KEVÄT KEIKKUEN TULEVI

Kevät keikkuen tulevi - suvi suuta vääristellen.

Tuollaisen hokeman muistan lapsuudestani. Silloin ei  tullut tarkemmin ajateltua tämänkään sanonnan merkitystä. Olen kasvanut vanhojen ihmisten yhteisössä, jossa viljeltiin paljon vanhoja sanontoja ja välitettiin perinnetietoa sukupolvelta toiselle. 

Tuolle "kevät keikkuen tulevi" -  sanonnalle netistä löytyi kaksi selitystä. Kumpi lienee oikea.

1. Keväällä sään vaihtelu on suurta, vuoroin lämmin, vuoroin kylmä. Kevät on myös pariutumisen aikaa luonnossa, kuin myös neitojen keimailu ja kirmailu, pitäessään hauskaa. Lähde; Kalevalaisessa runoudessa?

2. Kevät oli aikanaan ihmisille vaikea vuodenaika, ruokavarastot olivat tyhjentyneet talven jäljiltä. Nälkä oli, että näköä haittasi. Seurasi heikkouden tunne ja hoippuvaa kävelyä.

Keväällä luonto herää eloon ja antaa uuden mahdollisuuden ravinnon keräämiselle.

Saattaa juontua mahdollisesti 1600 -luvun lopulta, jolloin koettiin yksi suurista nälänhädistä. Silloin lähes kolmannes väestöstä menetti henkensä ravinnon puutteeseen.

Tätä puutarhamme kevätkuvaa katsoessa vaatii mielikuvitusta nähdä tämän saman maiseman kesäinen värikirjo. 

Kevät keikkuen tulevi

Kirjoittanut Oiva Pennanen

Kevät keikkuen tulevi

lumipenkat pehmitellen

tuulen lempeän keralla

sadepilvetkin mukana.

-

Kevät keikkuen tulevi

antaa kukkaset kedolle

kutsuu linnut laulamahan

saapi lapset nauramahan

tuopi tuulien tohinan

korpeen kuusen kuiskehia.

-

Kevät keikkuen tulevi

kori täynnä pensseleitä

väripurkkeja rutosti

kasvun tarpeet kainalossa

kaikki parhaimmat tavarat

kesää varten varmistettu.

Tähän kesäkuvaan on jo väripurkista pensselillä sivelty vähän maalia. Noita väripurkkien avautumisia odottaa kiihkeästi aamu toisensa jälkeen.

Zoomaamalla tuota näkymää tulee kesän mittaan tällaista esiin

ja jos vilkaiset kuvakulmasta vähän vasemmalle

ja sitten suoraan eteenpäin... et voi vastustaa. Askeleesi vievät nuuhkimaan jasmiinin huumaavaa tuoksua. 

Mutta paluu arkeen ja taas huomenna harava käteen.