RÖNSYAKANKAALI

Rönsyakankaali (rentoakankaali) – Ajuga reptans (revsuga)

Lempilapsella on monta nimeä: rönsyakankaali tunnetaan myös entoakanhuulena ja rentoakankaalina. 

Tämä perenna ei ole kaalikasvi,  se kuuluu huulikukkaisten heimoon.

Monenlaisilla kasvupaikoilla viihtyvä rönsyakankaali leviää nopeasti maanpinnassa kasvavien, nivelistä juurtuvien rönsyjen avulla. Tämän vuoksi akankaali on erittäin hyvä maanpeitekasvi pensaiden juuristoille, missä se saa vapaasti levitä ja on kaunis kukkiessaan. 

Kukinta kestää varjossa kesäkuun toiselta viikolta heinäkuun alkuun, auringossa kukkia voi avautua jo toukokuun lopussa. Lehdet talvehtivat osittain lumen alla seuraavaan kevääseen. 

Lehdistä tulee sitä tummanpunaisemmat mitä aurinkoisempi kasvupaikka on.

Olen monesti miettinyt tämän kasvin nimeä. Varsinkin tuota rentoakankaali-nimitystä. Onko akka rento vai mitä se tarkoittanee. 

Netistä löytyi tällaista selitystä: 

Kasvien tieteelliset nimet muuttuvat toisinaan tutkimuksen tarkentaessa luokittelua, ja myös suomalaiset nimet muuttuvat eri syistä. 

Elias Tillandzin luettelossa vuodelta 1683 akankaalit esiintyivät nimellä ämmän suurus. Lönnrot muutti tämän nykyiseen muotoon akankaali. Ehkä markkinointisyistä puutarhakaupan piirissä akankaaleista on myöhemmin alettu käyttää nimeä akanhuuli – tiedä sitten, onko nimi sen myyvempi. 

Tieteellisen nimen sukuosa Ajuga viittaa rohdoskäyttöön. Rönsyakankaalin maanpäällisiä osia on käytetty jonkin verran lääkintään. Mikään merkittävä rohtokasvi se ei ole, mutta sillä on elimistöä vahvistava, limakalvoja rauhoittava ja haavoja parantava vaikutus.

Rönsyakankaalta voi käyttää  myös yksivuotisen kasvin tapaan astiaistutuksissa, joihin se tuo mukavan väriläiskän tummine lehtineen.