keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Ne kaikkein tärkeimmät talvisuojaukseen



 Pakkanen, kauriit, jänikset, myyrät

Verkot on asennettu jo kuukausi sitten teinien taksvärkkipäivänä. Joten kauriita ja jäniksiä vastaan on suojamuurit olemassa.   Elikkä pitkäkorvien ja pitkäkaulaisten kiusaksi omenapuut, kirsikat ja päärynäpuut ovat rautaristikoiden takana.

Mutta se pakkanen. Yleensä en suojaa mitään pakkasta vastaan. Mutta nyt pioneista Itoh-hybridini ovat jo kasvaneet sellaisiin mittasuhteisiin, että olisi kamala, jos ne paleltuisivat. Ihan jo taloudellisestikin. Niiden juurakothan maksavat maltaita varsinkin, jos ostaa isompia alkuja. Pienestä alusta saa odottaa vuosikausia, ennen kuin se  rehevöityy.












Olen aina sanonut, että en suojaa talvea vastaan puutarhassani mitään, mutta nyt annoin periksi.

Bauhausin puutarhaosaston kautta matkani vei maalle tekemään viimeisiä talvisuojauksia. Biolanin Puutarhan talvisuoja on vettähylkivää turvetta, jossa ei ole kalkkia eikä lannoitetta. Se laitetaan maan jäädyttyä aroille kasveille elikkä just nyt. 


Noin   10 - 20 sentin korkuisen keon laitoin paitsi noille pioneille niin myös upeisiin mittasuhteisiin kasvavien puuliljojeni kasvualueelle.
Puuliljani olivat jo kolmisen vuotta sitten mahtavan kokoisia, mutta sitten tuli kova pakkastalvi ja kaikkien näiden liljojen isot sipulit paleltuivat. Vain ihan pikkuriikkisiä sivusipuleita oli säilynyt. Ajattelin jo luovuttaa näiden kanssa enkä hankkinut uusia. Mutta nyt näistä sivusipuleista on kasvaa hurauttanut uudet komeat yksilöt.


Loput turpeet karistelin  niille parhaimmille (=kauneimmille) kähöilleni.

Beautiful Bride on puutarhani kärhöistä 1.



Olisihan näitä ollut peiteltäväksi muitakin, mutta säkit tyhjenivät. Tosin  näiden talvehtimessa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tarpeeksi varhain annettu syyslannoitus varmaankin hoitaa homman. 


Tällaisia turvekekoja tuli tehtyä.


Entäs ne myyrät? Millä sinä ne torjut?

Tuurissaan on, osuvatko ne puutarhaan. Pitkin syksyä kuljen puutarhassa valkosipulipussin kanssa.



Tökin sinne tänne valkosipulin kynsiä. Kunpa joku lannoitevalmistaja lisäisi syyslannoitteen joukkoon valkosipulia jossain muodossa. Niillä alueilla, jossa  minulla on valkosipulia, ei ole näkynyt myyrätuhoja.

Tökin vielä turvekekoihinkin valkosipulinkynsiä. Ei  kai niistä haittaakaan ole. 


Talven varalle olen tehnyt, mitä tehtävissä on. Puutarha elää omaa elämäänsä kevääseen asti.

Sunnuntain kävelyretkellä löytyi muuten kiva levähdyspaikka Oulusta Pikisaaren rannasta. Vielä jäi testaamatta. Uskaltaakohan tuohon istua?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.

TERVETULOA UUDELLEEN!

KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI