eli akileijoista?
Akileija kuriliensis aloittelee nyt kukintaansa. Keijumaisen herkät kukat houkuttelevat hyvin kimalaisia.
Purppura-akileija kukkii viikon pari myöhemmin. Molemmat ovat matalia lajeja, noin 30 cm korkeita.
Lapinakileijan Ruotsin lipun värinen kukkameri on näyttävä ilmestys. Kymmenien taimien ryhmä on vaikuttava. Pitäähän rotsinopettajan puutarhassa näkyä leipätyön värit. Eikö vain?
Maatiaisakileijojen kukinta ei ole vielä alkanut.
Juhannuksen jälkeen akileijoja putkahtelee kesän mittaan milloin mistäkin. Ne vaeltelevat pitkin puutarhaa. Kukkien väri
vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaisen ja sinisen sävyihin. Vaatimattomia, sitkeitä selviytyjiä.
Kuinkahan moni
talomme emännistä on niitä vaalinut kukkapenkeissään. Aika monta emäntää mahtuu
talomme 250 -vuotiseen historiaan. Tuntuu välillä kummalliselta, että samoja kasvikantoja niin monet talomme emännistä ovat hoitaneet ja säilyttäneet - akileijojen lisäksi esim. rohtosuopayrttiä, rotevakasvuista maksaruohoa, ruskoliljoja, ukonhattua.
Näitä kasveja ei yksinkertaisesti voi hävittää puutarhastamme.
Vaalitko sinä vanhoja perinnekasveja?
Kyllä vaalin. Juuri niitä olen pyrkinyt keräämään. Kuten valkoinen akileija. Se on vain risteytynyt jaloakileijan kanssa eikä sitä puhtaana vanhana enää löydy. Mutta totta on. Ne putkahtelevat esiin siellä sun täällä ja usein ryhdikkäinä kohoavat kukkimaan.
VastaaPoistaVinkistäsi löysin blogiisi ja kirjauduin vakiolukijaksi.
VastaaPoistaMeillä kukkivat vasta hippiakileijat eli ne tavalliset, jotka vaeltavat ympäri puutarhaa oman mielensä mukaan. Jalolajikkeista ensimmäinen on vasta kukassa. Pian varmaan tulevat muutkin perässä.