Välillä täytyy käväistä kaupungissakin katselemassa maailman menoa. Vaikka eipä näistä maaseudun maisemista oikein raaskisi lähteä pois. Lähteminen tuntuu aina niin haikealta, olipa sitten kesä tai talvi.
Lähtiessä tulee viivyteltyä. Kaktukset pitää vielä kertaalleen käydä tarkistamassa, josko jo kevättä enteileviä nupunalkuja olisi ilmestynyt.
Voi keväistä riemua, kun pienenpieni nupunalku ilmestyy vaikkapa Hovineidonkaktukseen. Vielä lienee kuitenkin liian aikaista odotella kukkimista.
Jouluvalojakaan ei raaski purkaa kovin aikaisin pois. Niillä saa sopivasti niin hämyisen tunnelman.
Kuura tekee vanhoista puista maalauksellisia. Oikein toivoo, ettei suvikelejä tulisi kovin pian.
Vanhan talon ikkuanat vuotavat sen verran, että hienoja taideteoksia syntyy niihin itsestään.
Eipä kyllä Oulun talomme ympäristössäkään ole moittimista.
Honkaen keskellä mökkimme seisoo, on toki kuusiakin
Tarjousmyynnistä ostetut kahden euron amaryllikset olivat poissaollessamme intoutuneet kukkimaan omia aikojaan
Puoli tuntia tammikuun viidenteen päivään. Kuopuksemme syntymäpäivään. Samanlaiset olivat kelit 39 vuotta sitten - paukkupakkanen.
Nyt - 28 astetta Madekoskella.
1978 taisi olla vielä kylymempää.
Onnea kuopukselle!
Miten tulisimmekaan toimeen ilman talven kauneutta!
VastaaPoista