perjantai 18. elokuuta 2017

RAKASTAN VANHAA JA KAUNISTA - ESITTELYSSÄ VANHAT MARJA-ASTIAT


Vai pitäisikö ihan kirjoittaa wanhat - tupla weellä. Niin vanhat, etten tiedä edes ikää. Tällaisia meijän puojista löytyy.


Mukava välillä laittaa näihin erilaisia kattauksia. Varsinkin joulun aikaan ovat tosi nostalgisia punaisine omppuineen tai pipareineen.



Tänne Oulun kieppeille tuli niin kauniit ja lämpimät kelit, että mansikkasadon loppumisesta ei ole taas tietoakaan. Ja LUOMUA!  Vähän alkaa jo kyllästyttää kaksinkerroin oleminen. Välillä pitää kehitellä jo kuvauskattauksia. Onhan niitä mukava sitten talvipakkasilla katsella.

Lapsuus tulee mieleen näistä koreista. Kun olimme heinäpellolla enkä vielä ollut niin iso, että olisin pystynyt seivästämään, piti minulle keksiä jotain tekemistä pitkäksi päiväksi. Ja se tekeminen oli marjastus. Peltosarkojen reunat rehottivat punaisenaan mesimarjoja. Siihen aikaan, 50-luvulla,  niitä vielä oli, kun ei käytetty rikkaruohomyrkkyjä.

Marja-astiaksi varattiin mukaan pieni poimintakippo ja ämpäri. Ei muovinen - eihän silloin muovia ollut - vaan kaunis punakeltainen emaliämpäri. Puoleen päivään mennessä viimeistään ämpäri oli täysi.


Isäni näppäränä käsistään tekaisi minulle aina uuden marjaropposen tuohesta. Paluumatkalla kipoissa ja ropposissa oli pitelemistä hevoskärryissä.



Puolukan marjastuksessa on käytetty tällaisia selässä kannettavia vasuja. Ennen ei ollut juurikaan sellaisia metsäteitä, joita pitkin olisi voinut edes hevosella käydä marjassa. Marjat kannettiin soiden takaa vasuissa.


Ihan käyttökelpoinen tämä vasu olisi vieläkin marjareissulle. Mitäpä jos sen laittaisi miehelle selkään, kun lähdetään puolukkaan.

Tuntuuko sinusta, että nämä ovat aivan Aatamin aikuisia? Ei suinkaan. Ihan hyviä vieläkin. Tuolla vasullahan voisi kuljettaa sieniäkin, eikö vain?


Niinpä nyt taas muistutus blogini kirja-arvonnasta. Arpajaispalkintona on kätevänkokoinen Metsäkustannus Oyn julkaisema 



                                               Näin osallistut

Olemalla lukija + kommentoimalla

 eli siis näin

Olemalla jo blogini lukija tai liittymällä lukijaksi - tämän blogisivun oikealla olevassa palstassa  Lukijoiden kuvien alla - Lue - klikkaa siitä

Kirjoita tämän blogin jälkeen kommentti, oletko tottunut sienestäjä vai vasta aloittelemassa vai eivätkö sienet ole sinun juttusi.  Laita kommenttiin yhteystietosi (sähköposti), jotta palkinto päästään postittamaan, jos Onnetar suosii sinua. Palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistumisaikaa arvontaan on ensi sunnuntai - iltaan  20.8. klo 24. 00 saakka.


Onnea arvontaan!


torstai 17. elokuuta 2017

MURKUT RIESANA - SAAVAT KYLLÄ ÄKKILÄHDÖT







Näitä mokomia oli ilmestynyt ruusukäytävälle. Mansikanpoiminta on ollut niin kiihkeää,  etten ole paljon ehtinyt käydä puutarhan puolella ja yllätys yllätys


 tämän päiväisellä kierroksella löytyi sepelikäytävistä paikkoja, joissa mullat olivat pinnassa ja vierivieressä oli reikiä ja pieniä muurahaisia tuhottomasti.  Heti ne olivat kiipeämässä saappaan vartta. Onneksi sattui olemaan saappaat jalassa. Yök. Yleensä olen heti alkuvaiheessa muurahaisporukan ilmestyessä aloittanut torjunnan kanelilla ja raparperin lehdillä. Monesti ne ovat tehonneetkin. Nyt invaasio oli niin laajamittaista, että maustekaapin kanelit eivät olisi riittäneet.

Mutta ei hätiä mitiä.


Onneksi on blogini yhteistyökumppanilta Bayer Gardenilta tullut varsinainen arsenaali muurahaisten torjuntaan. Kesän olen näitä pakkauksia pyöritellyt ja ajatellut, että tulipa ihan turhia tuotteita. Mutta eipäs olleetkaan turhia. Bayerilla osasivat näköjään ennustaa, miten tulee käymään kesän mittaan.

