KAKTUKSET JA ENKELINSIIVET KIITTÄVÄT

koko talven saamastaan merileväkuurista.

En ole aikaisemmin ollut oikein innostunut sisäkasveista. Enemmän olen ollut kesäihminen ja ulkokasvien kasvattaja. Viime keväänä hurahdin  pitkälehtisiin kaktuksiin. Siinä sivussa tuli hankittua myös muutama vanhanajan kasvi.

Pienilehtinen enkelinsiipi on innostunut kasvamaan vaakatasossa. Pitkiä oksia sojotta joka suunnalle. Pitäisiköhän sitä jotenkin leikata, jotta kasvu alkaisi pituussuuntaan. Ihmeellistä on, että se on kukkia rehottanut koko pimeän talvikaudenkin ilman lisävaloa.

Onkohan kukinnan salaisuus merileväuutteessa. Olen kastellut huonekasvini talviaikaan kerran viikossa. Jokaiseen kasteluveteen lorautan hieman, ehkä liiankin ison lorauksen, yhteistyökumppaniltani NEKOlta saamaani  merileväuutetta.

NEKO MERILEVÄUUTE on 

kasvustoa ja juuristoa vahvistava hoitoaine ruukku- ja puutarhakasveille. Sisäkasveille myös talviaikana. Merileväuute sisältää kasveille tärkeitä hivenaineita, kasvihormoneja sekä pieniä määriä ravinteita. Puhtaasta rakkolevästä (Ascofyllum nodosum) valmistettu eloperäinen merileväuute. Hivenaineiden lisäksi uutteessa on kasvin kasvua edistäviä kasvihormoneja sekä aminohappoja. Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuva eloperäinen lannoite.

Isolehtinen enkelinsiipi käyttäytyy aivan päinvastaisesti. Se kasvaa rehottaa pituussuunnassa niin terhakkaasti, että se ulottuisi kohta kattoon asti, jos latvaa ei pätki. Ihmeesti latvapistokas juurtuu talvellakin, kun sen vain tökkää multaan ja pitää tasaisen kosteana. 

Tämä isolehtienen enkilinsiipikin on kukkinut melkein koko talven. Toisaalta näiden enkelinsiipien kauneus on mielestäni enemmänkin lehdissä kuin vaatimattomissa pikku kukissa.

Kohtapuoliin aloittelen  merileväuutteen lisäksi sisäkasvieni  lannoittamisen myös NEKOn KASVI- ja  KAKTUSRAVINTEILLA  

Viime keväänä pienistä lehtipistokkaista aloittamani kaktusten kasvatus on ihmeen kiehtovaa.

Vielä kun näissä näkisi kukinnan ihmeen. Tosin kauniitahan nämä ovat viherkasveinakin. Kalanruotokaktustakin pitää syynäillä päivittäin, josko jostain haarasta näkyisi nupun alkuja. Minkähän värisin kukin tämäkin kukkinee.  Onko sinulla näköhavaíntoja?

Merileväkäsittelyn lisäksi olen tehnyt kaktusteni kanssa hieman taikatemppuja.

Temppu nro 1.
 Luin syksyllä jostain nettijutusta kaktusten hoito-ohjeita. Jossakin  sanottiin, että kaktukset tykkäävät hieman happamasta kasvu-alustasta.  Talven kynnyksellä kävin hakemassa suon reunalta pari kourallista karhunsammalta. Leikkelin sen pikkusilpuksi. Levittelin kaktuspurkkien päälle tuota silppua ja pinnalle hieman multaa. Kasvualusta on  nyt ainakin silminnähden kuohkea.

Temppu nro 2.
Olen lisännyt  happamuutta vielä kahvilla. Talon emäntä ei juo kahvia, mutta välillä pitää pyöräyttää kaktuksille päiväkahvit.

Mikähän näistä  lie tehonnut parhaiten, mutta kasvu näkyy melkein silmissä.

Harmi,  ettei kaikista ole lajinimeä. Olen saanut alkuja sieltä sun täältä ilman nimitietoja.

Pappilan kaktuksen lehdet ovat tosi pulleat. Varmaankin lehdestä tulisi hieno vesisuihku, jos siihen tökkäisi nuppineulalla.

Syksyllä jo pakkaskauden alussa posti toi yönkunigattaren ja yönprinessan alkuja. Mitähän nämä  mököttävät, kun eivät näytä ollenkaan kasvun merkkejä. Juuret ovat kyllä ilmestyneet talven aikana. Tuleekohan näistä mitään.  Mitä luulisit?  Kasvavatko nämä yleensä ylöspäin pitkää salkoa vai tekevätkö sivuhaaroja?

Joillakin kaktuksilla on niin ohuenhienot lehdet, että melkein voisi kuvitella näkevänsä niissä  nestevirtauksen  valoa vasten.

Vuosia sitten olen onnistunut kukittamaan näinkin hienosti kaktustani. Pettymyksekseni tämä piti kuitenkin heittää pois villakilpikirvainvaasion vuoksi.

Nukkumaija ja nukkumatti piti hankkia ihan vain sen vuoksi, että  lehtien värsävyt sattuvat niin sopivasti tapettiemme värimaailmaan.

Eikö olekin näin?

Muuten - puutarhavieraita tuli meille eilen aamulla kesken aaamu-uutisten. Katsoppas TÄÄLTÄ  Käykö teillä tällaisia vieraita?


Mukavaa tiistaita!