ILMASIPULIA

ILMASIPULIA

 4 kpl latvasipuleita 10 e + 2,50e posti 

4 sipulia tulee yhdellä kirjemerkillä, useampi kahdella eli 5 e posti. 

.Monivuotinen, säilyy maassa talven yli.  Älä peitä kokonaan. Maassa olevia ei nosteta ja syödä. Vain naatteja ja latvasipuleita syödään. Heti keväästä kasvaa reippaasti vihreät naatit. Latvasipuleista lisätään, toki niitäkin voi syödä.

Istuta kohopenkkiin.

Laita tilausviesti

pekkalat@outlook.com

 

Latva-artisokan esikasvatus

 

Tammikuussa jo taimikasvatukseen

 

Just ja just kun joulukuusen olen saanut riisuttua ja jouluvalot kerättyä, on ensimmäisten siementen esikasvatukseen laittaminen. Keijunmekot, chilit, tomaatit, artisokat vaativat pitkän kasvatusajan. Kaikkia noita en kasvata itse, koska en oikein pidä siitä, että jokainen pöydänkulma on purkkeja täynnä. Mutta latva-artisokkaa esikasvatan, koska sitä en ole löytänyt taimikaupoista.

Laitan latva-artisokkaa aluksi itämään Biolanin sammalnappeihin. Sammalnapit pitää ensin laittaa veteen imeytymään kauttaaltaan märiksi. Napin keskellä on pieni syvennös, johon siemen työnnetään niin, ettei sitä näykään. 

Tässä vaiheessa pitää olla huolellinen, ettei siemen pääse kuivahtamaan. Nappirasia on syytä peittää kelmulla siihen saakka, että itämistä näkyy.

Heti kun artisokan lehdet vähän jämäköityivät, siirrän ne sammalnappeineen purkkeihin.

Taimikasvatuksen alkuvaiheessa ei saa käyttää liian vahvaa multaa. Tässä minulla on kasvualustana kylvö/taimimulta.

 Kun taimet vähän venähtävät ja jämäköityvät, ruukutan ne uudelleen ja lisään mullan sekaan Nekon matokakkaa. 

Lisäksi laitan pohjamultiin ns. varastolannoituksen, puutarhalannoitetta tai luonnonlannoitetta ihan pienet määrät. Sieltä juurien kasvaessa syvemmälle taimet saavat ensimmäiset lannoitteet.

Yleensä elokuun puolivälissä artisokkani näyttävät tällaisilta. Ne ovat niin kauniita, ettei niitä oikein raskisi syödä. Niitä voi ihan hyvin kasvattaakin myös kukkamaan komistukseksi.

Ja mikä maku tuoreissa, omassa puutarhassa kasvatetuissa artisokissa onkaan. Kokeile ja ihastu. Viljely onnistuu ainakin vielä täällä Oulun korkeudella. 

Viherpeukalot syyhyten kohti kevättä

Kiitos Neko ja Biolan vuosien yhteistyöstä. Samoilla askelmerkeillä jatketaan. 

Liisa  Takalo-Roppolasta

NEKOlle syksyllä postaus

 

Olen viime vuodesta lähtien ollut NEKOn sivuilla postaajana. Noita kirjoituksia olen laittanut myös omaan blogiini. Syksyn viimeistä postatusta en ollut muistanutkaan laittaa  tänne, joten tässäpä se nyt. 

Uusia kasveja oman puutarhan siemenistä ja muutenkin jo valmistautumista kevääseen

Halvimmin ja miksei myös helpoimmin kasvien lisäys onnistuu, kun keräät syksyllä siemenet ja kylvät suoraan ulos, joko ruukkuihin tai penkkeihin. Suurin osa perennoista tarvitsee kylmäkäsittelyn ja syksyllä ulos kylvettäessä se tulee automaattisesti talven aikana.

