Minun lapsuudessani kesätaivas meidän pihan yllä oli enimmäkseen tällainen. Ei kai silloin koskaan satanutkaan.
Tällaista taivasta ei lapsuudessani ollut- kurki- tai joutsenparvia ei näkynyt.
Nykyisin saamme syyspäivinä ihailla mahtavia lentonäytöksiä.
Kukahan kummajainen kävi viime elokuussa piirtelemässä ja sotkemassa meidän taivaan?
Talvitaivaskin voi olla kaunis, ja niin taivaansininen.
Tämä koivuvanhus alkaa olla tiensä päässä. Kuinkahan kauan se on kuvittanut meidän tienvarren taivasta.
Kun vain raskisi tästä luopua. Tämä on kuulunut sielunmaisemaani lapsuudesta saakka ja sen elinkaari on alkanut jo paljon ennen sitäkin. Ja minun lapsuudesta on jo aika kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.
TERVETULOA UUDELLEEN!
KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI