Muistutus arvonnasta. Nyt pitää turvautua nestemäisiin, kun ei sada.

# blogiyhteistyössä  Neko

Heippa. Ihan ekaksi muistutus blogissani  menossa olevasta arvonnasta. TÄSTÄ sinne. Arvottavana 50 ekun lahjakortti verkkokauppaan SisustaUlkona.fi. Tuossa edellisessä jutussani esittelin parvekkeeni uudet ruukut. Käyppäs vielä kurkkaamassa ja osallistu arvontaan. 

Sitten puutarhahuoliini. Miten teillä muilla on perennojen ja pensaiden talvehtiminen onnistunut. Minulla näyttää osittain harmittavan surkealta. 

Kauniit jasmiinipensaat ovat muisto vain, näyttävät jättiläsmäisiltä porrasluudilta. Lehtiä ei juurikaan näy. Auttaisikohan jos vetäisi kokonaan alas ja odottaisi, jos juuresta tulee uutta vai näyttäisikö niille kaivinkonetta ja uudet tilalle?

Kivikkopenkissä isoja aloja on mulloksella. Lähinnä vain ne kasvit, joiden poisrepimistä olen suunnitellut jo pari vuotta, rehottavat elämänsä keväässä. Pitäisikö antaa periksi ja  tyytyä vain niihin, jotka pärjäävät liiankin hyvin. 

Mutta kärhöt ja pionit. Kärhöistä nousee hyvin vaivaisesti alkuja. Tosin kärhöt ovat aika hitaita täällä meidän korkeuksilla, joten luulen, että niiden suhteen vielä toivoa on.

Pionit, niitä olen haalinut ja vaalinut kuin kukkaa kämmenellä. Kaikissa näkyy tosin alkuja, mutta aika vähänlaisesti ja jotenkin ovat niin hailakan ja hontelon näköisiä.

Olen kyllä tehnyt lannoitukset huolellisesti, mutta... kun meillä ei sada. Vesiletkun jatkeena saisi seisoa näillä lähes hellekeleillä päivästä toiseen, jos ajattelisi, että lannat liukenevat. 

Tässä tilanteessa, onneksi on NEKO ja nestemäiset lannoitteet. Tuohon lannoiteliuokseen olen tykästynyt jo monena vuonna ja tällaisilla kuivilla keleillä se on verraton. 

Kastelukannuhommaksi meni tämä iltapäivä. Desi lannoitetta kymmeneen litraan vettä. 

Sillä ihanan ruskealla litkulla kastelin kaikki pionit ja kärhöt. Näin alkajaisiksi. Huomenna homma jatkuu. 

Aikaisempina vuosina pionien kukinta on ollut ylenpalttisen runsas ja talvehtimisessa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Lähes lumeton ihmeellinen talviko se nyt teki tepposet?

Tuota samaa Nekon nestemäistä lannoiteliuosta käytän välillä sisäkasveillekin.  Minusta tuntuu, että kasvit kyllästyvät, jos saavat aina samaa evästä ravinnokseen. Vaihtelu näyttää niitä virkistävän. 

Tässä kuvia tämän keväisistä sisäkukinnoista.

Mårbackan Hanna

Hovipojankaktus

Lapsuuden parhaalta leikkikaverilta, pikkuserkulta saamani kiinanruusu.

Kaupunkiasunnon parvekkeella minulla on mm. runkopisara.

Kesänaapurini kanssa kyykimme päivät pääksytysten pihoillamme. Välillä vastoinkäymisten kanssa tuskaillessamme mietimme, josko pitäisi vetää kaikki sileäksi tai vaikka asfaltille. Helpommallahan siinä pääsisi. 

Mutta kun veri vetää upottamaan sormia multaan. Jo äidinmaidossa se virus on tullut. Olkoonpa tästä pitkäaikaisesta asiaanpaneutumisesta todisteena parivuotiaana saamani kastelukannu. Kovassa käyössä ollut ja rakkaudella vaalittu lähes seitsemänkymmentä vuotta. Vielä tallessa. 

Mukavaa kesäkuuta. Muista osallistua arvontaan. Aikaa vielä lauantaihin 6.6