keskiviikko 21. elokuuta 2019

Nyt on taas se aika vuodesta


elikkä syyslannoituksesta pitää huolehtia.



Mansikka tekee seuraavan vuoden kukkasilmut jo  elokuussa, joten syyslannoitukseen  pitää aina ryhtyä kohtapuoliin, kun poiminta on saatu tehtyä. Ehkäpä meillä ajoitus on ainakin tähän mennessä saatu aina tehtyä ajallaan, kun  sadossa ei ole moittimista.



Lannoitteena käytämme vain ja ainoastaan luomuviljelyyn soveltuvia lannoitteita.



Biolanin syyslannoitetta olen käyttänyt jo vuosien ajan paitsi marjakasveille kuin myös puutarhassani niille kasveille, joiden en halua menehtyvän talven kynsissä. 


Lannoite on mukavan rakeista. Niinpä se on hyvä levittää, ei siis pölise vaatteille eikä naamalle, vaikka tuulahteleekin.



Lannoitusrupeama on minulla vielä kesken, mutta tähän mennessä olen saanut mansikkamaan lisäksi lannoitettua  liljoista ne, joita eniten vaalin.

Kivikkopenkin laiteilla vuosi toisensa jälkeen rehevöityy tämä liljarypäs. Nimeä en tiedä. Kaipa se jostain löytyisi, jos tutkisi, mutta hällä väliä, minkä niminen se on.


Maatiaiskantaa olevat keisarinkruunut eli ruskoliljat ovat mieheni lapsuudenkodin puutarhasta ja ainakin 100 vuotta vanhaa kantaa. Minulle kaikkein rakkaimmat.


Varsinaista keisarinkruunua, oman pihamme vanhaa kantaa on  myös ympäri puutarhaa. Olen levitellyt näitä eri paikkoihin siltä varalta, jos myyrät hyökkäävät jonkin penkin kimppuun. Jospa aina joku säilyisi. Tähän mennessä nämä ovat säästyneet myyriltä. Onkohan näissä joku erityinen myyriä karkoittava haju. Talvenkestävyys näillä on erinomainen.


Puuliljakasvustoni kärsi  kolmisen vuotta sitten kovana pakkastalvena todellisen tuhon. Kaikki isot sipulit tuhoutuivat. En ollut antanut niille syyslannoitetta. Onneksi pikkuiset sivusipulit olivat hengissä. Nyt kolmessa vuodessa niistä on kehittynyt jo komea kasvusto. Keväällä Biolanin kanankakkaa ja syksyllä pk- lannoitetta. 


Noin sadasta omajuurisesta pensasruusuta vaalin eniten keltaisia ruusujani.  Mm. Auroraa


ja Persian keltaruusua. Nämä ovat jo syyslantansa saaneet.


Paljon on vielä lannoittamatta, homma jatkuu viikonloppuna.

Joko sinä olet syyslannat levitellyt? Vielä ehtii, kasvithan ovat vielä vastaanottavaisia eli vihreässä lehdessä.

Tämä postaus on yhteistyössä blogini  pitäaikaisen yhteistyökumppanin Biolanin kanssa.

Biolan lahjoittaa arvottavaksi pk-syyslannoitetta. Jos onnetar suosii sinua, saat valita, haluatko
10 litran pussin vai 5,5 litran pakin.



ARVONTAAN  osallistut kommentoimalla tähän postaukseen, onko puutarhasi saanut jo syyslannoituksen vai lannoitatko ollenkaan. Kirjoita kommenttiin, kumman noista  valitset, jos olet onnettaren suosikki.

Tähän arvontaan voit osallistua nyt seuraavan viikonlopun ajan elikkä osallistumisaika päättyy sunnuntaina 25.8 ennen nukkumaan menoa klo 21.00. Kommenttiin voit halutessasi laittaa yhteystietojasi esim sähköposti, mutta se ei ole pakollinen. Käy maanantaina katsomassa blogistani, kuka voitti, jospa sinä.

Palkinto postitetaan  vain  Suomessa olevaan osoitteeseen.


Onnea arvontaan!  Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, johon tämän käytät, osallistu kuitenkin. Tämähän olisi aivan mainio tuliainen jollekin puutarhaystävällesi.





tiistai 13. elokuuta 2019

Jätätkö hiiret hyppimään pöydille, kun lähdet mökiltä?


