Onneksi meillä Oulun korkeudella ei ole puutarhurin vihollisia: kotiloita ja espanjansiruetanoita.
Mutta mansikkamaan riesana ovat mitkäs muut kuin rätsät. Kehitteletpä mitä pelottimia tahansa, niin kesän ensimmäiset, komeimmat mansikat ne käyvät nokkimassa.
Vuosien saatossa olemme kokeilleet ja lisänneet jos jonkinmoista asukkia masikkapellolle ja marjapensaisiin. Rätsät näihin tottuvat nopeasti, mutta me itse säikymme näitä koko kesän.
Iltahämärissä, kun kyykit mansikkamaalla ja yhtäkkiä pyörähdät ja - hups siinä selkäsi takana sattuukin juuri olemaan pelätin. Sitä vaille, ettei karkuun lähde.
Yli kaksimetrinen Reetta on uskollisesti vartionut mansikat ja viinimarjat yli kymmenen vuotta - nimensä hän on saanut 1800-1900- lukujen vaihteessa talossa palvelleen piikatytön mukaan.
Alkuvuosina ohikulkijat olivat kuulemma tervehtineet häntä ja ihmetelleet, kun en vastannut tervehdykseen. Voi voi, ohikulkijat eivät erota minua variksenpelättimestä.
Arvaappas, kuka tälle on ollut mallina. Andy tietenkin. Suosituin meidän pelättimistä. Vetoaa naisiin. Monet ottava selfien Andyn vierellä. Lapset kiertävät kaukaa.
Andy on sen verran keikari, että välillä asut vaihtuvat. Coolin näköisenä pitää aina kuitenkin olla aurinkolasit päässä, satoi tai paistoi.
Aidoimman näköinen on Olli-isäntä. Talomme ensimmäinen omistaja.
Veljekset kuin ilvekset, Olli ja Risto.
Näitäkin tarvitaan, päivän homma syksyt keväät. Ilman näitä kauriit ja jänikset saavat pahaa tuhoa aikaiseksi.
Tulevan viikonlopun tehtävä tiedossa. Havujen huputtamainen.
Keltaista iloa viikonloppuusi.
Tämä suikerovihma, jos mikä onkin jänisten herkkua. Vain tapit on jäljellä, jos tätä ei suojaa.
Aivan ihanat pelättimet! Tuo Andy on mahtava. Oletko itse ne tehnyt? Havujen huputus olisi minullakin tehtävänä lähiaikoina. - Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaMies tuunaa pelättimiä. Välillä täytyy pitää vaatteistaan kiinni, etteivät päädy pelättimien asusteiksi. Viikonloppuja!
VastaaPoista