Näistäpä sitten miehen kanssa valittiin aluksi Natria Muurahaisrae,

 joka on heti käyttövalmis ja nopeatoiminen raemainen muurahaistentorjunta-aine ulkokäyttöön esim. kulkuväylillä, laatoituksilla, terasseilla sekä siellä missä muurahaiset ovat ongelma. Voidaan levittää sellaisenaan tai sekoittaa veteen ja käyttää kasteluliuoksena. Tehoaineena luonnon pyretriini.

Siis luitko: luonnonmukainen, tehoaineena luonnon oma pyretriini



Sirottelimme punaista raetta paikkoihin, joihin murkut olivat tehneet reikiä. Olisihan siitä voinut tehdä kastelulannoitetta, mutta emme viitsineet lähteä hakemaan vesikannuja. Yöksi on ennusteissa sadetta, siinäpä sitten liukenevat sateen mukana. 


Tehostaaksemme torjuntaa laitoimme vielä muurahaisrasian keskelle pahinta reikäaluetta. 



Pakkauksessa on kaksi tällaista rasiaa. Muista avata rasian sivuaukot. Sisällä olevassa aineessa on hunajaa, joka houkuttelee muurahaisia. 



 Muurahaisrasialla saa esitteen mukaan tuhottua koko pesän!  Muurahaiset vievät syötin pesäänsä ja  lopulta koko pesä tuhoutuu.  Sääli muurahaisia, mutta eihän sille mitään voi, että sattuivat tulemaan väärään paikkaan. 



Kasteluainekin olisi varmaan ollut tehokas ja sopiva tähän tarkoitukseen, mutta säästin sen kaupunkiasuntomme laatoituksen siistimiseen. Murkut ovat sielläkin olleet tehokkaina. 



Tätä kasteluainetta käytetään veteen sekoitettuna muurahaisten esiintymispaikoilla. Torjuu nopeasti ja tehokkaasti muurahaiset muun muassa laattojen välistä tai kukkapenkeistä. Sopii patioille, poluille, kukkapenkeille ja nurmikolle tai ainetta voi kaataa suoraan pesään.








Muurahaisten valtaaman alueen lähistöllä on omenapuu, jonka henkiin jäämiseksi olen sen elämän alkutaipaleella tehnyt jos jonkinmoista pelastustoimenpidettä. Jostain syystä tämä puu oli alussa kirvojen suosikki ja näytti jo, ettei mitään ole tehtävissä. Päivittäin nypin kirvoja pahimpina aikoina, välillä annoin paineella vesisuihketta ja puu pelastui. 



Varotoimenpiteenä muurahaisia torjumaan laitoimme puulle liisterinauhan rungon ympärille. Liisterinauha on kuin kaksipuoleista teippiä. Siitäpä eivät muurahaiset pääse käppäilemään puuhun. Olikohan tuo hätävarjelun liioittelua. 

Nyt muutama päivä tarkkailua, miten käy ja uusi rakeitten sirottelukierros, jos reikiä vielä ilmestyy käytäville. 


Nyt vielä muistutus blogini kirja-arvonnasta. Arpajaispalkintona on kätevänkokoinen Metsäkustannus Oyn julkaisema 



                                               Näin osallistut

Olemalla lukija + kommentoimalla

 eli siis näin

Olemalla jo blogini lukija tai liittymällä lukijaksi - tämän blogisivun oikealla olevassa palstassa  Lukijoiden kuvien alla - Lue - klikkaa siitä

Kirjoita tämän blogin jälkeen kommentti, oletko tottunut sienestäjä vai vasta aloittelemassa vai eivätkö sienet ole sinun juttusi.  Laita kommenttiin yhteystietosi (sähköposti), jotta palkinto päästään postittamaan, jos Onnetar suosii sinua. Palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistumisaikaa arvontaan on ensi sunnuntai - iltaan  20.8. klo 24. 00 saakka.


Onnea arvontaan!



tiistai 15. elokuuta 2017

TAKALO-ROPPOLAN LOHI-KASVISHÖYSTÖ



Höystö, onko se sinulle outo sana? Lapsuudessani tuota ruokaan liittyvää sanaa käytettiin kodissani. Höystö on perunoiden kanssa syötävä lisuke, jossa voi olla kalaa, lihaa, kasviksia.

Olen kehitellyt  meille oman höystön, jossa ainekset loppukesästä saadaan omista viljelyksistä. Kätevää, kun olemme pääsääntöisesti kasvissyöjiä. Vain kala haetaan paikallisesta kyläkaupasta. Onneksi kaupassa on palvelutiski ja hyvälaatuista kalaa aina tarjolla.


Näistä aineksista voi rakentaa höystön pohjan:

lehtikaalta muutamia lehtiä- superfoodia - maltillisina annoksina lehtikaali on mainio täydennys höystöön. Lehtikaaltakaan ei tulisi kuitenkaan syödä ylenmäärin, sillä voi olla omat haittavaikutuksensa. TÄSTÄ voit vilkaista artikkelin haittavaikutuksista.  Minulla on runsaat kasvustot lehtikaalta, kolme lajia, kasvatan niitä osittain koristekasveinakin. 






Viherpedille vuoan pohjalle laitan myös ilmasipulin varsia ja 



näin syksymmällä, kun ilmasipuliin tulee uudet sipuliryppäät, käytän noita pikkusipuleita tavallisen sipulin tapaan. 






Ja mitäs muuta? Sitä mitä puutarhasta ja kasvihuoneesta löytyy. Kesäkurpitsaa, porkkanaa, palsternakkaa, meheviä tomaatteja - mielellään hieman ylikypsiä, herneenpalkoja, persiljaa, tilliä. Elokuusssa puutarhassa on viherpeukaloilla yleensä rönsyilemällä erilaisia syötäviä kasveja. 




Minä teen höystön aina kalapohjaisena, kas kun emme syö lihaa. Tuoretta lohta ja hieman lisukkeeksi savulohta. Siitä saa hienon maun höystöön.

Nesteenä käytän Valion ruokakermaa kolmella juustolla. Kokonaisia pippureita muutama pöperön joukkoon ja suolaa sekaan näppituntumalla.



Tällainen sekoitus tehtiin eilen. Paistoaika on reilu tunti noin 220 asteessa.
Lisukkeeksi uudet perunat.


Ja olihan hyvää, vaikka itse kehunkin. Kokeileppa sinäkin.

Niin miksei myös sieniä voi käyttää höystössä. En osaa sanoa, miten ne sopivat kalan kanssa, mutta höystön voi tehdä myös jauhelihapohjaisena ja siihenhän sienet varmaan sopivat.

Siitäpä muistutus blogini kirja-arvonnasta.
 


                                               Näin osallistut

Olemalla lukija + kommentoimalla

 eli siis näin

Olemalla jo blogini lukija tai liittymällä lukijaksi - tämän blogisivun oikealla olevassa palstassa  Lukijoiden kuvien alla - Lue - klikkaa siitä

Kirjoita tämän blogin jälkeen kommentti, oletko tottunut sienestäjä vai vasta aloittelemassa vai eivätkö sienet ole sinun juttusi.  Laita kommenttiin yhteystietosi (sähköposti), jotta palkinto päästään postittamaan, jos Onnetar suosii sinua. Palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistumisaikaa arvontaan on ensi sunnuntai - iltaan  20.8. klo 24. 00 saakka.


Onnea arvontaan ja mukavaa tiistaita!









sunnuntai 13. elokuuta 2017

SIENIKIRJA ARVOTTAVANA


Opettele tuntemaan myrkkysienet. Kerää vain sellaisia sieniä, jotka tunnet. Noilla lauseilla olen nähnyt opastettavan sienten keruuseen. Eli kerätäkö vain myrkkysieniä?



Metsäkustannuksen sienikirjassa on yleisimpien ruokasienien tunnistamisohjeet, yksityiskohtaiset kuvat sienistä ja niiden kasvuympäristöistä sekä vinkit poimintaan ja ruoanlaittoon.

Kätevänkokoinen kirja (11x16 cm) otettavaksi sieniretkelle mukaan. Noin 120 sivulla esittelyt selkeine kuvineen auttavat sienien keruussa vasta-alkajaakin. Voisin kuvitella, että osaisin tämän kirjan avulla poimia oikeita, syötäviä sieniä. Harmikseni en voi syödä niitä. Saan sappikohtauksen tyyppisen reaktion syötyäni sieniä.  Joku lääkäri sanoi, että jos sienisokeri ei sula, niin tuollainen kiputila on seurauksena. Harmi, hyvä ruokavaihtoehto meille kasvissyöjille jää hyödyntämättä. 





Esiteltävistä sienistä kerrotaan tuntomerkit, valmistaminen ja säilöminen ja lisäksi kuvaillaan näköislajeja.




Kuvat ovat todella selkeitä






Ja jos huonosti käy ja keräät ja syöt myrkkysieniä, kirjassa on ohjeet senkin varalle. 

Minulle tarpettomana laitan tämän Metsäkustannus Oy:ltä saamani  SIENIKIRJAN  ARVOTTAVAKSI.

