Alppiruusut minulla ja Oulun puistossa

Voin sanoa, että olen oppirahani maksanut alppiruusujen kasvatuksessa tällä Oulun korkeudella.  Kutsutko sinä näitä alppiruusiksi vai rodoiksi, ihan se ja sama. Samasta kasvista on kyse. Minäkin saatan samassa lauseessa käyttää molempia nimiä. 

Kasvien suhteen olen ollut aina kokeilija. Ruusujen ja kärhöjen kanssa olen onnistunut jopa hyvin ensiyrittämällä. Mutta alppiruusujen kanssa olen joutunut lyömään päätä seinään. 

Kokeilin  jo yli kolmekymmentä vuotta sitten saada hollantilaisia alppiruusuja menestymään, laihoin tuloksin. Yhtään niistä ei ole jäljellä. Vasta, kun kotimaiset  alppiruusut tulivat myyntiin, onnistuin muutaman kanssa. Parhaimmat ovat nyt jo lähes kolmemetrisiä. Lajike on unohtunut aikojen saatossa, ehkä ne ovat mikkeliä. Ihan sama, kunhan ovat kukoistaneet. 

Nuppuvaiheessa näyttää, että kukinnosta tulee aniliininpunainen, mutta kukkien avauduttua väri on paljon vaaleampi. 

Suojaan alppiruusut kevätauringolta tummilla varjostuskankailla. Juuristoaluetta on hyvä kastella, jos on kovin kuiva kevät. 

Sen olen oppinut, että alppiruusut ovat pintajuurisia kasveja. Niitä ei saa istuttaa liian syvään eikä kalkittuun maahan. Kasvualustaksi soveltuu havuille ja rodoille  tarkoitettu turvemulta. Meillä  nämä on istutettu suo-ojien  kaivuusta nostetuttuun turvemaahan. Mieheni kanssa  kannoimme eräänkin saavillisen tätä turvemaata. Ensimmäisinä vuosina katoimme  kasvualustaa vielä rahkasammalkerroksella. 

Alppiruusuille on  olemassa omia lannoitteita. Minä lannoitan kaksi kertaa vuodessa.  Keväällä nakkelen lannan usein vielä kohmeessa olevaan maahan. Kevätsateilla se pääsee heti liukenemaan. 

Toisen kerran lannoitan heti kukinnan jälkeen. Alppiruusuthan tekevät seuraavan kesän kukkanuput jo edellisenä syksynä, joten lantaa tarvitaan varsinkin, jos on ollut ylenpalttinen kukinta. 

Tänä vuonna olen lannoittanut Solabiolin rodolannoitteella. Se sopii myös havujen ja hortensioiden lannoitukseen. Nekin ovat happaman maan kasveja. 

Alppirusut ovat myrkyllisiä kasveja. Ne eivät tarvitse talvisuojausta jäniksiä eikä muitakaan kulkijoita  varten. Jostakin eläimet erottavat syötävän ja myrkyllisen. Muistan lukeneeni jostain historiajutusta, että kun roomalaiset palasivat taisteluista väsyneinä ja nälkäisinä eikä hevosille ollut enää mitään ruokaa, tienvarret olivat rehevästi kukkivien alppiruusujen reunustamia.  Mutta hevoset vaistosivat alppiruusujen myrkyllisyyden eivätkä päätään kääntäneet niitä kohti.

Kotikaupungissani Oulussa on Tuiran puistossa kaunis alppiruusualue. Se kuuluu jokakesäisiin käyntikohteisiini. Kävin siellä  illalla kävelyllä lapsenlapsen kanssa. Tänä vuonna olin hieman myöhässä. Paras kukinta oli ollut juhannuksen alla.


Alta videoklipistä voit kurkata, millaiselta siellä näytti.

Harmi, ettei kasveissa ole nimilappuja.

Alppiruusut ovat saavuttaneet siellä jo melkoiset mitat. Kolmisen metriä.

Tämä postaus on yhteistyössä Scheteligin kanssa. 

Solabiol - tuotesarjaan kuuluu rodolannoitteen lisäksi mm. ruusulannoite sekä veri- ja luujauhe. Uutuuksia ovat tomaatti- ja kukkalannoite. Niissä on mukana 100% nauralbooster.  Ainesosa, joka edesauttaa juurien nopeaa kehittymistä ja siten edistää kasvien hyvinvointisuutta ja satoisuutta. 

Minusta olisi kiva tietää, kuinka pohjoisessa  alppiruusut menestyvät. Toivon kommentteja siitä kuin myös vinkkejä, mitkä lajit olisivat varmoja menestyjiä, jos vaikka laajentaisin  tätä aluettani. 

Millainen mansikkakausi näyttää tulevan?

Tuohon kysymykseen saan vastailla jo päivittäin. 

Hyvältä näyttää ainakin kukinnan perusteella. Osa kukkii jo, pieniä raakileitakin on muodostumassa ja puskan sisällä on vielä kukkavarsia paljon  kasvamassa. Onneksi kaikki kukkavarret eivät kuki samaan tahtiin. Samanaikainen kukkiminen merkitsisi, että koko sato ryöpsähtäisi  kerralla. Mansikkamaamme on V- vyöhykkeellä Siikajoen Paavolassa. 

Mansikantaimien sanotaan tuottavan hyvin satoa 3 - 5 vuotta. Katinkontit. Meillä taimet ovat  7 - 8 vuotiaita, eikä hiipumisesta näy merkkiäkään. Päinvastoin. Viime kesän sato oli kaikkein paras, eikä taida tämän kesän sato jäädä yhtään huonommaksi. 

   

Mistähän se johtuu?

Mielestäni oikeanlaisesta lannoituksesta. Syyskesällä heti, kun marjasato on poimittu, lannoitan Biolanin syksyn pk-lannoitteella. Se on luomuviljelyyn soveltuva erikoislannoite, joka sisältää fosforia ja kaliumia, ei lainkaan typpeä. Se parantaa  kasvien talvenkestävyyttä.  Mansikkamaallamme ei ole ollut talvivaurioita. Lisäksi pk-lannoite edistää seuraavan vuoden kukkasilmujen muodostumista. Kesän suuri satomäärä imaisee varmaan  voimat kasvista ja siksipä syyslannoitus heti poiminnan jälkeen pitää muistaa. 

Emme lannoita niin, että huiskisimme lannoitetta pitkin peltoa, vaan ripottelemme pikkukätösin  lannoiterakeet suoraan kasvin juurelle. Onneksi meillä noita pikkukätösiä riittää lannoittamaan. 

Kevätsiivous pitää tehdä mansikkamaalla ripeästi, jotta kevätlannoitus ehtii vaikuttamaan heti kasvukauden alusta lähtien. 

Kevätlannoitteena käytän vain ja ainoastaan Biolanin marja- ja hedelmälannoitetta, joka syksyn PK- lannoitteen tavoin on luomuviljelyyn soveltuva. 

Tänään kävin vakitoimittajalta hakemassa jo pahvilaatikot. Niissäpä on lapsenlapsille askaroimista, kun kasaavat ne valmiiksi. Tuntuuko sinusta kenties, että lapsenlapsiamme työllistetään liikaa puutarha- ja pihatöissä? Ei suinkaan, kaupunkilaislasten tulee oppia maalaiselämän taitoja jo pienestä pitäen. Niin omille lapsillemmekin opetettiin. Vähän kerrallaan pieninä annoksia erilaisia taitoja, etteivät ole peukalo keskellä kämmentä, kun aikanaan pitää osata itse toimia.

Niin ja niistä torjunta-aineista. Niistä kysytään marjoja tilattaessa. Meillä on periaatteena, ettemme käytä mitään torjunta-aineita. Olemme tavallaaan luonnon armoilla, tuli mitä tuli, mutta ovat ainakin puhtaita marjoja. 

Kivaa juhannusta kaikille! Tämä postaus on yhteistyössä Biolanin kanssa. 

Se tunne, kun murkut nousevat sääriä pitkin

Yhteistyöpostaus Scheteligin kanssa. 

Murkkujen kanssa olen ollut kärsivällinen ja aika suvaitseva. Isossa  metsänreunassa olevassa puutarhassa ei ole mitään järkeä lähteä systemaattisesti häätämään niitä kokonaan pois. Välillä, kun sukset menevät niiden kanssa pahasti ristiin niiden yrittäessä vallata sepelikäytäviä, laitan vähäksi aikaa esille herkkupurkin, hunajasyötin, jolla saan karkoitettua niitä taas vähän etäämmälle. Hunajasyötti on  itseasiassa tarkoitettu vain sisäkäyttöön. Mutta samalla kun hommailen puutarhassa, pidän sitä muurahaisille tarjolla muutaman tunnin. Siinä ajassa se on tehnyt tehtävänsä. Ei ole tarkoitus, että muut eläimet pääsevät siihen käsiksi tai kuljettamaan pois. 

Omenapuiden kukintaa olemme  vaalineet laittamalla liimanauhan rungon ympärille. Sillä saa estettyä murkkujen kiipeämisen tuhomaan kukkaperiä.

Kasvihuoneeseeni oli  alkanut pesiytyä murkkuyhdyskunta. Lattialla oli iso, tyhjä saviruukku ilman aluslautasta viikon  toista. Sunnuntaina aloin laittaa siihen tilliviljelystä ja siirsin ruukkua vähän väljemmälle paikalle.  Alla kuhisi pikkumurkkujen yhdyskunta. Vikkeliä kuin mitkä. Ensimmäiset kiipesivät jo paljaita sääriäni pitkin polven korkeudella, ennen kuin tajusin tehdä mitään. 

Riisiryynin kokoisia valkoisia munia oli paljon. Paljonko, sitä en siinä shokkitilanteessa osannut arvioida, mutta ihmeellisen näyn murkut esittivät.  Alta videoklipistä näet muurahaisten yhteistoimintaa. Ihailtavan näköistä voimien ponnistusta ja toimimista tilanteessa periaatteella, että kaveria ei jätetä. Siinä vaiheessa, kun sain kännykän kaivettua esiin, oli jo valtaosa  munista raahattu lattianrakosista turvaan. 

Tässä vaiheessa astui Schetelig mukaan kuvioihin. Blogiyhteistyön merkeissä sain keväällä murkkujen torjunta-aineita. Myrr- kasteluainetta käytetään veteen sekoitettuna. Kaatelin sitä murkkujen kulkuaukkoon ja kasvihuoneen ulkopuolelle seinien vierustoille.  

Myrr - muurahaisrasialla vielä varmistus, että murkut pysyvät poissa. Rasiassa on hunajasyötti, jonka muurahaiset vievät pesäänsä ja pesä tuhoutuu. Ei niin kivaa tuo hävitystyö, mutta ei ole kivaa, jos  murkut pääsevät sisätiloissa valloilleen.  Muurahaisrasia on  sikäli turvallinen, että sitä voi käyttää sisätiloissa, vaikkapa sijoitettuna keittiönpöydälle. Monellahan  murkut voivat olla ongelmana asuinhuoneissakin. Jos vähääkään on murkkuongelmaa kotioloissa, kannatta varustautua  torjuntaan Myrr-rasioilla. 

Heti, kun laitoin rasian keskelle murkkujen leiriytymispaikkaa, alkoi innokas hyörinä rasian ympärillä. Tunnin kuluttua lattia oli melkeinpä täysin siisti, ei juurikaan murkun murkkua. 

Myrr- tuoteperheeseen kuuluu muitakin tuotteita. Tästä pääset tutustumaan, jos  murkut alkavat olla sinulla ongelmaksi asti. 

Mukavaa juhannuksen odottelua!

Miten sinä kasvatat tomaattisi ja kurkkusi

Blogipostaus yhteistyössä Biolanin kanssa.  

Kuuutko niiden onnellisten joukkoon, jolla on  ikioma kasvihuone? Jos et, hankkiudu kipinkapin meidän joukkoon. Paitsi että saat itsekasvatettuja herkullisia tuoreenrapsakoita luomutuotteita, pääset nauttimaan myös mukavasta puuhastelusta ja kasvihuoneesi tuunaamisesta. Iloista puuhastelua sadepäivinäkin. Jos tila sallii, järjestä sinne mieluusti myös kahvittelupaikka.

Kasvihuoneen hankinta on sellainen, jota en ole katunut hetkeäkään. Minulla on lasiseinäinen kasvihuone, jossa on muovikennokatto. Tuuletusluukuissa on automaattiavaajat, jotka toimivat mehiläisvahalla. Kun lämpötila nousee tiettyyn pisteeseen, luukun sylinterissä oleva mehiläisvaha laajenee ja työntää luukun auki. 

Paitsi tuuletuksen, niin myös kastelun suhteen en ole jatkuvasti sidottu olemaan paikalla huolehtimassa päivittäisestä kastelusta. 

Biolan on kehittänyt erinomaisen systeemin, jota olen käyttänyt koko kasvihuonekauteni ajan. 

Nimittäin kasteluallas + kasvusäkki - kombinaatio toimii kuin junan vessa. 

Kurkkaappa alta parin vuoden takainen videoklippini, miten allas + säkkisysteemi toimii. 

Tänä keväänä olin vähän myöhässä kasvihuonekasvatuksen aloittamisessa, mutta reipaankokoisilla ostotaimilla pääsee nopeasti vauhtiin. Jos et vielä ole tehnyt istutuksia, ehdit kyllä vielä. 

Tomaattien ja kurkkujen lisäksi laitan säkkeihin myös chilin taimia. 

Loppukesästä  kasvihuoneessa on aina aika viidakkomainen tunnelma.

Kurkkuja tulee yleensä sellaista vauhtia, ettei enää koirakaan jaksa niitä syödä, vaikka perso niille onkin. 

Laitoin nyt hieman vähemmän kurkuntaimia. Niiltä vapautuvalle tilalle laitan yrttiviljelystä. 

Biolanilla on valikoimissaan yrttikasvatukseen tarkoitettuja säkkejä. Harmikseni en löytänyt niitä puutarhamyymälästä. En tiedä, olivatko ne loppuneet vai oliko niitä ollutkaan valikoimassa. 

Kokeilenpa  nyt sitten yrttiviljelyksiä laittamalla istutusmultasäkin kastelualtaan päälle.  Musta multa taitaisi olla liian tuhtia ainetta siemenkylvöön. 

Yrttiviljelystähän voi sitten kesän päälle lannoitella varovasti  vaikka tällä tomaatti-ja vihanneslannoitteella. Viime kesän kokemuksen perusteella voin sanaoa, että pelargoniat tykkäävät samasta lannoitteesta kuin tomaatit. 

Tämä lannoite on varmaankin paikallaan, jos kasvihuoneessasi on multapenkit. Kasvusäkkejä käyttämällä lisälannoituksesta ei tarvitse huolehtia koko kesän aikana. Säkkeihin on näet lisätty lannat jo valmiiksi. 

Kasvusäkit jatkohyödynnän vielä hajottamalla  syksyllä säkkien sisällön perennapenkkien katteeksi. Lantaa on säkeissä vielä  jäljellä ja penkkien pintaroskat saa näppärästi multakerroksen alle piiloon maatumaan.

 Mukavaa viikonlopun aikaa kaikille multasormille ja muillekin!

Matokakalla kasvuvoimaa

Yhteistyöpostaus  blogini yhteistyökumppanin Nekon kanssa.

Saatko omasta puutarhastasi artisokkasatoa? Eteläisessä Suomessa ihan varmasti onnistuu, mutta entäs täällä meillä pohjoisemmassa. Joinakin kesinä tulee ihan syötäväksi asti, kun vain sadetta ja lämmintä  riittää sopivasti. 

Onnistumisen edellytys on lämmin, kuohkea kasvupaikka ja sopiva lannoitus. Madot hoitavat meillä kasvualustan ilmastoinnin. Viikoittainen  ohut katekerros keräävästä ruohonleikkurista villitsee madot.

Istutuskuoppan  ja sen ympäristöön levittelen kourallisen Nekon matojen tuottamaa matokakkaa. Matokakka on kastematojen valmistamaa maanparannuskompostia. Luomuun soveltuva lannoite, joka edistää kasvien kehitystä ja kasvua sekä lisää maaperän pieneliöiden toimintaa. Täysin hajuton tuote, niinpä olen voinut käyttää tätä antamaan lisäpotkua myös sisällä oleville pelakuille. 

Lisälannoitteena käytän kurpitsoille ja lehtikaaleille Nekon luonnonlannoitetta, joka on luomuun soveltuva kasviperäinen lannoite. 

Eilen pääsivät lehtikaalet ja artisokat kuin myös kesäkurpitsat kasvilavoihin. 

Toivottavasti kesä on suotuisa ja satoa tulee niinkuin viime kesänä. Välillä  ihan harmittaa ottaa syötäväksi tällaisia palleroita, kun ovat niin kauniita katsella.

Lehtikaali-,  ja kupitsasato on yleensä niin runsas, että niillä syöttäisi vaikka puoli kylää. 

Ilmasipulitkin tykkäävät matokakasta. 

Mukavia puuhastelupäiviä puutarhaasi!