torstai 11. heinäkuuta 2019

Ethän istuta myyrille


Yhteistyöpostaus Siemenkauppa.com- yrityksen kanssa

Se, millä minä varjelen rakkaimpia kasvejani puutarhassa, on tämä ihmekasvi. Keisarinpikarililja. Niin pahanhajuinen, ettei se kelpaa edes myyrille. Yksi sipuli ison penkin keskellä varjelee koko ympäristön, näköjään. Olen istuttanut näistä ensimmäiset noin seitsemän vuotta sitten ja sen jälkeen ympäröivä alue on varjeltunut myyrä- ja muiltakin tuhoilta. Ei ole syöty nuppujakaan eikä pensaita ole kaluttu, vaikka meillä on jäniksiä ja kauriita. 

Hieman outo tämän kasvin käyttäytyminen on ollut. Olen vuosittain lisännyt tätä eri penkkeihin - yhden kappaleen per penkki. Se näykyy riittävän. En ole istuttanut tätä sen komean kukinnan vuoksi, vaan myyrien karkoittamiseen. Yhtenäkään vuonna ennen tätä kesää nämä eri vuosina istutetut eivät ole kukkineet. Keväällä penkistä on noussut vain oudon näköinen vihreä väkkyrä. Kunnes tänä keväänä jokainen näistä  siis eri vuosina istuttamistani puhkesi kukkaan. 

Mikä niksi siinä oli? Mitään muuta selitystä en keksi kuin viime vuoden hellekesä. Kaipa nämä vaativat niin paljon lämpöä kehittääkseen kukkanuput. Oli miten oli, pääasia, että suojaavat myyriltä. 



Kasvit, joita ihan erityisesti suojelen ja varjelen, ovat:   maatiaiskeisarinkruunu tai toiselta nimeltään ruskolilja. Minulla on sitä tavallistakin, mutta tämä maatiaislaji on harvinaisempi. En ole koskaan törmännyt siihen taimistoilla.


Ja muutama vuosi sitten markkinoille tulivat puuliljat. Heti niitä laitoin ja ensimmäisinä vuosina kukkivat jo komeasti, kunnes yhtenä talvena myyrät pääsivät juhlimaan, kun en ollut varjellut tätä aluetta pikarililjalla. Muutamia pikkusipuleita oli jäljellä. Nyt niistä on pikarililjan varjelemana kasvanut uusi sukupolvi ja varmaankin komea kukinta on taas odotettavissa elokuulla.


En tiedä syövätkö myyrät kärhöjä, mutta kaiken varalta olen suojellut tätäkin aluetta. 



Pioneihin uppoaa melkoinen määrä euroja, varsinkin jos ostaa isompia ja erikoisempia alkuja. Itohit ovat mielestäni niin kalliita, että kun yhden isomman alun ostaa, saa olla viikon syömättä. No aika monta viikkoa olisi pitänyt olla vedellä ja leivällä, kun olen kerännyt näitä kokoelman. Näitä ei voi istuttaa myyrien  ruuaksi. 






Narsisseja ja tuppaaneja saa aika edullisesti, mutta onhan se harmi, jos ne eivät keväällä nosta piippojaan maasta. Narsissi ei taida ollakaan niin myyrien mieleen, mutta tämän harvinaisemman Runoilijanarsissialueen olen kyllä suojannut pikarililjalla. 






Pahoina myyrävuosina pensaat ja puutkaan eivät varjellu myyriltä. Pari vuotta sitten sain luovuttaa kolme koristeomenapuuta myyrille. Keväällä puihin ei tullut lehtiä ja lähemmässä tarkastelussa puut humahtivat nurin. Rungot olivat juurettomia. 

Syreeneistä helmeni on Moskovan kaunotar. Sen menestyminen meillä V- vyöhykkeellä on niin ja näin. Ainakin myyrätuhoilta olen sen suojellut istuttamalla sen samaan  penkkiin, jossa on liljoja ja pikarililjaa. 


Yksi pikarililjan sipuli maksaa kahdeksisen euroa. Se tuntuu ostettaessa korkealta hinnalta, mutta ajattele, mitkä tuhot sillä voi estää. Sanoisin, että sen kauppaan jättäminen on ihan vääränlaista säästämistä, jos sinulla on varjeltavia kasveja. 



Näistä maatiaisista olen ikionnellinen.  Etenkin kun ne ovat päätyneet meille mieheni kotitilan  1800- luvun muotopuutarhasta.



Joten kannattaa bongailla kaupoista keisarinpikarililjaa, kun syyssipulit saapuvat tai tilaa hyvissä ajoin nettikaupoista. Blogini uusi yhteistyökumppani on Siemenkauppa.com. Siellä on saatavissa tätä pikarililjaa ja paljon, paljon ihania, aivan uudenlaisiakin syyssipuleita.





2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Keisarinpikarililja on ollut jo muutaman vuoden suunnitelmissa. Väri on ainutlaatuinen. Ihana tuo pitkä historian omaava maatiainen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! kannattaa hankkia keisarinpikarililja, vaikka ei kukkisikaan.

    VastaaPoista

MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.

TERVETULOA UUDELLEEN!

KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI