ARBORETUM

Mikä on arboretum?  Sitä minulta on kysytty monta kertaa, kun olen kertonut perustavani vähitellen  mansikkamaalleni arboretumia.  Mansikkamaa poistuu käytöstä seuraavan viiden vuoden kuluessa ja jo nyt voi istuttaa pieniä puunalkuja mansikoiden lomaan. 

Wikipedia määrittelee arboretumin näin: 

Arboretum (lat. arbor, "puu") eli puulajipuisto on yleisnimitys viheralueesta, johon on kerätty systemaattisesti tai satunnaisesti yleensä yhtä kasvisukua tai heimoa laajempi kokoelma puuvartisia kasveja. Arboretum voi olla hoidettu, jolloin se muistuttaa puutarhaa, tai se voi olla hoitamaton, luonnontilainen puisto. Arboretum voi olla yksityisen, yhteisön tai jonkin kaupallisen tahon omistama näyte- ja kasvitarha.

Arboretumeihin liittyy kokeilu-, tutkimus- ja tiedotusluonne: puulajipuistossa halutaan kokeilla ja esitellä eri puolille maailmaan tehtyjen siemenkeruumatkojen ja kasvivaihtojen selviytymismahdollisuuksia. Toisaalta pienillä metsikköistutuksilla voidaan tutkia puulajien soveltumista metsänkasvatukseen ja -jalostukseen sekä opettaa ja tutkia puutarhan hoitoa. Edelleen puulajipuistoilla halutaan esitellä dendrologisesti kiinnostavaa lajistoa ja herättää laajempaa kiinnostusta kasvilajiston runsautta kohtaan.

Takalo-Roppolan pihapiiriimme kuuluvat erottamattomasti vanhat puut. Eteläreunalla pellon takana on yli satavuotias mäntykangas, joka laskeutuu kuusikkona tietä kohti. Olemme laittaneet sen epävirallisesti suojeluun. Lapsemme aikoivat ketjuttaa itsensä puihin, jos yritämmekään kaataa metsää. Viisaat lapset! Jospa metsä säilyy meidänkin jälkeemme.

Pihapiirin pohjoislaidalla tien varressa on pieni mäntymetsikkö, jossa on  noin tusinan verran ikivanhoja mäntyjä, osa kelottuneita. Keväällä 2015 haimme  metsikölle rauhoituspäätöksen. Nyt se on suojeltu luonnonmuistomerkkinä. 

Tätä tietä mennään meidän mansikkamaalle ja siis tulevalle arboretumille.

Sama kuusikuja näyttää tällaiselta kesällä ilta-auringon värjäämänä.

Kävimme elokuussa Elimäellä Mustilan arboretumin taimipäivillä hakemassa ensimmäiset parikymmentä puunalkua kokeiluyksilöiksi. Testaamme, miten harvinaisemmat lajit selviävät näillä korkeuksilla. 

Ensimmäinen arboreturiimme istutettu puu on noin metrin korkuinen kääpiöpihta. 

Pihta on lappeenrantalaisen Pekka Rantasen taimiston kasvattama.  

Kääpiöpihta Abies sibirica f. globosa

'Pallo-Pekka'

Pallopihta 'Pallo-Pekka' on Siperianpihdan pallomainen muoto. Neulaset ovat heleän vihreät, kiiltävät, pehmeät, hiukan lyhyemmät kuin siperianpihdassa.Neulaset kasvavat pyöreästi oksan ympärillä samalla tavoin kuin käärmekuusella.'Pallo-Pekka' menestyy Suomessa hyvin. Se on kestävin kääpiöpihtalajike Suomen oloihin. Puu kasvaa n. 1 m korkuiseksi. 

Mutta miksi arboretum? Vuosia olen siitä haaveillut. Puutarhaan olen jo istuttanut muutamia puita, mutta että ihan oikea arboretum...Haluan, että jotain jälkeemme jää. Kukat ränistyvät, tuskin niitä kukaan jaksaa jatkossa hoitaa siinä laajuudessa kuin mitä puutarha nyt on. 

Mustilan arboretumin perustajan  A.F. Tigerstedtin sanoin meille arboretum on uusi yhteinen innostuksen kohde. 

 "sille, joka rakastaa metsää yli seuraelämän ja hiljaista polkua enemmän kuin meluista maantietä,

sille on tuskin mikään viehättävämpää, ja olkoonpa hän sitten joutunut tälle alalle ehdoin tahdoin tai sattumalta, niin tulee hän sitä jatkamaan päiviensä päähän, 

itselleen ehtymättömäksi iloksi ja tuleville sukupolville arvaamattomaksi hyödyksi ja nautinnoksi." 

"Syvänvihreä sammalpeite verhoaa kiviä, joilla ei ole kiire vieriä minnekään" - voi miten viisaita ajatuksia tuolla miehellä oli.

jatkuu..