Mikä sen inhottavampaa kuin hiirenjätökset nurkissa, pöydillä, vuodevaatteissa. Ilmat kylmenevät ja hiiret hakeutuvat sisätiloihin. Ihmeen taitavia ne ovat löytämään reitin sisälle varsinkin vanhemmissa rakennuksissa. Meillä on nurkat käyty niin tarkkaan läpi, ettei niistä hiiret pääse, mutta pirtin iso leivinuuni on muurattu niin lähelle seinänvierustoja, ettei sinne pääse katsomaan tilannetta. 


Jo elokuussa aloitan hiirijahdin. Herkkutahnalla varustetut liskut uunin vierustoilla odottavat sisääntulijoita. Hiirenloukku Supercat on yksinkertainen ja siisti käyttää. Niissä on valmiina myrkytön syötti. Kun syötti loppuu, liskua ei tarvitse heittää pois. Saatavilla on syöttitahnaa. 





Tahnapakkauksessa on kaksi ruiskullista täyttöainetta. Laitoin noihin viiteen liskuun uudet tahnat. Ruiskusta meni noin puolet. Tuolla määrällä selviää talven yli, joten riittoisaa on. 




Liskuun jäänyt hiiri on kätevä poistaa. Hanskat kädessä ja jousella varustetusta kannesta, jos sitä nyt siksi voisi kutsua, painamalla, saat hiiren kipattua pois. Todella kätevä systeemi verrattuna vanhemman mallisiin rautaliskuihin, joihin piti ährätä leipä- tai juustopalasta. 

Ihan uutena minulla on kokeilussa ultraäänellä toimiva eläinkarkotin, joka toimii verkkovirralla. Ihmiset eivät kuule laitteen ääntä.







Uutukainen hiirien torjunta-aine  sisätiloissa on Flash Paste. Tässä pakkauksessa on kahdeksan kappaletta 10 gramman  annospusseja. Niiden sanotaan sisältävän hiirille maistuvaa pastaa. Pasta on tavallaan nukutusaine hiirille. Sen sanotaan vaikuttavan nopeasti. Vanhat hiirenmyrkyt ovat kuulemma kiellettyjä. Niiden käytössä hiiret kokivat rajumman kuoleman. Näissä on kuulemma  miellyttävämpi tapa oikaista koipensa. Näin minua valistettiin rautakaupassa. 


Tätä hiiripastaa käytetään vain sisätiloissa ja pastapusseille on pakkauksessa oma syöttilaatikkonsa, johon  nuo tahnasyöttipussit laitetaan. Hygieniaakin on ajateltu, kun pakkauksessa on hanska mukana. 

Hiiripastan vaikuttavana aineena on Alfakloraloosi
Esitteissä sanotaan tuosta aineesta näin : Alfakloraloosi metabolisoituu nopeasti hiiren elimistössä ja siksi myrkytysriski on vähäinen esim. lemmikkieläimille, jotka syövät kuolleen hiiren.

Tätä hiiripastaa käytin jo viime syksynä. Viime talvi oli melkeinpä hiiretön, kun käytössä oli nuo Supercat- liskut ja  hiiripasta. Nurkkapielet kannattaa silloin tällöin katsastaa sisätiloissa, kun käyttää tätä hiiripastaa. Nukahtaneita hiiriähän saattaa löytyä lattialta. Meillä oli yksi ja tietenkin  satuin astumaan sen päälle. Kuinkas muuten. 






Mukavaa hiiretöntä syksyä!


Tämä postaus on yhteistyössä blogini yhteistyökumppanin Scheteligin kanssa.




maanantai 5. elokuuta 2019

Kotona














































Kotona - meilläkö? Ei vaan Ilona Pietiläisen kirjaan on koottu parhaat ideat niin kotiin kuin kesän juhliinkin. Kirjan sivuilla inspiroidutaan luonnosta, seurataan, miten Ilonan uusi koti valmistuu mäen korkeimmalle huipulle, käydään majakkasaarella, jossa aika on pysähtynyt. 

Kirjassa järjestetään kesäjuhlia ja vieraillaan lumoavassa puutarhassa. Kasvihuoneessa ei kasvateta pelkästään hyötykasveja, siellä nautitaan  horsmilla ryyditettyä salaattia ja pioneilla koristeltua täytekakkua. 

Kirjasta saa käytännön vinkkejä niin harrastajavalokuvaaja, kotikokki kuin puutarhaintoilijakin.

Kotona-kirja on niin viehättävä, että sitä ei kertalukemisella jätä kirjahyllyyn. Se on tehty hyvänolon hetkiin, johon voi  palata aina uudelleeen, kesän kynnyksellä tai ihan milloin vain. Rentouttavaa lukemista ja katselemista syksyn pimeinä  räntäsateisina iltoina. Kerrassaan mainio lahjakirja. 



