maanantai 12. joulukuuta 2016

SUSI KÄVI PORTAILLA


Joulukuun 12. päivän kalenteriluukustani avautuvat suden jäljet portaillamme.

Itsenäisyyspäivänä olimme Oulussa.  Harmi, meille oli yrittänyt harvinaisia vieraita. 

Kun tulimme seuraavana aamuna, portailla räystäslipan alla näkyivät kuitenkin vielä vieraiden jäljet. Kissa oli mennyt edeltä seinänviertä pitkin. Perässä oli tullut susi. Ainakin luulen, että siinä järjestyksessä mentiin. Lunta  oli satanut seuraavana yönä niin, että muualta pihalta ei pystynyt erottamaan jälkiä. 

Alla oleva kännykällä otettu kuva ei  oikein tee oikeutta sille, millaiset jäljet todellisuudessa olivat. Portailla oli näkyvissä pitkät varpaankynnet, jotka eivät erotu kuvassa. 





Vertasimme ilveksen ja suden jälkiä nettikuvien perusteella. Päädyimme siihen, että sudesta on kyse.  Ilveksiäkin kyllä on näissä maisemissa. Viime talvena hiihtolatuamme käytti kulkureittinään ilves pentunsa kanssa. 

Joulukuun alkupuolella pari sutta oli juosta jolkutellut meiltä parin kilometrin päässä. Sama porukka taisi käydä meilläkin. 

Ajatteletko, että olemme jossain erämaassa pohjan perukoilla? Ei suinkaan, asumme Oulun eteläpuolella aivan kylän pinnassa. Talomme on 30 metrin päässä vilkaisliikenteisestä tiestä. 

Miltähän olisi tuntunut, jos olisimme olleet kotona ja nähneet suden portailla. Nytkin pihalle mennessä tulee vilkaistua äkkiä kierros joka suuntaan. Henkeä salpaisi, jos tällainen ilmestyisi nurkan takaa. 


                                                        www.suurpedot.fi



Lapsuudessani minulle kerrottiin, että isäni äidin  kotitalon portaille oli tullut susi, joka oli yrittänyt raapia ulko-ovea auki. Tuo oli tapahtunut 1800 - luvun puolivälissä. Enpä arvannut, että susi tulee omillekin portaille. Tuolloin lapsena pelkkä kertomuskin kauhistutti niin, että koulumatkoilla jokainen kivi ja kanto näytti välillä ihan oikealta sudelta. Samoja reittejä kuljen edelleen. Alkavatkohan saman tienvarren kivet taas näyttää hämärän aikaan  susilta.

Kuopuksemme kohtasi 12-vuotiaana karhun pyöräillessään kalastusreissulta yhtenä kesäiltana. Tuo tapahtui vuonna 1990 Oulussa lähellä Turkansaaren ulkomuseota. Onneksi karhu oli ystävällismielinen  ja poistui tienreunasta metsään. Kohtaaminen tapahtui parin metrin etäisyydeltä. 

Oletko sinä törmännyt luonnossa petoeläimiin? Harvemmin kai niin tapahtuu, eläin väistää ihmistä.

Palaa taas huomenna blogisivulleni katsomaan seuraavan luukun avautumista. 
Aikaisempien luukkujen sisällön näet oikealta joulukuun linkeistä. 



Niin muuten, tätä ei enää pidettäne pihalla yksinään. 

3 kommenttia:

  1. Vähän pelottavaa että susi tulee portaille. Kyllähän niitä susia saa olla, mutta sen verran kaukana etteivät portaille tule. Tuota pientä koiraakohan se ruuakseen kyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä vähän kauhistuttavaa, kun pedot tulevat näin iholle. Koirat ja kissat ovat vaarassa.

      Poista
  2. Minäpä kerron oivan keinon susia vastaan: ATEENALAISTEN LAULU!
    Nääs ollessani alakoulussa, yhtenä syksynä seudulla todistettavasti liikkui susi, ehkä parikin.
    No. Koulumatka kulki yksityistien kaltaista kujaa (joka syksyisin oli e r i t t ä i n liejuinen) synkän kuusimetsän läpi. (Siis oiva paikka vaaniville susille...) Susipelko tuli ilmi koulussakin, ja neuvokas opettajamme, Aarre Lepola (kiitos hänen, laulan edelleen, ENKÄ pelkää susia suotta) kertoi muka lapsuudessaan oppineensa että sudet karttavat laulua, Ateenalaisten laulua eritoten. Niinpä me, 15 "joentakasta" marssittiin saappaat lotkuen pimeää kujaa, laulaen sekaäänisesti "Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä..."
    Eikä muuten susia näkynt.
    Tietää
    -h-

    VastaaPoista

MUKAVA, KUN VIERAILIT SIVUILLANI.

TERVETULOA UUDELLEEN!

KOMMENTTISI TEKEE ILOISEKSI