KUTOJAT OLIVAT OLLEET YÖLLÄ LIIKKEELLÄ

Sumuinen, kalsea aamu on mitä parhanta kuvausaikaa. Kuvat ovat parin kolmen viikon takaa.
Olin menossa mansikanpoimintaan aamulla seitsemän jälkeen. Väsytti, hieman kylmänkalsea aamu ennen auringonsäteiden lämmitystä.

Heinikko oli jollain tapaa taianomaisen kaunis, kun sitä pysähtyi katselemaan.  

Kostean, utuisen yön jälkeen kasvustoissa oli ennen aamukasteen kuivumista nähtävissä hienoja kudontateoksia. 

Montakohan kutojaa tässäkin lienee ollut. Vai syntyikö peräti yhden kutomana.

 Villiviinimarjan oksat olivat ristiin rastiin kudotut.

Onkohan jokaisella hämähäkillä oma verkko vai saako toisten verkoista käydä syömässä. 

Kaksi verkkoa päällekkäin. Toisen tehtävänä on suojella pallopihtaa kauriilta. Toinen puolestaan on tehty ruuan pyydystämiseksi. 

Aamukasteen kuivuttua kudelmia ei enää sitten erottanutkaan. 

Tässä onkin sitten tämän päivän marjasaalista vielä pakastettavana. Vadelmia on pensaat punaisenaan eikä ole toukansyömiä. Nuuhkaise, mikä tuoksu, aaaahh. 

Mukavaa keskiviikkoa!