Tämä postaus on yhteistyössä  kirjan kustantaneen Docendon kanssa. 




lauantai 20. heinäkuuta 2019

Juurruttamista ja pitkäaikaislannoitusta


Blogiyhteistyö Siemenkauppa.com- yrityksen kanssa.

Minulla on jatkuva huoli persiankeltaruusuni menestymisestä V- vyöhykkeen puutarhassani. Niinkuin se nyt olisi huolistani suurimpia, mutta ruusuihmiset kyllä ymmärtävät, mistä on kyse. Ensinnäkin tätä ruusua on vaikea saada ja toiseksi - saada se menestymään näinkin pohjoisessa.

Reilusti yli viisi vuotta yhteiselomme on nyt jatkunut ja vuosi vuodelta kukinta runsastuu.


Olen monesti ajatellut kokeilla pistokaslisäystä. Äitini oli mestari ruusupistokkaiden juurruttamisessa. Miten hän sen teki? Harmi, ettei sitä tullut seurattua lapsena niin tarkasti.


Mykorritsalla onnistuin nopeasti  juurruttamaan Mårbackan pistokkaita. Pidin niitä ensin  kukkamaljakossa pari viikkoa, mutta juuria ei ilmestynyt. Olikohan kuun asento väärä, vai mistä se johtui. Minulla oli vanhaa varastoa viime kesältä mykorritsa-pussin jämät. Pyörittelin pistokkaat mykorritsa-jauheessa ja tökkäsin ne multiin. Toista viikkoa meni ja pistokkaita ei saanut enää testimielessä nykäistyä mullasta. Tanaksti olivat jo kiinni kasvualustassa. 



Tuostapa innostuneena kokeilen ruusupistokkaita. Tälle kesälle aika taitaa olla jo myöhäinen, mutta ensi keväänä sitten heti, ennenkuin oksien latvat ehtivät puutua. Puutunutta oksaa ei kai kannata yrittääkään juurruttaa.



Toinen hankala taimistoilta löydettävä ja kokeiluuni menevä on likusterinsyreeni ja mikseipä myös kärhöt.

Mykorritsasta sanotaan, että se voidaan lisätä kasvulaustaan tai ympätä taimet jauheella. Se edistää taimen juurtumista istutuksen yhteydessä eli kun istutat vaikka kesäkukkia amppeliin, voit pyöräyttää multapaakkua mykorritsassa tai käyttää  juuripaakkua vesiastiassa, johon olet sekoittanut mykorritsaa. Mykorritsa mm. suojaa taudeilta ja parantaa ravinteiden käyttöä.

Mitä se mykorritsa  sitten on? Sienijuurta, jonka sanotaan olevan välttämätöntä 85 - 90  prosentille kasveista.


Hautakukkien menestyminen on haasteellista, jos ei pysty säännöllisesti käymään hoitamassa niitä. Kastelun osalta täytyy vain toivoa, että sataisi sopivasti. Tänä kesänä meidän lakeuksilla on viimeksi satanut juhannuksen tienoilla. Kateellisina olemme katsoneet Itä-Suomen sadekarttoja. Ei nyt ihan niin paljon tarvitsisi sataa, kunhan edes joku sadepilvi osuisi tännekin päin.

Entäpä hautakukkien lannoitus.


Lantapussukkaa ei aina muista ottaa  tarpeeksi usein mukaan, kun käy kastelemassa. Kätevintä on käyttää pitkäaikaislannoitteita. Rakeet tai ravinnepuikko riittää koko kesäkaudeksi hautakukkia lannoittamaan.







Minä laitan yleensä jokaisen hautakukan  multapaakun viereen muutaman sentin syvyyteen yhden ravinnepuikon. Hyvin se on riittänyt kukittamaan. Näillä eväillä saa helpon lannoituksen myös amppelikasveille.




Kaikkia näitä esittelemiäni tuotteita ja paljon muutakin saat yhteistyökumppanini Siemenkauppa.com- verkkokaupasta. Sieltä voit tehdä jo tilauksen syyssipuleista. Siihenkin valikoimaan tulee näköjään vuosi toisensa jälkeen  aina vain uusia lajikkeita. Katsoppa vaikka liljatulppaania.


torstai 11. heinäkuuta 2019

Ethän istuta myyrille


Yhteistyöpostaus Siemenkauppa.com- yrityksen kanssa

Se, millä minä varjelen rakkaimpia kasvejani puutarhassa, on tämä ihmekasvi. Keisarinpikarililja. Niin pahanhajuinen, ettei se kelpaa edes myyrille. Yksi sipuli ison penkin keskellä varjelee koko ympäristön, näköjään. Olen istuttanut näistä ensimmäiset noin seitsemän vuotta sitten ja sen jälkeen ympäröivä alue on varjeltunut myyrä- ja muiltakin tuhoilta. Ei ole syöty nuppujakaan eikä pensaita ole kaluttu, vaikka meillä on jäniksiä ja kauriita. 

