IHANAT OLKIKORISTEET

 Joulukuun 17. päivän kalenteriluukustani avautuvat olkikoristeet



Oljista  tehdyt joulukoristeet edustavat mielestäni alkuperäisintä, aidointa, kauneinta ja tunnelmallisinta joulua. Siksipä ne sopivat niin hyvin meidän 1700-luvun taloomme. Ihan saan jarrutella itseäni, etten tuo niitä liian aikaisin vintiltä alas.  Joulukuun alussa, viimeistään itsenäisyyspäivän alla, joulu tulla saa. 

Himmeli tekee kuitenkin poikkeuksen. Se saa olla ympäri vuoden katossa. Ensiksikin isokokoisena sitä on hankala kuljetella. Toisaalta taas sanotaan, että himmeli turvaa seuraavan kesän ruissadon, jos sitä pidetään katossa juhannukseen saakka. 
No, me yritämme kaikkemme, että maidemme vuokraajalla ruissato onnistuisi ja pidämme himmelin  katossa ympäri vuoden, vaikka meidän vuokramiehellä ei taida ruista ollakaan viljelyksissä. 

Himmelimme on ainakin 30 vuotta vanha, Ostin se aikoinaan  oululaisesta käsityöliikkeestä. Ihme, että sain sen ehjänä autoon.  Tuona marraskuisena päivänä oli varmaankin syksyn pahin myrskysää,  lunta tulla tuprutti  vaakatasossa. Niin vain sain 100 metriä leijuteltua himmeliä autolle asti. Himmeli nuppineuloilla kiinni auton kattoon ja kohti Paavolaa. Siitä lähtien himmeli on  roikkunut samassa kohdassa pirtin katossamme. 

Pirtin päätyikkunasta vuosittain paikkansa saava olkityö on Kokkolan seudulta. Sain tämän kauraristikkotyön  antiikkiystäväni pirtin ikkunasta. Hänelle jäi toinen samanlainen. Monena vuonna olen ajatellut tehdä näitä muutaman lisää, mutta tekemättäpä ovat jääneet. 

Tukholmassa kannattaa käydä joulunalusviikonloppuisin, jos on vähänkään joulukoristeisiin höpsähtänyt. Silloin siellä on eripuolilla hyviä joulumarkkinoita, joista löytää taidokkaita  olkitöitä. Iso kovakassi on hyvä varata niiden kuljetukseen. 

Jotenkin  vaikuttaa siltä, että Suomesta on katoamassa olkitöiden tekemisen taito. 

Vanhastaan olkitöitä ovat tehneet nuoret neidot lämmitetyssä saunassa, johon kylän pojat ovat ängenneet riijustelemaan. Tänä päivänä olkitöiden tekeminen taitaa enemmänkin olla muutamien mummojen harteilla. 

Voi, kun löytyisi joku mummeli, joka  osaisi tehdä tällaisia koristeita. Heti ilmoittautuisin tilaajaksi.  

Tällaisia olkienkeleitä löysin Ruotsista Sigtunan joulumarkkinoilla käydessämme. Itse asiassa nämä eivät olleet edes myynnissä, vaan ne olivat museotyyppisen pirtin ikkunoita koristamassa. Ihasteltuani niitä joulumyyjäisiä pitävälle naiselle, hän yllättäen  tarjosikin niitä myytäväksi.  Koristeet olivat hänen tekemänsä. Kaipa hän teki  sinne uudet olkienkelit. 

Olkipukkienkin tekotaito on ruotsalaisilla hallussa. Siellä olisi tarjolla isoja, metrinkin korkuisa pukkeja, mutta tuoppa niitä lentokoneessa. Siihen ei mieheni alistu. Eikä suostu olkipukkia raahaavan matkaseuraksi. Höh. 

Näitä pienempiä, missä lie valmistettuja, saa Suomestakin, mutta ei kunnon pukkia. 

Näihin on tyytyminen.

Halpiskoristeisiin olen sortunut myös olkisten kuusenkoristeiden  kohdalla.

Onko sinulla olkisia joulukoristeita? Mistä olet niitä löytänyt? Tiedätkö hyviä tekijöitä? Vinkkaa kommentoimalla. 

Mutta ne jouluoljet, joita on ennen tuotu pirtin lattialle. Eri tarkoituksissa. Niillä on koristeltu talo juhlakuntoon. Oljet suojasivat lattian kautta tulevalta kylmältä. Se symboloivat tulevan vuoden satoa. Luultiin vainajien henkien jouluyönä, vuoden pisimpänä yönä,  kuljeskelevan pirtin lattialla entisillä asuinpaikoilla. Niinpä olkia levitettiin, ettei jalkojen kopina häiritsisi vainajien rauhaa.

Ilmeisesti meidän pirtissä ei ole kovin paljon olkia harrastettu, kun talo ei ole palanut. Pärepihti ja oljet eivät taida olla kovin hyvä yhdistelmä. 

Tule taas huomenna blogisivulleni katsomaan seuraavan luukun avautumista. Aikaisempien luukkujen sisällön näet oikealta joulukuun linkeistä.   

Ja toissapäivän postauksessa on siemenpussien arvonta - osallistu! Aikaa on lauantai-iltaan asti 

http://takaloroppola.blogspot.fi/2016/12/siemenpussien-arvonta.html