Elossa vaiko ei?

Siinäpä se. Kaikesta huolimatta kyllä. Tuohon kysymykseen olen saanut viime aikoina vastailla. Kiitos kevään ihanien tulppaanien kera, kun olette huolestuneet. Niin monet blogini lukijoista olette ystävällisesti ottaneet yhteyttä ihmetellen, mihin olen häipynyt, kun en blogiani päivitä. 

Syynä on musofobia elikkä hiirikammo. Suoraan sanoen on tuntunut pahalta ajatellakaan, että olisin istunut pidemmäksi aikaa tietokoneen ääreen jotakin kirjoittamaan.  Hiireen koskeminen ei kerta kaikkian ole luonnistunut.

Ei tuo siimahäntä sinänsä ole pelottanut. Käsi vaan on tehnyt tenän.  Loukkasin syksyllä olkapäätäni. Syyskauden hyvän kuntoutuksen jälkeen käsi alkoi olla jo siedettävässä kunnossa. Kunnes tammikuussa räsähti oikein kunnolla. Kaaduin jäätiköllä tuon samaisen olkapään päälle. Siitä alkoi suoraan sanoen helvetillinen kipu. Kierteiskalvosimessa oli monta repeämää Se tiesi samaa kuntouttamista uudelleen. Huonoja yöunia, jatkuvaa kipua, käden rajallista toimintaa. Miten selviät yksinasuvana kaikista omakotitalossa olevista töistä. Ennen niin mukavista lumitöistä tuli painajainen.

Onneksi ihanat teini-ikäiset lapsenlapset ovat auttaneet kaikessa, mihin ovat ehtineet ja pystyneet. Nuorimmainen, 9- vuotiaskin on urhoollisesti kantanut  raskaat ostoskassit.

Sanotaan, että vahinko ei tule kello kaulassa. Ei tosiaankaan, kun  muistelee, millaiseen tilanteeseen näiden jättien kanssa olin joutua. Olin käymässä maaseutuasunnollamme. Aurinko porotti niin ihanan keväisesti. Hanget kiiltelivät peilipintoina. Mielessä oli jo kevään siemenkylvöt. Multapussi peräpenkillä. Paniikkijarrutus ja refleksinomaisesti vilkaisu, että perässä tulee varmaan ainakin toinen. Ja niinhän sieltä tuli. Uljaasti pitkäkinttuiset loikkivat autoni keulan edestä. En ole koskaan ennen tajunnut, että niillä on niin pitkät jalat. Vaikka minulla on korkea auto, Hilux, olisivat ne varmaan tulleet konepellille. Siinä sitten täristen, ehkä puolin ja toisin, tuijottelimme toisiamme hetken.

Millä sitten täytät päiväsi, kun käytännöllisesi katsoen olet toimintakyvytön. Tässä  vain pieni otos talvipäivien ohjelmastani. Kiitos lapsenlapset, ystävät, lukioaikaiset koulukaverit seurasta. Onneksi Oulun kokoisesta kaupungista löytyy niin monenlaista tarjontaa.  

Oulun puutarhayhdistyksen tilaisuudet ovat olleet ihan kiva piristysruiske, kun pääsee talvikautena  puhumaan  kukista, marjanviljelystä, puutarhasta. 

Bokashikompostointi oli minulle ihan uusi tuttavuus. Elikkä multatehdas ääripäässään keittiön pöydällä. 

Oletko kokeillut itse tehdä saippuoita? Omilla kuivatuilla yrteillä tai ruusunlehdillä terästettynä.
Lauantaisena kevätpäivänä Oulun kauniissa Pikisaaressa kokoonnuimme ohjatusti tekemään omat saippuamme.

Oulun kahvilat ja ravintolat on tullut testattua talven aikan moneen kertaan erilaisilla kokoonpanoilla.

Mitäpä sitä paljon muutakaan tekee, kun pakkasmittari on näyttänyt tällaisia lukemia.

Mutta hengissä ollaan ja kohta on tulossa kivoja arvontoja, kiitos yhteistyökumppaneiden.
Mukavaa viikonloppua!