Nallet ikkunaan - ja ruotsia taas

Nallet ikkunaan. Se tuntuu nyt olevan  villityksenä. Pitäisiköhän minunkin nostaa maalla nämä vanhukset katselemaan ikkunasta Saarikoskentielle.

Isompi on omani 50- luvulta. Saadessani tuon olin itse sitä pienempi. Pitkään aikaan en tainnut edes jaksaa nostaa sitä. Pienempi on omien lasteni nallukka 70-luvulta. Ensin tyttärellä sitten pojalla rakas unilelu. Onpa se ollut kaikkien lastenlastenkin unileluna maalla ollessa.

Mistä sinä haaveilet eristyksissä neljän seinän sisällä?

Kesästä

 ja jopa kärpäsistä. Silloin ainakin tietäisi olevansa hengissä, kun kuulee kärpästen iloisen surinan. Niin ne arvot muuttuvat, kun kärpästenkin surinaa odotan.

Heinä-elokuussa unikkojen aikaan ollaan jo aika pitkällä.

Elokuun lopussa ollaan sitten neitoperhosten ja kultapallon ajassa.

Jopa nuo odotukset nousevat nyt arvoon arvaamattomaan.

Mielensopukoiden virkistykseksi opiskellaan taas pätkä ruotsia.

Edellisissä postauksissa on opiskeltu substantiiveja ja adjektiiveja. Nyt on vuorossa verbijuttuja.

Sunnuntainjatkoja kaikille. Pysytään virkeinä. Annetaan  kevätauringon paistaa.