Viikonloppuun ja alkuviikkoon sattui pari perin erikoista asiaa. Ensinnäkin muutamana päivänä oli mitä parhaimmat hankiset.
HANKIKÄVELYLLÄ viikonloppuna riemulla ei ollut rajaa. Aivan lapsuus tuli mieleen. Ennen vanhaanhan joka talvi oli mahtavat hankiset. Ainakin minun muistin mukaan. Hangella pystyi potkuttelemaan ja ajamaan pyörällä. Samanlaiset hankiset oli nytkin.
Aurinko paistaa rävötti sopivasti. Saimme varjokuviin mahtavat säihkysääret. Eikö vaan.
Mutta kuunteleppa videoklipistä, miten hanki narskui.
Hankisten innoittamana kävimme metsäretkellä Tyrnäväjoen varressa. Meillä on siellä metsäpalsta yhdessä karhun kanssa. Me käymme siellä yleensä vain talvella, kun karhu nukkuu. Tai lieneekö niitä useampikin. Jätöksistä päätellen ainakin emo ja pentu.
Talvella aluetta hallitsevat näköjään ilves ja susi. Samoja jalanjälkiä kuljimme. Sudenjäljet ovat kyllä kammottavat. Tuntuuko sinusta oudolta, että samalla alueella on näin runsas petokanta?
Mutta toinen mukava juttu osui viikonloppuun ja alkuviikkoon.
Katsoppa pieni videoklippi.
Hovipojankaktus rehahti kukkimaan.
Minulla on paljon lehtikaktuksia. Mikään muu ei ainakaan vielä ole kukkinut näin komealla kukalla.
Onko sinulla lehtikaktuksia? Minulla olisi vaihtareita, jos sinullakin on erikoisia pitkälehtisiä. Onnistutko sinä kukittamaan kaktuksiasi?
No niin. Kukkainnostus iski taas päälle.
Porstuakin tuli tuunattua narsisseilla. Meillä päin on sanonta, että porstuasta näkee, millainen emäntä on talossa. Äitini piti aikoinaan huolen, että porstua oli aina siisti ja kesäisin ikkunoilla oli pelargoniat.
Aurinkoa keskiviikkoosi.
Tässä on muuten kuva minusta muutama vuosi sitten 3- vuotiaan lapsenlapsemme Siljan silmin. Hiukset ovat nyt pidemmät.
Mukavia juttuja täällä! Kiitos!
VastaaPoista