Ruusut alkavat olla parhaimmillaan

Ruusutko vai kärhöt tai pionit? Mitkä niistä ovat minulle mieluisimpia? En oikein osaa päättää itse. Ruusuja on eniten, noin 100 eri lajiketta.  Pioneja ja kärhöjä muutamia kymmeniä. Kauneimmat kukat ovat ruusissa ja pioneissa, mutta kärhöt ovat haasteellisimpia meidän V - vyöhykkeellä. Ehkä niitä tulee vaalittua kaikkein eniten. 

Helppoina, kirvattomina vuosina  ruusuista ei ole paljon huolehtimista. Ruusujen menestymisen salaisuus on kuitenkin istutusvaiheen tärkeä työ. Tarpeeksi iso istutuskuoppa. Kasvulaustaan olen käyttänyt hevosen tai karjanlantaa. Onneksi niitä ytyaineita on meillä maaseudulla saatavilla. Kaupunkioloissa ja pienemmille istustusalueille on saatavilla  Biolanin kompostoitua hevosenlantaa, rakeistettuna, siistiä käsitellä. Se sopii niin pensaille, perennoille kuin myös kasvimaalle. Ja mikä tärkeintä ainakin minun mielestä: se on luomuviljelyyn soveltuvaa. 

Ruusualueita perustaessani haaveeni oli saada mahdollisimman monta keltaista ruusua. 

Viljaminkeltaruusu on minulla  niitä helpoimpia ja varmimpia kukkijoita. Tämä puska kasvaa vanhassa muurahaispesässä. Paras kasvualusta sille ikinä. Joka vuosi se on täynnä kukkia. Mutta pensaan käyttäytyminen on ihmeellinen. Kukittuaan se menee  aivan ruskeaksi. Se kukkii itsensä aivan läkähdyksiin ja näyttää, että se kuolee. Mutta joka kevät se herää henkiin taas vihreänä ja täynnä nuppuja. Ei kastelu eikä lisälannoituskaan auta tähän ruskettumiseen. 

Persiankeltaruusun menestymistä pidän vähän ihmeenä meidän V- vyöhykkeellä. Toki puutarhani sijainti on pohjoistuulilta suojattu etelään päin avautuva, hyvän pienilmaston omaava. Olen istuttanut tämän ruusun ison männyn oksaston  osittaiseen suojaan, maantienojan penkalle. Siis lämmin ja kuivahko  paikka. 

Omistatko Auroran? Hanki ihmeessä, jos olet ruusuharrastaja. 

Vauhtiin päästyään Wasagaming kukkii oksat notkuen. 

Valamonruusulla on niin silmiinpistävät värit, että se kyllä erottu pitkästäkin ruusurivistä. Jokavuotinen runsas kukinta on taattu.

Tällaiselta näyttää Valamonruusun kukan keskusta. 

Nyt on aika heitellä loput kevätlannoitteet maahan, jos sinulla sattuu olemaan niitä vielä varastossa. Tavaratalojen puutarhaosastot näkyvät myyvän lannoitteita nyt hyvillä alennuksilla, joten kipin kapin sinne siis, jos tarvetta on.

Kiitos Biolanin monivuotisen blogiyhteistyön. Lannoitan ruusuni näillä lannoitteilla. Pussinpohjia oli vielä jäljellä, joten nakkelin viimeiset  sunnuntaina sateen alla ruusupuskiin. Yöllisen sateen jäljiltä kanankakkakaan ei enää pahemmin tuoksahda ohikulkijoiden neniin. 

Syyslannoituksen annan ruusuille ja muillekin kasveille viimeistään elokuun puolivälissä. Lannoite ei sisällä lainkaan talvilepoon siirtymistä häiritsevää typpeä. 

Yleensä syksyisin maan ollessa jo kohmeessa tyhjennän kompostorit ruusupensaiden juurelle. 

Kompostiherätettä kannattaa heitellä jätteen joukkoon tai lisätä veteen sekoitettuna. Minä menen yleensä helpoimman kautta. Sirottelen  herätettä kompostoriin ja avaan kannen sateella. Sielläpä ne rakeet liukenevat. Kompostiheräte nopeuttaa kompostoitumista ja parantaa mullan laatua. Kompostimultaa kutsunkin kasvien mustaksi kullaksi. 

Yksi puutarhani pirtsakoimmista ruusuistani on "Ilo". Todella ilo silmälle.

Zwerg-  ruusua luulin alunperin hyvin pienikasvuiseksi ja vaatimattoman näköiseksi ruusuksi ja istutin sen alunperin ihan  liian ahtaaseen paikkaan. Muutamassa  vuodessa tämä näytti kyntensä, ettei se nimensä mukaisesti olekaan mikään kääpiöruusu. Piikikkään lapiohomman jälkeen sillä on nyt ihan oma hyvä paikkansa ruusurivin päässä. Kukat sillä on kahvivatia suuremmat.

Ruusurivin kukintaa olen elävöittänyt sipulikasveilla ja matalilla perennoilla. 

Monet ruusut on nimetty jonkin kuuluisan henkilön mukaan. Tässä Tove Janssonin nimikkoruusu. Niin värikäs, että erottuu kaivolta kotiin.

Aloitin ruusujen keräämisen valkoisista ruusuista. Pappilan neidot on ensimmäisiä hankintojani. Minusta se jotenkin sopi tyyliin niin sopivasti, Paavolan entinen pappila on kilometin päässä kodistani.  Molemmat on rakennettu samaan aikaan 1760- luvulla.

Tämä ruusu "Helvi", äitini kaima, kuuluu nimensä mukaisesti ehdottomasti puutarhaani.

Ruusu on nimetty edesmenneen runoilijan, kirjailijan ja ruusujen rakastajan Helvi Hämäläisen mukaan. Sinänsä hyvä ruusu, joka ei näytä tekevän juurivesoja eli pysyy hyvin paikallaan. 

Tästä kuvalistasta tulisi  vaikka kuinka pitkä, jos ottaisin siihen mukaan kaikki ruusuni.

Tämä postaus on yhteistyössä Biolanin kanssa. Kiitos hyvästä  ja opastavasta yhteistyöstä.