsapensaistani. Puutarhan kaunistus ja sopivaa
materiaalia kukkakimppuihin.
Mitäs muuta uutta odottamaan kevättä?
Joka syksyinen villitys iskee heti,
kun kukkasipulit tulevat kauppoihin. Narsissihulluudesta olen jo päässyt, kun
joka pläntillä niitä kasvaa ja onneksi ne kukkivat vuodesta toiseen. Lisäksi ne
voimakastuoksuisina toimivat myyrien karkottimina. Siksi niitä on hyvä olla
vähän joka puolella puutarhaa. Minulla puutarhan erottaa viljapellosta pitkä
ruusupensaiden rivi. Ruusualueen olen ”miinoittanut” narsisseilla merkiksi
myyrille, että tänne ei ole asiaa. Hyvin ovatkin pysyneet poissa.
Mutta ne tulppaanit. Kalliiksi
tulevat, kun kukkivat yleensä vain kerran. Niiden kanssa pitäisi viitsiä
värkätä. Nostella pois kukinnan jälkeen ja syksyllä taas uudelleen maahan.
Siihen minulla ei riitä innostusta. Ainoa lajike, joka selviää omillaan ja
kukkii uudelleen on vanha Apeldoorn.
Syyssipuleita istuttaessani laitan sipulikuopan pohjalle
Nekon valikoimasta luonnon lannoitetta ja puutarhalannoitetta. Tulppaanit
istutan perenna-alueisiin, joissa kasvaa enimmäkseen pioneja, liljoja ja
nauhuksia. Tällä tavalla nuo muutkin saavat jo loppusyksyllä lannoitteensa.
Lopuksi vielä pintaripotteluna palanutta lehmänlantaa tai kompostia.
Tulppaanialueille laitan vielä valkosipulin kynsiä myyrien
torjujiksi. Väitetään, että valkosipuli
torjuu jyrsijöitä. Voi kun valmistajat lisäisivät johonkin syyslannoitteeseen
valkosipuliuutetta.
Pelargonien talvettaminen joko onnistuu tai ei. Liiallinen
hoitaminen kasteluineen pitää unohtaa talvikautena. Pelargoni pitää päästää horrokseen pimeiksi
kuukausiksi. Minulla on siihen otolliset olosuhteet, vanhan maalaistalon
talvella peruslämmöllä olevat viileät huoneet. Kannan ruukut sellaisenaan
sisälle vähän ennen pakkasöitä. Kastelu on minimissään, vain korkeintaan viikon
välein pieni loraus vettä, jossa on merileväuutetta. Näin olen pitänyt hengissä
Mårbackojani ja muita niemettömiä reilusti yli kymmenen vuotta. Syksyisin en
leikkaa niitä, vasta keväällä siistiminen ja pistokasleikkaus. Parhaimpia
pelargonihelmiäni talvetan niin, että laitan ne ikkunalasia vasten.
Maalaistalon ikkunat kun ovat aika viileät talvisin.
Mukavaa hyggeilyaikaa ihan jokaiseen kotiin Liisa