Mutta jos syksyllä kylvämisen unohdat tai hankit uusia siemeniä talven aikana esimerkiksi Facebookin suosituista kasviryhmistä, joudut vähän värkkäilemään siementen kanssa. Mutta onnistuu se kylmäkäsittely talvellakin. Silloin siemenet laitetaan muovipussiin kosteaan hiekkaseokseen, pidät seosta kosteana ja pussia hieman auki, etteivät siemenet homehdu. Pidä pussi ensin huoneenlämmössä parisen viikkoa ja sen jälkeen kuukauden verran jääkaapissa. Sen jälkeen voit kylvää siemenet ruukkuihin. Vie ruukut ulos ja peitä lumella. Kevään tullen ja lumien sulaessa muista kastella ruukkuja, etteivät pienet sirkkalehdet kuivu heti alkuunsa.  Ole kärsivällinen siemenestä kasvattaja. Voi olla, että jotkut vaativat kaksi kylmää kautta itääkseen. Joten älä heitä ruukkuja pois, siirrä ne vaikkapa johonkin varjopaikkaan pensaan juurelle pois paahteesta.

 

Syksyllä kylvö on helppoa.  Tässä on narsissivuokon siemenet lähtemässä talveksi kylmäkäsittelyyn.

Ilmasipulin itusipulit voi laittaa kasvamaan syksyllä tai keväällä. Ne eivät tarvitse kylmäkäsittelyä. Syksyllä istutettaessa ne saavat jo valmiin vahvan juuristopaakun. Tästä ne on helppo siirtää keväällä uudelle kasvupaikalleen.

Laitan syyskylvökset yleensä kennoihin tai potteihin. Silloin niissä on alkukesästä hyvä juuripaakku ja valmiita istutuksiin.  Hajakylvöihinkin voi laittaa siemeniä, mutta uudelleen istutettaessa pitää sitten olla huolellinen, sillä avojuuriset taimet kuivahtavat helposti.

 

Kennot ja potit peittelen talveksi lavakauluksiin.

 

 

 

Siemenet, jotka eivät tarvitsekaan kylmäkäsittelyä, saattavat itää jo ennen talven tuloa. Peittelen näitä sirkkalehtiä ohuella multa- tai lehtikerroksella.

Parsan kasvatus onnistuu sekä syys- että kevätkylvöistä.  Syötävä parsa valmistuu noin neljässä vuodessa. Parsan arvo ei mielestäni ole vain niissä keväisissä tankoparsoissa vaan myös parsan koristearvo puutarhassa on suuri. Lisäksi sen versot ovat kauniita leikkokimpuissa.

Tässä yksi parsapensaistani. Puutarhan kaunistus ja sopivaa materiaalia kukkakimppuihin.

 

Mitäs muuta uutta odottamaan kevättä?

Joka syksyinen villitys iskee heti, kun kukkasipulit tulevat kauppoihin. Narsissihulluudesta olen jo päässyt, kun joka pläntillä niitä kasvaa ja onneksi ne kukkivat vuodesta toiseen. Lisäksi ne voimakastuoksuisina toimivat myyrien karkottimina. Siksi niitä on hyvä olla vähän joka puolella puutarhaa. Minulla puutarhan erottaa viljapellosta pitkä ruusupensaiden rivi. Ruusualueen olen ”miinoittanut” narsisseilla merkiksi myyrille, että tänne ei ole asiaa. Hyvin ovatkin pysyneet poissa.

Mutta ne tulppaanit. Kalliiksi tulevat, kun kukkivat yleensä vain kerran. Niiden kanssa pitäisi viitsiä värkätä. Nostella pois kukinnan jälkeen ja syksyllä taas uudelleen maahan. Siihen minulla ei riitä innostusta. Ainoa lajike, joka selviää omillaan ja kukkii uudelleen on vanha Apeldoorn.

 

Syyssipuleita istuttaessani laitan sipulikuopan pohjalle Nekon valikoimasta luonnon lannoitetta ja puutarhalannoitetta. Tulppaanit istutan perenna-alueisiin, joissa kasvaa enimmäkseen pioneja, liljoja ja nauhuksia. Tällä tavalla nuo muutkin saavat jo loppusyksyllä lannoitteensa. Lopuksi vielä pintaripotteluna palanutta lehmänlantaa tai kompostia.

 

Tulppaanialueille laitan vielä valkosipulin kynsiä myyrien torjujiksi.  Väitetään, että valkosipuli torjuu jyrsijöitä. Voi kun valmistajat lisäisivät johonkin syyslannoitteeseen valkosipuliuutetta. 

 

Pelargonien talvettaminen joko onnistuu tai ei. Liiallinen hoitaminen kasteluineen pitää unohtaa talvikautena.  Pelargoni pitää päästää horrokseen pimeiksi kuukausiksi. Minulla on siihen otolliset olosuhteet, vanhan maalaistalon talvella peruslämmöllä olevat viileät huoneet. Kannan ruukut sellaisenaan sisälle vähän ennen pakkasöitä. Kastelu on minimissään, vain korkeintaan viikon välein pieni loraus vettä, jossa on merileväuutetta. Näin olen pitänyt hengissä Mårbackojani ja muita niemettömiä reilusti yli kymmenen vuotta. Syksyisin en leikkaa niitä, vasta keväällä siistiminen ja pistokasleikkaus. Parhaimpia pelargonihelmiäni talvetan niin, että laitan ne ikkunalasia vasten. Maalaistalon ikkunat kun ovat aika viileät talvisin.

 

Mukavaa hyggeilyaikaa ihan jokaiseen kotiin   Liisa

Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilpi

 

Syyskuussa posti toi painavan paketin, jonka sisältö juhlistaa nyt yli 250-vuotiaan entisen savupirttimme seinää. 

 

Kuinka kiitollisena kerta toisensa jälkeen ihailen vuonna  1767 silloisten omistajien luomaa pihapiiriämme. He rakensivat umpipihan harmaine hirsirakennuksineen. Ja mikä hienointa, sen jälkeiset omistajat ovat ymmärtäneet rakennusten vaalimisen. 

Vuonna 1938 juuri ennen talvisotaa perustettu Talonpoikaiskulttuurisäätiö toimii elävän maaseutukulttuurin hyväksi. Säätiö vaalii perinteitä, mutta elää myös ajassa ja luo uutta talonpoikaiskulttuuria. 

Säätiön tunnetuin toimintamuoto on myöntää perinteisen rakentamistavan kunniakilpiä ja kunniakirjoja talonpoikaisille rakennuksille ja pihapiireille.  Kunniakilpi on kiitos ja kunnianosoitus sukupolvia kestäneestä omaehtoisesta työstä, jolla tilan vanhaa rakennuskantaa ja ympäristöä on säilytetty ja pidetty kunnossa. 

Omat sukujuureni ovat syvällä paikkakuntani historiassa ja asuttamisessa ja vaikka olen nyt oululaisena kaupunkilaiseksi luokiteltava, on rakkaus maaseutua ja synnyinpaikkakuntaani kohtaan edelleeenkin napanuoralla kiinni. 

Talomme pitkää historiaa vaaliakseni olen tämän vuoden aikana saanut valmiiksi historiakoosteen kotitilastani. 

Oma historiani kotitilaani Takalo-Roppolaan ulottuu vuoteen 1963. Mutta ketkä omistivat tilan aikaisemmin ja millaista elämä oli kotiseudullani aina 1550- luvulle saakka. Sen selvittäminen oli koukuttavaa. Samalla tuli perehdyttyä paikkakunnan ja alueenkin historiaan sekä ihmisten elämään. Vanhat perukirjat kuvaavat hyvin asukkaiden elämisen laatua. Talossa on eletty Ruotsin ja Venäjän vallan sekä Suomen itsenäisyyden aikaa nälkävuodet, sodat ja pandemiat vitsauksina. Kaikkien noiden aikana pihapiirimme on kuin ihmeen kaupalla selvinnyt hyvin tähän päivään asti. Kiitos ja kumarrus ihan jokaiselle talon omistajalle vaalimistyöstä. 

Kiitos Talonpoikaiskulttuurisäätiölle kaikkien kotitilani entistenkin, jo manan majoille siirtyneiden,  omistajien puolesta arvokkaasta tunnustuksesta. 

Kerroksellista kukintaa

Kesän alku ryöpsähtää niin vauhdilla, ettei oikein perässä pysy. Ensin sai odotella, että nouseeko perennamaista mitään. Huolestuneena seurasin etelän puutarhureiden instan ja facebookin  postauksia siitä, että myyrät ovat mellastaneet puutarhoissa. Onneksi siltä vitsaukselta olen välttynyt. Lienevätkö valkosipulin kynnet ja keisarinpikarinliljat auttaneet, tiedä häntä. Niitä kyllä on ripoteltuna pitkin puutarhaa.

Runoilijan narsissi on sipulikukista odotetuin. Yksinkertainen, pienehkökukkainen mutta niin vaatimattoman kaunis, puhtaanvalkoinen, vuodesta toiseen uskollisesti kukkiva ja kasvuturpastaan laajentava, vanhanajan narsissi.  Ties kuinka vanha meidän puutarhassa. Äitini oli viherpeukalo, hänen jäljiltään puutarhasta löytyy vaikka mitä. 

Puutarhassani on narsisseja suurin piirtein joka  kulmilla, omenapuiden alla, perennapenkeissä, pitkän ruusurivistön aluskasveina. Kätevää kun ne ehtivät kukkia, ennen kuin ruusupensaisiin tulee lehdet. Näin  piikikäs ja kurjankin näköinen lehdetön ruusurivistö saa eloa narsisseista. Kun  ruusuihin tulee lehdet, jäävät narsissien naatit rauhassa pensaiden alle keräämään  ravintoa seuraavan vuoden kukintaan. 

Perennapenkitkin olen rakennellut niin, että niissä yleispiirteisesti on ainakin kaksi kukintaa. Sipulikasvien ilotulituksen jälkeen on perennoiden vuoro. 

Tulppaaneista luotetuin minulla on  ollut vanha Appeldorn-laji. Se tulee edullisimmaksikin, kun sitä myydään syksyisin 60-100 kappaleen pusseissa. Hyvällä lannoituksella se kehittää sivusipuleita ja kukkii uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Monenko vuoden jälkeen, sitä en osaa sanoa, kun joka syksy lisään näitä perennamaihin. 

Näillä tuotteilla hoidan perennamaitani. Sipulien istutuksen yhteydessä lisään aika reilusti Nekon puutarha- ja luonnonlannoitetta. Se miksi reilusti - sipulien kukinnan jälkeen penkeissä on pioneja, liljoja ja monensorttista muuta perennaa. Keväällä vielä lumien viimeisten rippeiden sulaessa nakkelen vielä osittain roudassa oleviin penkkeihin lisälannat. Olen aika ronskilla kädellä lannoittaja, mutta eipähän mikään ole kuollut liikalannoitukseen. 

Luonnonlannoitteen tuotetiedot Nekon sivuilta

Neko Luonnonlannoite on 100% orgaaninen, kasviperäinen ja luomutuotantoon hyväksytty yleislannoite. Se valmistetaan elintarviketeollisuuden tuottamasta biomassasta. Sisältää sokeria, melassia, glukoosisiirappia ja sitruunahappoprosessissa käytettyä (Aspergillus niger) sienirihmastoa. Sienirihmasto parantaa kasvin juurten yhteyttä maahan ja mikro-organismeihin. Kasvin ravinteidenottokyky kasvaa ja rakenne vahvistuu.

Käytön edut:

• Tuuhea ja voimakkaan vihreä kasvusto
• Parantaa veden ja ravinteidenottokykyä
• Vilkastuttaa pieneliöstön toimintaa
• Lisää maaperän ilmavuutta ja mururakennetta
• Vahvistaa kasvien juuristoa ja taudinkestävyyttä
• Kalkitseva vaikutus (kalsium 8%)

Ja puutarhalannoitteen tuotetiedot

100% orgaaninen, kasviperäinen lannoite. Luomutuotantoon hyväksytty.
Raaka-aineet: sokerijuurikas- ja sitruunahappoteollisuuden (Aspergillus niger-sienirihmasto) biomassaa.
Käyttö: levitetään tai sekoitetaan pintamultaan ja multaseoksiin keväällä tai myöhään syksyllä.
Kohteet: kasvimaa, perennat, pensaat ja puut, kukkasipulit, multaseokset.
Kättömäärä: 1-2 dl / m2, 1-2 kg / 10 m2. Koko 5 mm pelletti.