Hieman outo tämän kasvin käyttäytyminen on ollut. Olen vuosittain lisännyt tätä eri penkkeihin - yhden kappaleen per penkki. Se näykyy riittävän. En ole istuttanut tätä sen komean kukinnan vuoksi, vaan myyrien karkoittamiseen. Yhtenäkään vuonna ennen tätä kesää nämä eri vuosina istutetut eivät ole kukkineet. Keväällä penkistä on noussut vain oudon näköinen vihreä väkkyrä. Kunnes tänä keväänä jokainen näistä  siis eri vuosina istuttamistani puhkesi kukkaan. 

Mikä niksi siinä oli? Mitään muuta selitystä en keksi kuin viime vuoden hellekesä. Kaipa nämä vaativat niin paljon lämpöä kehittääkseen kukkanuput. Oli miten oli, pääasia, että suojaavat myyriltä. 



Kasvit, joita ihan erityisesti suojelen ja varjelen, ovat:   maatiaiskeisarinkruunu tai toiselta nimeltään ruskolilja. Minulla on sitä tavallistakin, mutta tämä maatiaislaji on harvinaisempi. En ole koskaan törmännyt siihen taimistoilla.


Ja muutama vuosi sitten markkinoille tulivat puuliljat. Heti niitä laitoin ja ensimmäisinä vuosina kukkivat jo komeasti, kunnes yhtenä talvena myyrät pääsivät juhlimaan, kun en ollut varjellut tätä aluetta pikarililjalla. Muutamia pikkusipuleita oli jäljellä. Nyt niistä on pikarililjan varjelemana kasvanut uusi sukupolvi ja varmaankin komea kukinta on taas odotettavissa elokuulla.


En tiedä syövätkö myyrät kärhöjä, mutta kaiken varalta olen suojellut tätäkin aluetta. 



Pioneihin uppoaa melkoinen määrä euroja, varsinkin jos ostaa isompia ja erikoisempia alkuja. Itohit ovat mielestäni niin kalliita, että kun yhden isomman alun ostaa, saa olla viikon syömättä. No aika monta viikkoa olisi pitänyt olla vedellä ja leivällä, kun olen kerännyt näitä kokoelman. Näitä ei voi istuttaa myyrien  ruuaksi. 






Narsisseja ja tuppaaneja saa aika edullisesti, mutta onhan se harmi, jos ne eivät keväällä nosta piippojaan maasta. Narsissi ei taida ollakaan niin myyrien mieleen, mutta tämän harvinaisemman Runoilijanarsissialueen olen kyllä suojannut pikarililjalla. 






Pahoina myyrävuosina pensaat ja puutkaan eivät varjellu myyriltä. Pari vuotta sitten sain luovuttaa kolme koristeomenapuuta myyrille. Keväällä puihin ei tullut lehtiä ja lähemmässä tarkastelussa puut humahtivat nurin. Rungot olivat juurettomia. 

Syreeneistä helmeni on Moskovan kaunotar. Sen menestyminen meillä V- vyöhykkeellä on niin ja näin. Ainakin myyrätuhoilta olen sen suojellut istuttamalla sen samaan  penkkiin, jossa on liljoja ja pikarililjaa. 


Yksi pikarililjan sipuli maksaa kahdeksisen euroa. Se tuntuu ostettaessa korkealta hinnalta, mutta ajattele, mitkä tuhot sillä voi estää. Sanoisin, että sen kauppaan jättäminen on ihan vääränlaista säästämistä, jos sinulla on varjeltavia kasveja. 



Näistä maatiaisista olen ikionnellinen.  Etenkin kun ne ovat päätyneet meille mieheni kotitilan  1800- luvun muotopuutarhasta.



Joten kannattaa bongailla kaupoista keisarinpikarililjaa, kun syyssipulit saapuvat tai tilaa hyvissä ajoin nettikaupoista. Blogini uusi yhteistyökumppani on Siemenkauppa.com. Siellä on saatavissa tätä pikarililjaa ja paljon, paljon ihania, aivan uudenlaisiakin syyssipuleita.