Silloin, kun happea pitää saada

Kävely- tai juoksulenkki viikosta toiseen n 100 neliöisessä asunnossa käy ajan oloon aika yksitoikkoiseksi. Yhtä ainoaa huonekasviani, peikonlehteäkään ei jaksa päivästä toiseen kuvata.

Kaupungin tyhjiä katujakaan ei oikein jaksa kulkea lamppasta. Silloin, kun oikein piiputtaa, saa keuhkojen täydeltä happea Oulun Nallikarissa. Sinneppä kurvaan monesti viikossa nauttimaan jäätävänkylmästä merituulesta. Sekään ei näissä oloissa enää haittaa.

Sen ovat näköjään muutkin havainneet hyväksi luontokohteeksi. Iltaisin auringonlaskun aikoihin saa välillä ihan etsimällä etsiä parkkipaikkaa.

Päiväsaikaan on väljempää. Etähommat pitävät vanhemmat ja koululaiset silloin kodeissan.

Pilkkijöille on yllin kyllin tilaa. Samaan kuvaan ei saanut mahdutettua kahta sellaista. Pitävät näköjään kiinni tarpeellisista turvaväleistä.

Oletko opiskellut edellisistä postauksistani ruotsin kielioppia - substantiiveja, adjektiiveja, verbejä? En tiedä, jaksaako niitä kukaan katsella, mutta pläjäytänpä nyt kunnon satsin apuverbejä ja att-sanan käyttöä. 

Lukee, ken haluaa. Jo muinaiset roomalaiset totesivat, että "Repetitio est mater studiorum". Tarkoittaa, että kertaus on opintojen äiti. 

No niin, eiköhän noissa ole vähäksi aikaa pähkäilemistä. Itse aloitan kohtapuoliin italian kielen pähkäilyn AdobeConnectin välityksellä.

Nämä välillä jo kaulailevat ja kuhertelevat joutsenet eivät kai tiedä turvaväleistä. Ilmestyivät toista viikkoa sitten Oulun Hietasaaren rantaan.