Käytön edut:
⦁    Parantaa veden ja ravinteidenottokykyä
⦁    Orgaaninen aines elävöittää maanperän mikrobitoimintaa
⦁    Parantaa maaperän rakennetta
⦁    Vahvistaa kasvien juuristoa ja taudinkestävyyttä
⦁    Tuuhea ja voimakkaan vihreä kasvusto
⦁    Kalkitseva vaikutus (Ca, kalsium 8%)
⦁    Ekologiseen puutarhanhoitoon soveltuva lannoite.

Välillä lankean sipuliostoksilla näihin röyhelökukkiin. En voi sille mitään, että pidän yli kaiken papukaijatulppaaneista. Nämä ovat valitettavasti aina yhden kevään herkkuja. 

Tässä talon takaa näkymä touko-kesäkuun vaihteesta

Ja sama perennamaa elokuulta. Tätä tarkoitan kerroksellisuudella. Tuolla nauhusten ja syysleimujen alla sipulikukat valmistautuvat seuraavan kevään kukintaan. Rumat nahistuvat lehdet jäävät uuden kasvuston suojiin. Ainoa asia, miten niitä hoidan, on kukkaperien nyppiminen pois, etteivät ne kuluta voimiaan siementen tekemiseen. 

Siinä ne lannoitepakit odottavat kuin Matti ja Maija konsanaan. Nauhuksille vielä kunnon sateen alla kauhalla nakkelemalla lisälannoitusta.  

Tuotteet saatu  Neko

 

PRAHASSA

Kävin aistimassa alkukesän tunnelmaa Prahassa, kun täällä koto-Suomessa kesäntulo ei tunnu lainkaan pääsevän vauhtiin.  Ja voi kyllä todeta, että ajoitus meni nappiin. Sopivat lämpötilat, about 17 astetta, eikä yhtenäkään päivänä satanut. Olin siellä vapun alusviikon. Ja meikäläiselle puutarhahullulle kaikki kukki just sopivasti. 

Vanhaan kuninkaanlinnaan johtavan sillan pielessä ryöppysi tällainen kirsikkapuu. 

Joka puolella Prahaa oli puistoistutuksina magnoliaa. Voi harmitus, kun näitä ei saa menestymään täällä Oulun korkeudella. 

Omenapuita  oli valko-, vaaleanpuna-ja  tummanpunakukkaisia. Varmaan seassa oli päärynä- ja kirsikkapuitakin.  

Tällaisia kvitteenejä oli istutettu ryhmiin yhdessä puistossa.  Luulen, että nämä olisivat kiinanruusukvitteenejä. Olivat näet osin parimetrisiä. Japaninruusukvitteeni taitaa olla matalampi. 

Tulipas vastaan joitakin, joita en tunnistanut. Niinkuin tämä keltakukkainen yli kaksimetrinen pensas. 

Ja tämä vähän yli puolimetrinen. 

Alppiruusujen kukinta oli vasta tuloillaan. Niitä olikin paljon kuninkaallisessa puutarhassa. 

Ruusupensaat olivat vasta nuppuvaiheessa. 

Prahassa katunäkymät ovat siistit. Roskienkerääjiä imureineen kulkee keskustassa. Yleisilme on sellainen, ettei roskia edes paljon nakella kaduille eivätkä roskikset pursua täynnä. Huolto pelaa. 

Kadunvarsilla on kauniita kukkaistutuksia. Tässä vaiheessa kukassa oli pitkiä tulppaanipenkkejä, ei niinkään narsisseja. 

Kansallismuseon mäellä kadunvarsi on kasvitettu kukkaniittymäisesti. 

Laajoin jouluruusuistutuksin

arovuokot saavat levitä villisti

Ukrainan värejä kauniisti sommiteltuna, mutta kaipa nämä alueet ovat olleet istutettuina jo ennen tätä ns. erityisoperaatiota.

siellä täällä narsisseja, mutta ei kovin runsaasti eikä niitä perinteisiä keltatorveja juuri lainkaan

 

vahvanvärisiä esikoita

Ylhäisön asuma-alueella ihania puupioneja pienellä piha-alueella rauta-aidan takaa kuvattuina. 

ja löytyipä sieltä ihan kotoinen tuomikin ja tuoksui ihan samalle kuin meidän pihassa.