maanantai 4. marraskuuta 2019

Arvottu on



Halloweenit on  taas vuodeksi taputeltu.

No  eipä ne minua oikein kiehdo enää näillä kymmenillä. 

Mutta erilaisten valojuttujen kuvaaminen kylläkin. Jännä kokeilla, miten erilaisilla valolähteillä voi valomaalata. Oletko kokeillut?





Tätä pallojuttua pitää vielä kehitellä erilaisilla väreillä.  Näin mummoiässäkin kiva bongailla uusia luovia juttuja.



Niin siihen  Halloween- arvontaan. Kiitos Fullmoon- verkkokaupalle 50 euron lahjakortista.

Onni suosi tällä kerralla

Torkkuponcho tai sisustustyynyjä. lamerinquecit@...

Onnittelut, otan sähköpostiin yhteyttä. Kiitos kaikille osallistumisesta. 




perjantai 1. marraskuuta 2019

Halloween- arvonta



Yhteistyöpostaus Fullmoon- verkkokaupan kanssa.

Tässäpä oivallinen Halloween-asuste, eikö vaan?




Itseasiassa  kiva ponchon mallinen torkkupeitto. Fleeciä, niin ihanan pehmeää, eikä kutita.

Kiva väri minun mustavalkoisten  torkkupeittojen joukossa.




Olen seurannut, että se, joka ensin ennättää, nappaa päikkäreilleen just tämän punaisen. Muut lapsukaiset saavat sitten tyytyä niihin mustavalkoisiin.



Torkkuponchoja löytyy Fullmoonin valikoimasta eri materiaaleista tehtyinä ja eri värisinä. Niinkuin tuolla Fullmoonin sivuilla sanotaan: tämä on syntisen ihana uudenlainen kodintekstiili. Sitä se tosiaan on. Itsekin siihen kääriydyn, vaikkei palelekaan.

Kaikenlaista muutakin mukavaa ja kaunista löytyy Fullmoonin verkkokaupasta. Nyt ehkäpä just sinä pääset valitsemaan sieltä itsellesi jotain kivaa. Nimittäin Fullmoon lahjoitti 50 euron lahjakortin arvottavaksi tässä Halloween-postauksessa.

ARVONTAAN osallistut kommentoimalla, mitä kivaa voisit valita itsellesi tuolta verkkokaupasta.
Arvotaanko nyt pikapikaa niin,että kommentoit viimeistään maanantaina ( 4.11) puoleen päivään mennessä tätä postausta.  Voit jättää halutessasi kommenttiin jo yhteystietosi (s-posti) niin saan sitten voittajaan yhteyden. Jos et halua laittaa yhteystietoasi, kurkkaa tiistaina blogiani, onko onni sinua suosinut.
Niin ja  postitusosoite täytyy olla Suomessa.

Onnea arvontaan ja mukavaa Halloweenia.






keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Ne kaikkein tärkeimmät talvisuojaukseen



 Pakkanen, kauriit, jänikset, myyrät

Verkot on asennettu jo kuukausi sitten teinien taksvärkkipäivänä. Joten kauriita ja jäniksiä vastaan on suojamuurit olemassa.   Elikkä pitkäkorvien ja pitkäkaulaisten kiusaksi omenapuut, kirsikat ja päärynäpuut ovat rautaristikoiden takana.

Mutta se pakkanen. Yleensä en suojaa mitään pakkasta vastaan. Mutta nyt pioneista Itoh-hybridini ovat jo kasvaneet sellaisiin mittasuhteisiin, että olisi kamala, jos ne paleltuisivat. Ihan jo taloudellisestikin. Niiden juurakothan maksavat maltaita varsinkin, jos ostaa isompia alkuja. Pienestä alusta saa odottaa vuosikausia, ennen kuin se  rehevöityy.












Olen aina sanonut, että en suojaa talvea vastaan puutarhassani mitään, mutta nyt annoin periksi.

Bauhausin puutarhaosaston kautta matkani vei maalle tekemään viimeisiä talvisuojauksia. Biolanin Puutarhan talvisuoja on vettähylkivää turvetta, jossa ei ole kalkkia eikä lannoitetta. Se laitetaan maan jäädyttyä aroille kasveille elikkä just nyt. 


Noin   10 - 20 sentin korkuisen keon laitoin paitsi noille pioneille niin myös upeisiin mittasuhteisiin kasvavien puuliljojeni kasvualueelle.
Puuliljani olivat jo kolmisen vuotta sitten mahtavan kokoisia, mutta sitten tuli kova pakkastalvi ja kaikkien näiden liljojen isot sipulit paleltuivat. Vain ihan pikkuriikkisiä sivusipuleita oli säilynyt. Ajattelin jo luovuttaa näiden kanssa enkä hankkinut uusia. Mutta nyt näistä sivusipuleista on kasvaa hurauttanut uudet komeat yksilöt.


Loput turpeet karistelin  niille parhaimmille (=kauneimmille) kähöilleni.

Beautiful Bride on puutarhani kärhöistä 1.



Olisihan näitä ollut peiteltäväksi muitakin, mutta säkit tyhjenivät. Tosin  näiden talvehtimessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tarpeeksi varhain annettu syyslannoitus varmaankin hoitaa homman. 


