Suomalaisen käsityön päivä

Tänään sitä vietetään. Suomen käsityöyrittäjät kutsuvat kaikki juhlimaan päivää.

Itse en ole käsityöihminen. Pois se minusta. Lanka menee heti solmuun nappia ommellessa. Onneksi mies ompeli lasten vaatteista tippuneet napit.

Peukalo keskellä kämmentä olevana arvostan kädentaitoja ja kerään vanhoja taidokkaita käsitöitä.

Minusta käsityön arvoa nostaa se, jos tekijä on tiedossa. Huomasikohan Martha Rosendal, että hänen kirjaintyyppitaulustaan puuttuu J-kirjain.

Onko sinulla yöpaitasi säilytykseen oma päiväpussinsa? Kenenkähän yöpaitaa lie säilytetty tässä pussukassa.

Keskikohta melkein kaksi metriä pitkästä kiikkutuolinpeitteestä. Sodan kauhut ovat painaneet päälle tätä kirjailtaessa.

Näytteitä meidä kamarien  talviverhojen kirjonnoista.

"Oma koti kullan kallis"- huoneentauluteksi taitaa olla niitä yleisimmin kirjottuja.  Huoneentauluistani kahdessa on puhutteleva teksti. Tuo ylläoleva ja toinen, jossa tekstinä on: Älä paljon vaadi ihmislapsi, muista kaikki katoovaksi.

Tämän noin 100 vuotta sitten kirjotun liinan on tehnyt isoisäni Lyydia-sisar. Muodosta ja koosta päätellen tämä on ehkä tarjotinliina.

Käsitöistä puhuttaessa tulee helposti mieleen ensimmäisenä naisten tekemät käsityöt. Itseäni puhuttelevat erityisesti miesten tekemät työt.

Sepän takomia tarve-esineitä löytyy meidän  250- vuotta vanhan pihapiirin rakennuksista.  Elosuojan pikkuoven saranoina ovat 1700- luvulta pukinsarvisaranat.

 Olikohan tämän oven takana sepän lempipiika, kun noin kauniin avaimenreiän ympäryksen  takoi.

Tästä kahvasta meidän pirtin ovi on kai aina aukaistu. 

Morsiuslahjat ovat mielenkiintoisia. Niisä on kaikki taito pantu peliin. Lähes 300 vuotta vanha kapioarkku on vielä kopsakassa kunnossa. 

Kenellehän neidolle tämäkin rukinlapa annettiin 1800-luvun alussa. 

Mihin tarkoitukseen käyttäisit, jos saisit lahjaksi tällaisen miekkamaisen esineen. Meillä näitä on useampia. Lapsenlapset ainakin innostuivat pienempinä  heti sohimaan näillä miekkailuleikeissä. 

Esine on  pellavan monivaiheisessa käsitteyssä käytetty vidin. Pellavan työstämisessä vitominen on vanha, argeologisten löytöjen perusteella jo kivikauden lopulta peräisin oleva työtapa. Hirven lapaluusta tehtyjä veitsentapaisia luuesineitä on tulkittu pellavanmuokkausvälineiksi. 

Esineet, joilla on oma lähelle tuleva tarina, ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä. 

Isäni sodasta Uhtualta tuoma  kontti on   minun muistini mukaan ollut aina meidän pirtin oven päällä. Vain jouluaattoina pukki sai sitä lainata.

Hätä keinot keksii. Lapsuudessani pellonpientareilla oli vielä punaisenaan mesimarjoja. Heinäntekoaikaan, kun olin vielä liian pieni seivästämään, tehtävänäni oli poimia päivät mesimarjoja. Kun astiat täyttyivät, teki isäni minulle lisäkippoja tuohesta. Onneksi noista on vielä muutamia tallessa.

Selässä kannettavaa pärevasua on käytetty  muun muassa puolukoiden kantamiseen. Soiden takaa hyviltä puolukkakankailta päivän marjasaalis on kuulemma tuotu tällaisessa vasussa.

Yhdelle jos toisellekkin talon emännälle on tehty oma jauhokauha. 

Kiitos tekijälle kun  laitoit vuosiluvun ja signeerasit.

Vanhassa talossa näitä kapistuksia riitää, kaikkien käyttötarkoitusta ei oikein tiedäkään.  Yhden esineen haluan kuitenkin vielä esitellä. Se on Raamatun muotoon tehty puinen säilytysrasia, josta toinen kansi avautuu pois vetämällä. Tämä on ollut isäni isän kotitalossa se, jossa on pidetty ne kaikkein tärkeimmät paperit. Rasiassa on edelleen kauppakirjoja ja torpankontrahteja. 

Hyvää Suomalaisen käsityön päivää!