ARVONTA  menee näin: 

Näin osallistut

Olemalla lukija + kommentoimalla

 eli siis näin

Olemalla jo blogini lukija tai liittymällä lukijaksi - tämän blogisivun oikealla olevassa palstassa  Lukijoiden kuvien alla - Lue - klikkaa siitä

Kirjoita tämän blogin jälkeen kommentti, oletko tottunut sienestäjä vai vasta aloittelemassa vai eivätkö sienet ole sinun juttusi.  Laita kommenttiin yhteystietosi (sähköposti), jotta palkinto päästään postittamaan, jos Onnetar suosii sinua. Palkinto postitetaan vain Suomessa olevaan osoitteeseen.

Osallistumisaikaa arvontaan on ensi sunnuntai - iltaan  20.8. klo 24. 00 saakka.


Onnea arvontaan ja mukavaa alkavaa viikkoa!




lauantai 12. elokuuta 2017

MISSÄ OVAT IHANAT LEPPIKSET JA NEITOPERHOSET





Onko sinun puutarhassasi näkynyt leppiksiä?

Meillä näitä ei  ollut viime kesänä eikä tänäkään kesänä ole näkynyt yhen yhtäkään. Onko nämä kuolleet sukupuuttoon, vai? Kuvakin piti poimia Wikipediasta, kun omaan kameraan ei ole pariin vuoteen tallentunut yhtään. Lapsenlapsetkin ovat aikaisemmin niin mielellään ottaneet näitä käsivarsilleen kävelemään.

Leppäkerttujen ravintoahan ovat kirvat. Meillä ei ihme kyllä ole pariin vuoteen ollut pahemmin kirvoja. Joten ravinnon puutteessako ne ovat vältelleet meidän puutarhaa.



Mutta kun ei ole neitoperhosiakaan. Niille olisi kyllä sopivia kasveja ja viime kesänäkin oli elokuussa aivan vilisemällä neitoja.


Auringontähdet ovat aina olleet neitoperhosten suosikkeja. Ei näy nyt.

Onko sinun puutarhassasi perhosia? Meillä on vain nokkosperhosia. Onneksi edes niitä.



Vadelmanmakuista sunnuntaita! Ihan luomua. 




torstai 10. elokuuta 2017

MUKULAT MAALLA




Lapsenlapset olivat työleirillä maalla (taskurahat olivat taas kerran vähissä)


Teinittäriltä onnistuu suitait sukkelaan homma kuin homma, ovat oppineet pienistä pitäen maatalon töihin. Välillä ollaan puutarhassa, mansikkamaalla tai liiterillä pinoamassa puita. Mansikkakakkuakaan ei tarvitse paljon pyydellä. Leipureita löytyy. Periaatteena on ollut, että isompi opastaa aina pienemmän leipomisen salaisuuksiin. Vuorollaan jokainen toimii meille isovanhemmille hovileipojana pientä korvausta vastaan.


Nuorimmainen on joukon innokkain kastelija, kuivana aikana puutarhan tärkeimmässä tehtävässä.






Kasvihuoneessa puuhailu on teinienkin mieleen.



Docendon julkaisema kirja

Mukulat maalla – lasten ruokaretki (Katariina Vuori, Jarkko Kääriäinen) 

on kuin kuvausta meidän jälkikasvun perehdyttämisestä maaseudun elämään.

 Kirja vie koko perheen hauskalle retkelle ruoan juurille! Veikeällä matkalla retkeillään luonnossa, narrataan kaloja sekä tutustutaan maito- ja lihatilalla lehmiin, niityllä ruohoa näykkiviin lampaisiin, kätkättäviin kanoihin, suriseviin mehiläisiin ja vanhaan viljamyllyyn.

Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee minun mielestä se, että vierailut tehdään eri tiloille täällä meidän alueella  Pohjois-Pohjanmaalla, Oulun ympäristössä. 


Retkiltä tuodut raaka-aineet viedään keittiöön. Kädet upotetaan taikinaan, paistetaan rosvopaistia, savustetaan kalasaalis, tehdään kasvisruokia. Monipuoliset, eri vaikeusasteittain merkatut reseptit opastavat pieniäkin kokkeja ruuanlaiton perusasioihin. 












Aivan ihana kirja peruskouluikäiselle lapselle lahjaksi, virikkeeksi, tietopankiksi maaseudun elämisestä. 

Tutustuta lapsesi, lapsenlapsesi arjen askareisiin, vie maaseutukohteisiin tutustumaan eläimiin, marjaretkelle syksyiseen puolukkametsään, mato-ongelle. Koe se tunne, kun joukon pienin nappaa suurimman kalasaaliin. 



Taiteilijasieluinen lapsenlapsemme Alisa hoksaa hyödyntää luomistyössään kaikenlaista materiaalia. 

Mukavaa perjantaita!