Tällaisia turvekekoja tuli tehtyä.


Entäs ne myyrät? Millä sinä ne torjut?

Tuurissaan on, osuvatko ne puutarhaan. Pitkin syksyä kuljen puutarhassa valkosipulipussin kanssa.



Tökin sinne tänne valkosipulin kynsiä. Kunpa joku lannoitevalmistaja lisäisi syyslannoitteen joukkoon valkosipulia jossain muodossa. Niillä alueilla, jossa  minulla on valkosipulia, ei ole näkynyt myyrätuhoja.

Tökin vielä turvekekoihinkin valkosipulinkynsiä. Ei  kai niistä haittaakaan ole. 


Talven varalle olen tehnyt, mitä tehtävissä on. Puutarha elää omaa elämäänsä kevääseen asti.

Sunnuntain kävelyretkellä löytyi muuten kiva levähdyspaikka Oulusta Pikisaaren rannasta. Vielä jäi testaamatta. Uskaltaakohan tuohon istua?



keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Suomalaisen käsityön päivä


Tänään sitä vietetään. Suomen käsityöyrittäjät kutsuvat kaikki juhlimaan päivää.



Itse en ole käsityöihminen. Pois se minusta. Lanka menee heti solmuun nappia ommellessa. Onneksi mies ompeli lasten vaatteista tippuneet napit.



Peukalo keskellä kämmentä olevana arvostan kädentaitoja ja kerään vanhoja taidokkaita käsitöitä.


Minusta käsityön arvoa nostaa se, jos tekijä on tiedossa. Huomasikohan Martha Rosendal, että hänen kirjaintyyppitaulustaan puuttuu J-kirjain.



Onko sinulla yöpaitasi säilytykseen oma päiväpussinsa? Kenenkähän yöpaitaa lie säilytetty tässä pussukassa.


Keskikohta melkein kaksi metriä pitkästä kiikkutuolinpeitteestä. Sodan kauhut ovat painaneet päälle tätä kirjailtaessa.


Näytteitä meidä kamarien  talviverhojen kirjonnoista.





"Oma koti kullan kallis"- huoneentauluteksi taitaa olla niitä yleisimmin kirjottuja.  Huoneentauluistani kahdessa on puhutteleva teksti. Tuo ylläoleva ja toinen, jossa tekstinä on: Älä paljon vaadi ihmislapsi, muista kaikki katoovaksi.



Tämän noin 100 vuotta sitten kirjotun liinan on tehnyt isoisäni Lyydia-sisar. Muodosta ja koosta päätellen tämä on ehkä tarjotinliina.





Käsitöistä puhuttaessa tulee helposti mieleen ensimmäisenä naisten tekemät käsityöt. Itseäni puhuttelevat erityisesti miesten tekemät työt.



Sepän takomia tarve-esineitä löytyy meidän  250- vuotta vanhan pihapiirin rakennuksista.  Elosuojan pikkuoven saranoina ovat 1700- luvulta pukinsarvisaranat.


 Olikohan tämän oven takana sepän lempipiika, kun noin kauniin avaimenreiän ympäryksen  takoi.





Tästä kahvasta meidän pirtin ovi on kai aina aukaistu. 


Morsiuslahjat ovat mielenkiintoisia. Niisä on kaikki taito pantu peliin. Lähes 300 vuotta vanha kapioarkku on vielä kopsakassa kunnossa. 


Kenellehän neidolle tämäkin rukinlapa annettiin 1800-luvun alussa. 



Mihin tarkoitukseen käyttäisit, jos saisit lahjaksi tällaisen miekkamaisen esineen. Meillä näitä on useampia. Lapsenlapset ainakin innostuivat pienempinä  heti sohimaan näillä miekkailuleikeissä. 


Esine on  pellavan monivaiheisessa käsitteyssä käytetty vidin. Pellavan työstämisessä vitominen on vanha, argeologisten löytöjen perusteella jo kivikauden lopulta peräisin oleva työtapa. Hirven lapaluusta tehtyjä veitsentapaisia luuesineitä on tulkittu pellavanmuokkausvälineiksi. 



Esineet, joilla on oma lähelle tuleva tarina, ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä. 


Isäni sodasta Uhtualta tuoma  kontti on   minun muistini mukaan ollut aina meidän pirtin oven päällä. Vain jouluaattoina pukki sai sitä lainata.


Hätä keinot keksii. Lapsuudessani pellonpientareilla oli vielä punaisenaan mesimarjoja. Heinäntekoaikaan, kun olin vielä liian pieni seivästämään, tehtävänäni oli poimia päivät mesimarjoja. Kun astiat täyttyivät, teki isäni minulle lisäkippoja tuohesta. Onneksi noista on vielä muutamia tallessa.

Selässä kannettavaa pärevasua on käytetty  muun muassa puolukoiden kantamiseen. Soiden takaa hyviltä puolukkakankailta päivän marjasaalis on kuulemma tuotu tällaisessa vasussa.



Yhdelle jos toisellekkin talon emännälle on tehty oma jauhokauha. 




