Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa

Tänne Oulun seudulle kesä ei tule sitten millään. Nurmikentät ovat ruskeina- jos  ei lunta ole - tällä hetkellä kylläkin maa on taas valkoisena. Perennapenkkejä saa katsella ihan tosissaan, nouseeko sieltä mitään.

Ajattelin, että yliopistolla varmaan osataan tehdä kesääkin ihan toisella tavalla kuin kotipuutarhassa.
Kurvasin lauantaina katsomaan, miltä kasvitieteellinen puutarha näyttää.

Kasvihuoneet Romeo ja Julia, lempparikäyntikohteeni ympäri vuoden, olivat tietenkin nykyisten rajoitusten aikana suljetut.

Vastaanotto oli kuitenkin juhallisen tuntuinen. Valtiolippu lehahteli komeasti tuulessa  Eurooppa-päivän kunniaksi.

Tästä klikkaamalla näet kartan suurempana, osastoittain nimettynä. 

Heti portista sisään astuttuani tilanne näytti lupaavalta. Täällähän kukitaan jo. Siihenpä se kukkiminen sitten loppui. 

Puutarha-alueella on kuitenkin kiva kuljeskella, varsinkin näin kulkurajoitusten aikana. Monet muutkin olivat sinne hakeutuneet, mutta porukkaa ei ollut ruuhkaksi asti. Ketään ei tarvinnut väistellä.

Hyötypuutarhassa on kiva käydä kesemmällä aina  katsomassa, mitä yliopistoporukka viljelee ryytimaalla ja ansarissa. 

Ja myöskin miten ryytimaa on perustettu. Aika leveiden penkkien  kulkuväylille on laitettu puukäytävät. Siistin näköinen alue, mutta tuolla rakenteella tarvitaan aika lailla pinta-alaa, jos käytävät ovat noinkin leveät. Tässä on tietenkin ajateltu vierailijoiden liikkumista, ettei me tallata multa-alueita. 

Hyötytarha on kokonaan rajattu verkko- ja kuusiaidalla. Kuusiaita on normaalista suoralinjaisesta poikkeava, kauniisti polveileva ja hyvin hoidettu. 

Kasvien nimikylttejä kadehdin. Ne on tehty kestämään tuulta, tuiskua ja aurinkoa. Yliopistolla ne tehdään itse. Heillä on joku kone, jolla tekstit painetaan laattoihin.

Voi hitsi, kun tällaiset laatat voisi tilata omaan puutarhaansa. Siinäpä olisi jollekin osaavalle pisnishommia, kun me koko maan puutarhaan hurahtaneet alkaisimme tilata näitä. 

Toinen ikuisuusongelma meillä puutarhaharrastajilla on, miten penkkien reunat erotetaan nurmikentästä. 

Yliopistolla on käytetty joko lautarajausta

tai sitten kanttausta. Villisti leviäviä on erotettu muovikaistaleilla.

Puutarha sijaitsee Kuivasjärven rannalla, tasaisella laakealla alueella. Korkeuseroja on saatu ajamalla maamassoja kumpareiksi.

Kukkuloillekin on rakennettu kastelujärjestelmä. 

Puutarha ei ulotu järven rantaan asti. Sinänsä harmi. Vesikasveille on tehty keinotekoisesti lampia.

Osa  lammista oli vielä näin jo melkein toukokuun puolivälissä vielä jäässä. Kesällä näissä lumpeet kukkivat kauniisti.

Uusia kasveja odottamassa istutusta. Vai ovatkohan siirteessä, kun joissakin penkeissä oli selvästi tyhjiä kuoppia.

Arboretumin puolella tuijien oksienkärjet olivat ruskeanaan käpyjä. Oikeastaan vähän ruman näköisiä.

Kyllä sieltä lehtikuusen silmuista jo kesä pilkistää.

Jonkun risukoti siellä on, uusiko vai vanha. Asukkaita ei näkynyt.

Joissakin kohdin oli aika ronskisti harvennettu. Ehkä noita talviaikaan niin rumia lehtikuusia oli ollut liian tiheässä.

Lumikellojen lisäksi ainoastaan skillat ja sinivuokot olivat kukassa.

 Varjoyrtti oli säilyttänyt talven aikana hyvin ryhtinsä. Ihan hankkimisen  arvoinen kasvi peittämään pensaiden alustoja.

Ei ole pionit vielä kummoisella alulla. Nehän yleensä nostavat ensimmäisenä punaiset piippansa maasta.

Raivaamista on vielä yliopistolla, tosin myös itsellänikin.

Mutta mitenkäs raivaat. Takatalvi tuli Ouluun 11.5 yön tunteina maa valkoisena. Äitini  syntymäpäivä. Hän olisi täyttänyt tänään 92 vuotta.

Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Linnanmaan kaupunginosassa yliopiston vieressä, seitsemän kilometrin päässä kaupungista. Kiva käyntikohde kesäaikaan.  Käyhän tutustumassa Oulun reissulla.