Voi saakelin rätsät

Anteeksi vaan, mutta vihaksi pistelee. Vielä lauantaina näytti hyvältä, ei rätsän rätsää mansikkamaalla. Sunnuntaiaamuna  sitten  kokonainen rätsäyhdyskunta varmaan vauvoineen ja vaareinen oli hokannut meidän mansikkapellon. Onneksi kypsiä ei paljon ollut, mutta ikävää jälkeä tekivät jo punertumassa oleviin. 

Viime kesä meni hyvin, yhtään pelätintä ei tarvinnut laittaa. Nyt vanhat pelättimet piti kaivaa naftaliinista esiin.  Andykin pääsi taas kesähommiin kirpparilta ostettuine kuminaamoineen. Mansikkamaamme suosikkipoika selfiekuvauksiin. 

Kaksi muuta kovanaamaa pääsi Andyn seuraksi. Joskus nämä ovat olleet meillä tienvarren viinimarjapensaita vartoimassa. Hämärän aikaan ohikulkijat näkyivät tervehtivän näitä. Yks jos toinenkin nosti kättä tai huiskutti iloisesti. Ihmettelivät varmaan, miksei me vastattu tervehdykseen.

Itselle nämä ovat muutaman kerran aiheuttaneet sydämentykytyksiä. Siinä kun rauhassa ajatuksissasi poimit  marjoja, pyörähdät ympäri ja yht´äkkiä törmäätkin puu-ukkoon.

Akan vaatteet ovat  aikojen saatossa päässeet vähän aijastumaan. Pitäisi noita kai kirpparikäynnillä päivittää.  Toisaalta omiakin voisi käyttää, mutta en nyt ihan vielä haluaisi päätyä variksenpelättimeksi.

Henkilöhahmojen apureiksi laitoimme tyttären kanssa marjahaukkoja lentelemään pitkin peltoa. Viime kesänä nämä haukat pelastivat tehokkaasti koko kirsikkasatoni. Eka kertaa kunnon sato. Aikasemmin kirsikat ovat päätyneet lintujen ravinnoksi. 

Nekon marjahaukkapakkauksissa on kaksi vaahtomuovista marjahaukkaa, keveästi tuulessa leijailevia petoja.

Katsoppa videoklipistä, miten haukka lentää. Harmi, kun kuvasin pystyasennossa. Vaaka olisi ollut parempi.

Kiitos  marjahaukoista. Tämä postaus on yhteistyössä Nekon kanssa.