Kiitos tekijälle kun  laitoit vuosiluvun ja signeerasit.



Vanhassa talossa näitä kapistuksia riitää, kaikkien käyttötarkoitusta ei oikein tiedäkään.  Yhden esineen haluan kuitenkin vielä esitellä. Se on Raamatun muotoon tehty puinen säilytysrasia, josta toinen kansi avautuu pois vetämällä. Tämä on ollut isäni isän kotitalossa se, jossa on pidetty ne kaikkein tärkeimmät paperit. Rasiassa on edelleen kauppakirjoja ja torpankontrahteja. 



Hyvää Suomalaisen käsityön päivää! 





perjantai 4. lokakuuta 2019

Välillä irtiotto arjesta


Hups, onpas edellisestä postauksesta  vierähtänyt aikaa. Paria päivää vaille kuukausi. Tuohon kuukauteen on kyllä sisältynyt fyysistä raatamista joskin myös  irtiottoa kottikärryn sangoista. Ne kun tuntuvat välillä ihan liimautuvan näppeihin kiinni. 

Viime viikko meni henkisen hyvinvoinnin puolelle. Viikonpäivät kesäisessä Wienissä palautti kummasti vielä kesäfiiliksen. 

Historiallisten ja kulttuurikohteiden ohella kiertelen aina  matkakohteissa puutarhoja. Kauneudestaan kuuluisan keisarinna Elisabetin - Sissin - palatsin  puutarhasta löytyi kuin löytyikin  upeat ruusukokoelmat. Muutama päivä ihmetytti jo, etteikö Wienistä ruusupuistoja löydykään. 

Kuvassa oleva Wienin nimikkoruusu on alueella, johon yksityiset ihmiset ovat lahjoittaneet upeita runkoruusuja edesmenneille sukulaisilleen ja ystävilleen. Ruusuissa on lahjottajan nimi ja kenelle ruusu on omistettu sekä ruusuharrastajille tärkeä tieto: ruusun lajinimi.



Keisariperheen kesäasunnon ns. takapiha on todellinen puutarhakeidas. Istutusten kesäkukat olivat vielä hyvissä voimissaan. Kannoja, kyyneleitä, samettiruusuja.



Etupuolen sivupihassa on kaunis muotopuutarha. Kuvioita reunustaa kesäkukkien kirjo.


Tuon  puutarhaähkyn jälkeen oli taas niin kiva palata omaan syksyiseen pihapiiriin, jossa ruskan värit leimuavat eri puolilla. Mieluummin elän  näiden  hirsirakennusten pihapiirissä kuin palatsimaisessa ympäristössä. 


Mukavana  yllätyksenä matkan jälken postissa oli odottamassa blogini yhteistyökumppanin Siemenkauppa. comin lähettämä sipulipaketti. Kukkasipuleitahan voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana. Olenpa joskus istuttanut viimeisiä alesta ostamiani sipuleita rautakangen avulla ja hyvin ovat kukkineet sitten keväällä. 



Tämä vaaleanpunakukkainen Scilla Rosea vaikuttaa pirtsakkaalta. Nuppuvaiheessa se näyttää aivan hyasintilta. 


Narsisseja puutarhassani on niin paljon, etten  tiedä niiden määrää. Pensasruusujen aluskasveina ne ovat erinomaisia, ehtivät kukkia ennenkuin ruusut rehahtavat täyteen lehteen ja varret peittyvät sitten sopivasti  pensaiden alle. Kauriit ja myyrät samoin kuin jänikset jättävät narsissit rauhaan.


Viime  syksynä istutin tasetit  ruukkuun ja sain ajoitettua sopivasti niiden kukinnan joulun ajaksi. Taseteissa on huumaavan ihana tuoksu. Itse kestäisin sen mieluusti, mutta koska perheessä on tuoksuallergisia, laitoin ne nyt suosiolla penkkiin odottamaan kevätkukintaa. 


Kivoja sipuliyhdistelmiä on koottu Lovely Match- pusseihin. herkän vaaleanpunaisen tulppaanin seuralaisena on mustanpuhuvaa tulppaania.


Ripsureunaiset, tavallaan hieman sairaan näköiset tulppaanit ovat lemppareitani. Joka syksy tsekkaan aina sipulitarjonnoista  papukaijatulppaanit. Niissä on sairaanhienoja muotoja  ja värejä.





Myyrätuhoja torjumaan istutan  jokaiseen sipulipenkkiin yhden keisarinpikarililjan. Siinä on niin paha haju, että myyrät jättäävät näköjään sen alueen rauhaan. Toinen hyväksi havaitsemani keino myyriä vastaan on tökkiä valkosipulin kynsiä penkkeihin.



Tämä postaus on yhteistyössä Siemenkauppa.comin kanssa. Sieltä löytyy kaikkea kivaa ja hyödyllistä puutarhaan. Tässä esiteltyjen  sipuleiden lisäksi paljon muitakin sipuleita istutettaviksi odottamaan kevätkukintaa.

Jussi Jurkan sanoin "Hyvää ötyä". kello on jo puoli kaksi. Kivaa syksyistä viikonloppua.