Eilen oli niin ihanan keväinen päivä, että oli pakko kaivaa sukset esille ja aloittaa hiihtokausi.
Mikä sen helpompaa kuin päästä hiihtämään omalta kotipihalta.
Lakeutta riittää. Ei tarvitse pelätä kaatuvansa mäenlaskussa. Lunta ei tosin ollut paljon, mutta hiihtokeli oli hyvä. Aivan niinkuin maaliskuun hankisilla. Liukkaimmat kyydit sai naapurin ajamissa traktorin urissa.
Hiihdellessäni muistelin ensimmäisiä hiihtokilpailujani kansakoulun ekaluokalla. Meitä oli viisi oppilasta, neljä poikaa ja minä ainoana tyttönä. Olin päättänyt, etten osallistu kilpailuihin, kun ketään muita ei ole ekaluokkalaisten tyttöjen sarjassa. Opettaja sai minut kuitenkin houkuteltua maanittelemalla hyvillä palkinnoilla. Minulle oli kuulemma varattu kolmen ensimmäisen palkinnot.
Matkakaan ei ollut pituudella pilattu. Minun piti kiertää koulun ulkorakennus, jossa oli puuliiteri, ulkovessa ja keittola.
Reppana, otin kilpailun ihan tosissaan. Hiihdin verenmaku suussa koko koulun kannustaessa ladun varrella. Kaaduinkin. Muistan vieläkin, miten toiset kannustivat kuorossa huutaen jatkamaan, jotta voittaisin. Maaliin saapuminen oli kuin olympiavoittajalla konsanaan. Minua nakeltiin suksineen päivineen ilmaan. Niin, se olikin ainut hiihtovoittoni. Mutta sitäkin komeampi ja palkinnot olivat ruhtinaalliset.
Kauriit olivat kulkeneet viime päivinä samoja peltoja ristiin rastiin. Eilen aamulla kiikaroin niitä neljä kappaletta.
Keväisen ilman innoittamana aloitin siemenkylvöt. Oikeastaan vasta testaukset.
Tein koeistutuksia muutamilla kasveilla, joita en ole aikaisemmin esikasvattanut siemenistä.
Keräsin syksyllä pillisipulista kukintoja. Ravistelin niistä siemenet kasvilavaan ulos. Niin olen aikaisemminkin niitä lisännyt. En raskinut heittää kaikkia kukinnan rippeitä pois, vaan jätin osan testaukseen.
Hyvinhän niistä vielä siemeniä irtosikin. Hiirenkakan näköisiä jytysiä. Laitoin muutamia kymmeniä koeviljelykseen. Nämä ovat ollet kylmässä navetassa alkutalven eli kylmäkäsittely pitäisi ainakin olla kohdillaan. Saa nähdä sitten, itävätkö sisällä vai ovatko niin ranttuja, että lisääntyvät vain omin nokkineen kylväytymällä.
Paljon mielenkiintoisempi minusta kuitenkin on parsakokeilu. Näistäkin siemenistä osa on jo syksyllä kylvetty ulos.
Parsakasvustoni on aika muhkea. Kauempaa katsottuna se näyttää aivan katajalta.
Parsan siementaimia löytyy yleensä ympäri puutarhaa. Linnutkohan siemeniä kuljettavat.
Oliskohan siemenmarjat pitänyt kylvää kokonaisena. Ehkä marjan hedelmäliha olisi toiminut alkuravinteena. Uteliaisuuttani hajotin marjat ja kylvin yksittäiset siemenet. Yhdessä marjassa saattoi olla kuusikin siementä.
Facebookin kasviryhmässä on viime päivinä ihasteltu lehtoukonhattua. Monille se vaikuttaa olevan aivan vieras kasvi. Minun pihassani se välillä tuntuu ihan villiintyvän. Eli se kylväytyy omia aikojaan.
Mitenkähän tämän päivän idätykseen valitsemani simenet sattuivat olemaan niin hiirenkakakan näköisiä.
Sininen kellokärhö on yksi lempikukistani. Vaatimattoman kaunis, kivikkoon sopiva kasvi.
Tekee yksittäisiä siementaimia ympäristöönsä.
Olen aikaisemmin kasvattanut tätä kylmäkäsittelemällä siemenet pitämällä niitä 6-7 viikkoa jääkaapissa. Nyt kokeilen kasvattaa ilman kylmäkäsittelyä.
Minulla on violetin siemeniä yllin kyllin. Kylvin muistaakseni niitä syksyllä uloskin, mutta ylimääräisiä on vielä eilisen kylvösten jäljiltä.
HOX! ARVONTA
Voin arpoa kommentoijien kesken pari satsia siemeniä. Joten kirjoitappa tämän postauksen alle osallistumiskommenttiisi, haluaisitko pillisipulin, parsan, kellokärhön vai varjoliljan siemeniä.
Toisen arpalipukkeen saat liittymällä blogini lukijaksi. Oikeassa palkissa - Lukijat - klikkaa siihen liittymisesi. Aikaa on 5. päivään helmikuuta.
Kaupantekijäisinä laitan unikon siemeniä. Niitä ihania ripsureunaisia, monivärisiä.
Saa nähdä, tapahtuuko kylvöksissäni kasvun ihmettä, kun kylmäkäsittelyt puuttuvat. Jospa yläkuu auttaisi.
Jos muutamaan viikkoon ei tapahdu mitään, vien kylvökseni kasvihuoneeseen saamaan kylmäkäsittelyä. Viime talven kylvökset onnistuivat siellä hyvin. Puhumattakaan kesästä - oi voi niitä tomaatteja ja kurkkuja!
Aurinkoista viikonalkua itsekullekin!