maanantai 11. kesäkuuta 2018

Puutarhakierroksella mokasin


Aamu tuntui jotenkin niin joutilaalta ja edellisen päivän rankan kitkentäurakan jälkeen jäsenet olivat niin kipeät, ettei oikein mitään raskaampaa huvittanut suunnitellakaan. Joten ihan sopivaa aikaa videoida puutarhassa kukintaa. 


Taivaskin oli niin kauniin sinivalkoinen. Kontalleen vain maahan, välillä melkein makuuasentoonkin. Niin saa parhaat kukkakuvat taivasta vasten.
Pihapiirimme on aika vilkkaasti liikennöidyn tien varressa. Tänään sattui yllättävän paljon olemaan liikkeellä "maanviljelijä Junkoloita" traktoreillaaan. Säikähtivät kai, kun huomasivat muorin kontallaan tai välilllä makaavan maassa. Monella kaasujalka tuntui nousevan.
Turha siinä on yrittää nopeasti konkoilla ylös. Eilisen kankeus painoi päälle ja toisaalta eipä ohkasilla kukkahousuilla kovin nopeaan nouse sepelialustalta. Paksut polvisuojat olisivat paikallaan kuvaushommissa.



Ensimmäiset ruusut virittelevät kukintaa. Posliinikaunotar on yleensä ensimmäisten joukossa, mutta varsinainen kukinta-aika silläkin on yleensä vasta juhannuksen tienoilla. Superkevät sekoitti kaikkien rytmit.


Suzanne kärsi hieman talvivaurioita, mutta kunnon kukinta on odotettavissa.


Näitä pirtsakoita väriherneitä minulla on siellä täällä puutarhassa. Jäniksenlemmot olivat löytäneet ja parturoineet niistä aika monta. Kaikkia ei aina jaksa eikä muistakaan verkottaa syksyisin.






Ensimmäiset pionit kukkivat jo toukokuussa. Nyt ovat vuorossa seuraavat. Pionien kukinta-aika on itse asiassa aika pitkä, kun valitsee lajeja kukinta-ajankin mukaan. Viime syksynä itoh- hybridit kukkivat vielä syyskuussakin. 







Idänunikot ovat niin kauniita jo valmistautuessaan kukkimaan, mutta kukinnan jälkeen niin kammottavan rumia. Miksiköhän niitä on tullut istutettua paraatipaikoille. 



Kimalaiset olivat iloisesti liikeellä. Suosituimmat kasvit olivat tänään isosärkynytsydämet ja kalliokielot. 
Niin  sitäkin surinaa kuvasin videolle. Melkein tunnin kiertelin puutarhassa, kuvasin, välillä tauotin ja etsin uutta kohdetta. 


Videon loppuun otin vielä toissaöisen saalistuksen rippeet. Fasaaniko tässä on syöty. Ihmeellistä, meidän pihapiirissä en ole koskaan nähnyt fasaania. Puolenkymmenen kilometrin päässä kylläkin.
Voi vain kysyä niinkuin vanhassa lastenlorussa,  ken söi kesävoin?  Vain siivet ovat jäljellä.

Niin siitä videosta. Se piti laittamani tähän postaukseen. Jotenkin olin töhlännyt kirkkaassa auringonpaisteessa näpyköiden kanssa ja videolle oli tullut vain loppupätkä 15 sekuntia, jossa olin  kuvannut  ruohonleikkuussa sotkemiani crockseja.

Se siitä videosta. Nyt on tyytyminen vain muutamaan still-kuvaan. Enempää en jaksanut kierrellä uudelleen. Käykö sinulle näin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.

TERVETULOA UUDELLEEN!

KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI