Onnellinen on se, jolla on puutarha.

Onko aurinkoisena päivänä mieluisampaa ajankulua kuin oleskelua puutarhassa. 

No, aina se ei ole  pelkkää oleskelua. Tänäänkin päivä kului mansikkamaata haravoidessa. Huomenna ahkerat pikkuapuaiset tulevat ajamaan roskia pois. Mikäpä sen mieluisampi äitienpäivälahja mummille onkaan. 

Puutarhassani rehottavat tähän aikaan valkovuokot ja skillat. Miten ne ovatkin löytäneet niin hienosti toistensa seuran. Sinivalkoisia mättäitä löytyy pitkin puutarhaa. 

Pitkän ruusurivistön reunamilla pääsevät esille kevätkukkijat. Tällekin pitäisi nimi löytää jostain taimiluettelosta. Kertaalleen tämä on saanut häädön kivikkopenkistä yrittäessään valloittaa tilan särkyneeltäsydämeltä. 

Kevätlinnunsilmästä on tullut nurmikkoalueen reunoille puutarhakarkulainen. Sitruunankeltaisin kukin se on vielä ruskeassa nurmessa todellinen ilopilleri. Nimikin on niin kaunis,  tällainenko on kevätlinnun silmä.

Kevätlinnunsilmän seuralaiseksi sopisi hyvin violettilehtinen rentoakankaali. Nimellä sitäkin kasvia on nakattu. Kukahan sekin rento akka on ollut, joka on tälle nimen antanut. 

Täytyypä kesän mittaan sijoittaa näitä kasveja yhteisiksi kasvinkumppaneiksi. 

Syreenit, meilläpäin niitä kutsutaan kylläkin sireeneiksi, ovat valmistelemassa komeaa kukintaa. Oksien kärjissä näkyy paljon pulleita nuppuja. Sireenit ovat vanhan puutarhan vakiokasveja. Meillä niitä on pensaina ja vartettuina pikkupuina kukkapenkeissä.

Yhteen aurinkoiseen kevätpäivään ehtii sisältyä  surua ja iloa. 

Jälleen kerran yksi suvun vanhoista kukkienkasvattajista on siirtynyt Sirkka Turkan sanoin sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.

Ilon päiväämme toi lapsuuden mukavin leikkikaveri, pikkuserkkuni, keijunmekkotuliaisineen. Miksihän minä en onnistu koskaan näiden kasvattamisessa.  Minulla ne eivät edes idä. 

Aivan innolla odotamme  jo suunnittelemaamme kevätretkipäivää lapsuuden laitumille ja uimarannoille.