tiistai 25. kesäkuuta 2019

Alppiruusut minulla ja Oulun puistossa


Voin sanoa, että olen oppirahani maksanut alppiruusujen kasvatuksessa tällä Oulun korkeudella.  Kutsutko sinä näitä alppiruusiksi vai rodoiksi, ihan se ja sama. Samasta kasvista on kyse. Minäkin saatan samassa lauseessa käyttää molempia nimiä. 

Kasvien suhteen olen ollut aina kokeilija. Ruusujen ja kärhöjen kanssa olen onnistunut jopa hyvin ensiyrittämällä. Mutta alppiruusujen kanssa olen joutunut lyömään päätä seinään. 

Kokeilin  jo yli kolmekymmentä vuotta sitten saada hollantilaisia alppiruusuja menestymään, laihoin tuloksin. Yhtään niistä ei ole jäljellä. Vasta, kun kotimaiset  alppiruusut tulivat myyntiin, onnistuin muutaman kanssa. Parhaimmat ovat nyt jo lähes kolmemetrisiä. Lajike on unohtunut aikojen saatossa, ehkä ne ovat mikkeliä. Ihan sama, kunhan ovat kukoistaneet. 


Nuppuvaiheessa näyttää, että kukinnosta tulee aniliininpunainen, mutta kukkien avauduttua väri on paljon vaaleampi. 



Suojaan alppiruusut kevätauringolta tummilla varjostuskankailla. Juuristoaluetta on hyvä kastella, jos on kovin kuiva kevät. 

Sen olen oppinut, että alppiruusut ovat pintajuurisia kasveja. Niitä ei saa istuttaa liian syvään eikä kalkittuun maahan. Kasvualustaksi soveltuu havuille ja rodoille  tarkoitettu turvemulta. Meillä  nämä on istutettu suo-ojien  kaivuusta nostetuttuun turvemaahan. Mieheni kanssa  kannoimme eräänkin saavillisen tätä turvemaata. Ensimmäisinä vuosina katoimme  kasvualustaa vielä rahkasammalkerroksella. 

Alppiruusuille on  olemassa omia lannoitteita. Minä lannoitan kaksi kertaa vuodessa.  Keväällä nakkelen lannan usein vielä kohmeessa olevaan maahan. Kevätsateilla se pääsee heti liukenemaan. 
Toisen kerran lannoitan heti kukinnan jälkeen. Alppiruusuthan tekevät seuraavan kesän kukkanuput jo edellisenä syksynä, joten lantaa tarvitaan varsinkin, jos on ollut ylenpalttinen kukinta. 

Tänä vuonna olen lannoittanut Solabiolin rodolannoitteella. Se sopii myös havujen ja hortensioiden lannoitukseen. Nekin ovat happaman maan kasveja. 



Alppirusut ovat myrkyllisiä kasveja. Ne eivät tarvitse talvisuojausta jäniksiä eikä muitakaan kulkijoita  varten. Jostakin eläimet erottavat syötävän ja myrkyllisen. Muistan lukeneeni jostain historiajutusta, että kun roomalaiset palasivat taisteluista väsyneinä ja nälkäisinä eikä hevosille ollut enää mitään ruokaa, tienvarret olivat rehevästi kukkivien alppiruusujen reunustamia.  Mutta hevoset vaistosivat alppiruusujen myrkyllisyyden eivätkä päätään kääntäneet niitä kohti.

Kotikaupungissani Oulussa on Tuiran puistossa kaunis alppiruusualue. Se kuuluu jokakesäisiin käyntikohteisiini. Kävin siellä  illalla kävelyllä lapsenlapsen kanssa. Tänä vuonna olin hieman myöhässä. Paras kukinta oli ollut juhannuksen alla.


Alta videoklipistä voit kurkata, millaiselta siellä näytti.



Harmi, ettei kasveissa ole nimilappuja.














Alppiruusut ovat saavuttaneet siellä jo melkoiset mitat. Kolmisen metriä.









Tämä postaus on yhteistyössä Scheteligin kanssa. 

Solabiol - tuotesarjaan kuuluu rodolannoitteen lisäksi mm. ruusulannoite sekä veri- ja luujauhe. Uutuuksia ovat tomaatti- ja kukkalannoite. Niissä on mukana 100% nauralbooster.  Ainesosa, joka edesauttaa juurien nopeaa kehittymistä ja siten edistää kasvien hyvinvointisuutta ja satoisuutta. 




Minusta olisi kiva tietää, kuinka pohjoisessa  alppiruusut menestyvät. Toivon kommentteja siitä kuin myös vinkkejä, mitkä lajit olisivat varmoja menestyjiä, jos vaikka laajentaisin  tätä aluettani. 







2 kommenttia:

  1. Kauniita ovat sekä sinun, että Tuiranpuiston rhodot.
    Meillä on kukinta jo ohi. En tiennyt, että niille on oma lannoite.
    Meillä on menty perunalannoitteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunalannoitetta minäkin olen joskus laittanut. Eiköhän sekin ole aivan ok.

      Poista

MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.

TERVETULOA UUDELLEEN!

KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI